Nykypäivän elämän rytmi on kaikessa hektisyydessään voimia vievää. Seitsemää päivää viikossa meistä kukaan ei jaksa sata lasissa paahtaa eteenpäin hurjalla vauhdilla.
Olen aina treenannut kovaa, ja mottoni on ollut niin kauan kuin muistan "kaikki, tai ei mitään". Olen saanut kuitenkin havaita ettei tämän motto ole kovin kannattava pidemmällä aikavälillä. Tasapaino sen "kaiken" ja "ei mitään" väillä on paljon kannattavampaa.
Nelisen vuotta sitten olin sänkypotilaana selkäni takia puolitoista viikkoa. Konkreettisesti tämä tarkoitti sitä, että vessaan mentiin kontaten ja jokainen pienikin liike oli harkittava tarkkaan.
Siinä maatessani kipujen kourissa mietin, että asioiden oli muututtava. Rankat treenit oli pakko jättää tauolle ja otettava aivan uusi lähestymistapa lihasten vahvistamiseen. Ja jokainen, joka on vähänkään perillä kehontoiminnasta, tietää että kaikki lähtee sieltä syvältä, syvistä keskivartalon tukilihaksista.
Näin mukaan tuli pilates-harjoittelu, joka avasi aivan uuden näkökulman kehon toimintaan, sekä henkisesti että fyysisesti.
Olin nuoruusiästä saakka treenannut säännöllisesti. Lajina oli mikä milloinkin, ja kunnianhimoisena ihmisenä sitä ei antanut itselleen mahdollisuutta tyytyä vähään vaan täysillä mentiin vaikka kuinka pahalta tuntui. Milloin oli polviongelmaa, milloin selkää tai olkapäätä sattui niin pahasti, että kipulääkkeiden kanssa treenattiin.
Ajatusmaailmani pohjautui siihen, että jos treeni ei laittanut kehoa hikoilemaan ja sykettä maksimiin, niin siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt, hiukan noista ajoista viisastuneena, mietin että "olinpa tyhmä", sillä olisin säästynyt niin monilta vaivoilta, jos olisin osannut kuunnella kehoani.
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Olen oppinut kuuntelemaan kehoni viestejä, olemaan sille armollinen ja antamaan sille välillä myös rauhan ja lepoa. Kipu on kehon viesti aina jostain, joten siihen on aina reagoitava. Hidastettava tahtia, muutetttava treenitapaa tai pidettävä tarvittaessa jopa taukoa koko harjoittelusta. Tuloksia tuskin pystyy parantamaan kivun kanssa, ketjureaktiona sitä helposti vaan siirtää ongelmaa eteenpäin, toiseen lihakseen, niveleen tms.
Pilates-harjoittelu on ainakin nimenä kaikille varmasti tuttu, ja varmasti myös jonkinlainen tieto on siitä, mistä harjoittelussa on kyse.
Itse olen ohjannut tunteja neljä vuotta ja niiden kautta olen löytänyt tietynlaisen rauhan sisälleni niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Olen myös havainnut, että vaikka syke ei nouse taivaisiin, niin silti harjoittelusta saadaan tehokasta, mikä myös tuntuu seuraavana päivänä.
Pilates-harjoittelussahan on kyse kehonhallintatekniikasta. Monille oma keho ja sen toiminta on ihan hakusessa, ja siitä syystä treenaamme väärin. Pilates-liikkeet opettavat liikkumaan fysiologisesti oikealla tavalla.
Ja oli liikuntamuoto mikä tahansa, niin jokaisen lajin olennaisin osatekijä on keskivartalon lihasten hallinta. Ja näiden lihasten hallinta on myös perusta raajojen toiminnalle.
Esimerkiksi juoksijan tärkeimmät lihakset löytyvät keskivartalosta. "Your run is as strong as your core muscles" eli "juoksusi on yhtä vahva kuin keskivartalosi lihakset" pitää niin paikkansa.
Itse koen pilateksen suurimmiksi hyödyiksi mm. seuraavat asiat:
- keskivartalon lihasten vahvistaminen, ja varsinkin syvien lihasten löytäminen ja niiden vahvistaminen
- kehon asento muuttuu, esim. ryhti muuttuu paremmaksi
- liikkuvuus lisääntyy
- sopii kaikille, liikkeitä voidaan muokata jokaiselle sopiviksi
Ja mikä parasta, pilates-harjoittelu rentouttaa kehon kokonaisvaltaisesti hengitystekniikallaan ja rauhallisuudellaan. Melkein jopa meditatiivisesti.
Moni pelkää alkuun hengitysteknikkaa, ja sitä miten liikkeet "sidotaan yhteen" tämän avulla, ja jättää juuri sen vuoksi tulematta tunnille, mutta se ei ole este. Hengitystekniikka on vain osa pilates-harjoitusta, ja sekin "loksahtaa kohdalleen" sitten aikanaan.
Jokaisen meistä tulisi enemmän keskittyä oman kehon kuunteluun. Kuinka moni pitää liian paljon kiinni omista rutiineista ja tietyistä jumppatunneista viikossa? Tiedän kokemuksesta, että moni.
Ei ole mitään pahaa olla vannoutunut lenkkeilijä, bodycombatin tai zumban kävijä, MUTTA kun keho on väsynyt, stressaantunut tai muuten vaan olo on normaalista poikkeava, niin silloin pitäisi myös hoitaa kehoa jollain normaalista poikkeavalla tavalla.
Kunto ei huonone siitä, jos jokusen zumban tai bodycombatin vaihtaa rentoutus-tuntiin tai bodypumpin sijasta meneekin pilatekseen. Jos tämä on sitä, mitä keho sillä hetkellä kaipaa, niin sitä sen pitää myös silloin saada.
Nykyään mottoni on enemmän "Kuuntele kehoasi, sillä sekin kuuntelee sinua"-tyylistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti