"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

torstai 29. maaliskuuta 2012

Mikä helppo ja nopea???

Viime aikoina olen törmännyt paljon kysymyksiin siitä, kuinka päästä hyvään kuntoon helposti ja nopeasti. Jo sanat helppo ja nopea saavat minut näkemään punaista!
Nykypäivän ihmisiltä puuttuu täysin pitkäjänteisyys. Kaiken on tapahduttava tässä ja nyt, ja mahdollisimman helposti.
Mutta kun todellisuudessa elämä ei toimi näin. Vaikka teknologia ja muu "härpätinyhteiskunta" on kehittynyt valovuosia eteenpäin alkuajoista ja pystyy tuottamaan toimintoja ja palveluja sillä sekunnilla, ihmisen elimistö on kuitenkin yhä sama toimintansa suhteen kuin satavuotta sitten.
Toki on kehitetty kosmeettisia leikkaushoitoja kiinteyttämään kehoa ja kiristämään paikkoja, mutta nekään eivät ole pysyviä ellei kehon kanssa tehdä yhteistyötä joka päivä, säännöllisesti, ja oteta tavaksi huoltaa itseämme liikunnan avulla, syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Eli mitään pysyvää ei saavuteta helpoin keinoin ja heti huomenna. Asioiden eteen on tehtävä työtä.
Kesä tulee joka vuosi monelle liian pian, ja varsinkin sille joukolle, joka haaveilee kesäkunnosta. Mutta mikä on se kesäkunto?? Sekö, että näyttää hyvältä bikineissä vaiko se, että jaksaa juosta pidempiä lenkkejä kuin talvella.
Nyt jos joku vielä haikailee kesäkunnon perään niin kiire tulee, ainakin tämän kesän osalta. Jos treenejä ei ole aloittanut vielä, niin tilannekatsaus on hyvä tehdä uudelleen. Pientä hienosäätöä ehditään vielä tehdä kesäksi mutta suuremman luokan "remonteille" on annettava enemmän aikaa.
Kunto ja omasta kehosta huolehtiminen pitäisi olla ympärivuotista, ei vain kesää varten vaan omaa itseä varten loppuelämäksi.



keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Hyvinvointia ei saa alennusmyynnistä eikä kikkakolmosilla!

Mihin tämä kaikki aika katoaa? Päivät valuvat käsistä, tunnit katoavat ikuisuuteen. Monia asioita jää tekemättä tahtomattaan.
Olo on uupunut, täysi ja levon tarpeessa. Haluaisin tehdä enemmän asioita, joista minulle tulee hyvä olo, asioita, joista saan energiaa ja jaksamista, ja jättää vähemmälle asiat, jotka imevät koko kehon kuiviin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Helpottavaa on kuitenkin huomata, että olen saanut haalittua elämääni äärimmäisen paljon asioita, joista ammennan voimaa, tyytyväisyyttä, onnen elementtejä ja energiaa. Vähemmälle ovat jääneet asiat, jotka kuormittavat voimavaroja väärällä tavalla. Joten loppujen lopuksi, moni asia on mallillaan.
Työssäkäyvä, pienen lapsen äiti, jonka mies liikkuu työnsä perässä paljon, ei ole aina helppoa löytää aikaa itselleen, tai omaan hyvinvointiin. Vähiin jäävät ne kerrat, kun on aikaa istua kampaajan tuolissa tai maata hierojan pöydällä.


Tällä viikolla kuitenkin kunnostauduin, sillä olin varannut ajan itselleni jopa kokonaiseksi 90 minuutiksi!
Kauneushoitola Blue Lagoon tarjoaa räätälöityjä hoitoja laidasta laitaan, Helsingin Kampissa. Kesän tehdessä tuloaan, on hyvä hoitaa iho kuntoon ja kuulaaksi vastaanottamaan kaunista ja tasaista rusketusta. Kuorintaa ja kasvonaamiota oli puolitoistatuntinen täynnä, ja olo oli taivaallinen sen jälkeen.
Arjen pyörityksessä monesti meiltä unohtuu itsestä huolehtiminen, ja varsinkin hemmottelu, joten tämä oli niin paikallaan. Uskallan sanoa kovaan ääneen, että ansaitsen hemmotteluni, aina kun saan siihen mahdollisuuden, ja omasta itsestä huolehtimisen.

Suklaanaamion peitossa.

Suomalaisen luonteen ominaispiirteisiin kuuluu vaatimattomuus ja oman itsensä vähättely, emme koe että ansaitsisimme voida hyvin, käydä säännöllisesti hierojalla, kasvohoidoissa, kampaajalla tms. Tai saatikka osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on myös kehon aktiivista fyysistä käyttöä; liikkumalla säännöllisesti ja syömällä monipuolisesti.
Mitään ei saa helpolla, sillä hyvinvointiin ei ole oikotietä. Ei ole helppoja ja nopeita tapoja saavuttaa pysyviä tuloksia, vaikka kuinka lehdet niitä hehkuttavat. Totuus on se, että kaiken eteen on tehtävä työtä. Ja mitä enemmän laiminlyömme itseämme hyvinvoinnin suhteen, sen hankalampaa sen uudelleen saavuttaminen on.

Olen laiminlyönnyt omaa itseäni viime aikoina huonoilla yöunilla ja riittämättömillä rentoutushetkillä. Välillä suorittajaminä nostaa yhä edelleen nokkaansa tehokkaasti ja suuntaa katseensa taas jonnekin eteenpäin, käynnistää moottorin hurjaan vauhtiin ja antaa mennä. Täysillä.
Mutta vuoden aikana opitut uudet asiat saavat moottorin myös helposti yskimään, jolloin sisäinen ääni kertoo hidastamaan tahtia.
Elän tietyssä määrin kahden tulen välissä, osa minusta haluaa tehdä asioita kuten ennenkin, kokeilla rajoja, ottaa suuriakin haasteita vastaan, tehdä suunnitelmia miten jokin suuremmanluokan asia saadaan toteutettua jne. Toinen osa minusta -se uusi minä- taas käskee elämään hetkessä, nauttimaan pienistä asioista ja olemaan onnellinen aamukahvista, vastaantulevien ihmisten hyväntuulisuudesta ja muista yksinkertaisuuksista.
Näiden kahden välistä haluan löytää sen tasapainon menettämättä itsestäni ominaisuuksia, jotka tekevät minusta sen, joka sisimmässäni olen.

"Elämä on kuin nuorallakävelyä, välillä horjumme, mutta jokainen horjunta on aina kohti parempaa tasapainoa." -Heidi-

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Winner takes it all - kilpailu on päättynyt!

Kilpailu on päättynyt!
Helmikuussa julistin alkaneeksi kilpailun, jossa voittajalle on tiedossa oma henkilökohtainen juoksuohjelma. Muistutus vielä tästä jos on päässyt menemään ohitse.
Puolessa välissä maaliskuuta ollaan ja ainakin Etelä-Suomen tiet alkavat olla sulia ja valmiita lenkkitossuille, jos niitä olet pitänyt kaapissa koko synkän talven.


Kilpailun voittaja on nimimerkki Tiiaaw! Onneksi olkoon!!!! Sinua odottaa henkilökohtainen juoksuohjelma, joka on räätälöity kunnollesi ja elämääsi sopivaksi. Jotta tämä olisi mahdollista toteuttaa niin tarvitsen yhteydenottosi sähköpostiini: hefijo@gmail.com.
Kiitos kaikille lukijoilleni - tästä se matka alkaakin kiihtyä, kun kevät on kulman takana ja kesäkään ei enää kaukana:)

Loistavaa uutta viikkoa - yksi uusi asia päivässä saa aikaan ihmeitä!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Unen rajamailla.

Uni hiipii silmään, mutta aivot raksuttavat yhä ideoita, ahaa-elämyksiä ja asioita, joita haluaa pakonomaisesti kirjata vielä ylös ennen kuin ne kaikki katoavat aamuun mennessä.
Illan viimeisillä tunneilla on aina helppo uppoutua sohvannurkkaan tietokoneen kanssa ja antaa aivojen käskyttää sormia kohti oikeita näppäimiä. Järki sanoo "nukkumaan siitä", mutta joku silti pitää hereillä.
Haukotuksia haukotuksien perään. TV:stä ei tule mitään katselemisen arvoista, ja totean että eihän tässä ole mitään järkeä. Siis sänky kutsuu.
Sitä ennen kuitenkin, te yökyöpelit - mukavaa yötä niille, jotka valvovat, ja hyviä unia niille, jotka nukkuvat.


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Elämä yllättää.

Elämä on täynnä tilaisuuksia, kokea jotain ennenkokematonta. Ja mahdollisuuksia oppia uusia asioita, varsinkin omasta itsestään.
Elämämme pyörii hyvin usein omalla mukavuusalueella, jossa pidämme rajoja tiukasti kiinni, ilman että uskaltaisimme käydä kurkkaamassa mitä toisella puolella on.
Viikko sitten sain yllättäen kutsun kameran eteen puhumaan hyvinvoinnista, kuntoilusta ja uupumuksesta. Mutta kun kyseinen talkshow on huumorilla höystettyä viihdettä, niin aihealueet ylttyivät myös alkoholin, seksin ja itseironian puolelle.
Harvoin sitä istuu maskeerattavana TV-show'hun, ja vähäisiä ovat myöskin ne kerrat, kun sitä pääsee istumaan nahkasohvalle kuuluisan suomalaisen artistin viereen kuuntelemaan "grilli-isäntää" ja vastailemaan epäilyttäviin kysymyksiin.
MUTTA! Kokemus oli hiukea.


Kameran edessä oleminen ei ole minulle aivan vieras asia, mutta studiossa haastateltavana oleminen oli uusi kokemus.
En voi väittää etteikö minua jännittänyt yhtään. Vaikka maskeerauksen yhteydessä katosi suurin jännitys, niin silti kainalokuoppani olivat aivan hiestä märät. Tungin tuskaisena talouspaperinpalasia kainaloihin siinä toivossa, että kosteus imeytyisi niihin ja jättäisi paitani ilman märkiä läiskiä. Onneksi maskeeraaja muistutti papereista, etteivät vaan jääneet tursuamaan jostain oudoista paikoista kesken kuvausten. Kämmenet hikoilivat samaan tahtiin mutta kaikesta selvittiin.
Osa hikoilusta meni lämpimien studiotilojen piikkiin, ja siihen ei auttanut muu kuin lisää puuteria naamaan välttääkseen kasvojen liiallista kiiltämistä kirkkaissa studiovaloissa.

Vierailija.
Loistava maskeeraaja Heidi.
Oikeaoppinen meikki ammattilaisen ottein tekee ihmeitä.
Arvoitukseksi jää yhä missä show'ssa sitä tuli tänään vierailtua. Paljastuu myöhemmin:)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Raakaa rautaa.

Nyt alkaa tuntua hyvältä. Huomaan muutoksia niin lihasvoimassa kuin kestävyydessä. Jokusen treenikerran se vaati, että konkreettisesti jotain alkoi tapahtua.
Hyvään lihaskuntoon ei vaan ole oikotietä. Lihakset kehittyvät vain treenaamalla ja oikeanlaisella ruokavaliolla. Siihen tarvitaan pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä, ja vaikka välillä olisi huonoja päiviä, niin periksi ei saa antaa.
Viikosta toiseen treenautan muita, motivoin ja kannustan jaksamaan ja jatkamaan, vaikka välillä moni on luovuttamispisteessä näkyvien tulosten antaessa vielä odottaa itseään. Mitään suurempaa muutosta ei saavuteta päivässä, eikä vielä viikossakaan, ja varsinkin jos keho on ollut passiivisena vuosikausia, niin on jo silkkaa hulluutta ajatella että kaikki kävisi helposti. Malttia ihmiset, malttia!

Rakastan yhden jalan kyykkyjä, prässejä yms. eri versioin. Se tunne jo, että pakaralihaksissa polttaa ja reisissä tekee kipeää saa minut odottamaan tehotreeniä malttamattomana. Kuten tänäänkin.
En motivoidu liian pitkästä salitreenistä vaan tavallisesti lihaskuntotreenini kestää sen 30-40 min, eikä sitten yhtään enempää. Laatu korvaa määrän ja siksi keskityn aina vain oleelliseen.

Lämmittelyä molemmilla jaloilla.

Tänään oli vuorossa mm. "ongelma alueeni" eli ne reidet ja pakaralihakset. Ottaen huomioon, että vasen jalkani on himpunverran lyhyempi kuin oikea, niin joudun jo tämänkin takia keskittymään siihen, että molemmat jalat saavat yhtä paljon treeniä ilman että syntyy puolieroja. Lihasten epätasapainotila aiheuttaa helposti harmia polvien ja selän kanssa, vääriä liikeratoja ja jumittuneita lihaksia.

Yhden jalan prässi selinmakuulla. 

Kahvakuulasta irtosi tänään kevyesti 16 kiloa, ja painotus todellakin sanalla kevyesti. Täytyy sanoa, ettei edes tehnyt tiukkaa yhden käden heilautukset ja rinnalle vedot, ja taisi siinä ähisten hampaat irvessä muutama pystypunnerruskin mennä. Loput työnnettiin ylös 12 kilolla, ei vaan keho enää pystynyt parempaan. Mutta tyytyväinen olen tähänkin.

Näillä sanoilla mentiin tänään.



lauantai 10. maaliskuuta 2012

Keväinen esterata.

Haasteita kaipaavat juoksijat, tai muut ulkoilijat, nyt ylös, ulos ja lenkille!!
Vaikka auringosta ei ollut tänään tietoakaan, niin virittäydyin silti aamutuimaan "juoksu mode" näppäimellä ja suuntasin litisevän loskan keskelle harppomaan yli vesilammikoiden ja taiteilemaan jäisten tienposkien päälle. Jostain se aurinko pääsi paistamaan pääkoppaan ja valaisi ajatuksia loistavilla ideoilla, joista oli apua sumuiseen harmauteen.


Suomen vaihteleva ja arvaamaton sää on syy miksi omistan kolme paria ulkojuoksutossuja. Tämän aamun juoksulenkin jälkeen juoksutossuni ovat aivan litimärät, ja tuskin kuivuvat ihan hetkessä patterin vieressäkään. Vaikka kuinka yritin harppoa yli vesiesteiden, niin märkä, paikkapaikoin upottava sohjo kasteli jalat kauttaaltaan.
Kotona odotti lämmin suihku, joten mitä pienistä "vesivahingoista".
Huomasin kevään petollisen ilman, ja sen raa'an tuulen, joka helposti kaivautuu luihin ja ytimiin ellei ole varustautunut oikeilla varusteilla. Vaikka mittarissa oli asteita muutama plussan puolella, niin silti kylmän tuulen ansiosta todellinen lämpötila oli alhaisempi.

Missä olet aurinko??

Harrastan aktiivisesti kerrospukeutumista, ja urheillessa varsinkin, se on mukavan olotilan edellytys. Viikko sitten pakkasen yhä ollessa kirpakkana läsnä, vedin juoksutrikoitteni alle pitkikset ja paitoja oli päällä kolmin kappalein. Tänään jätin välistä pois pitkikset ja paidatkin vähenivät kahteen, vetoketjukaulukselliseen juoksupaitaan ja päällä olevaan tiiviiseen juoksutakkiin. En voi sietää lepattavia tuulipuku-tyylisiä vaatteita, niiden kanssa juoksusta ei tule yhtä virtaviivaista  ja mukavan oloista, vaan olo on kuin juoksisi huonosti aukeava laskuvarjo selässä.
Mielipiteistä ja mukavuusasioista ei voi kiistellä, joten jokainen valitkoon omat mukavat juoksuvermeet päälleen ja antaa mennä tossua toisen eteen.

Aamutreenit ovat niitä parhaita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


Viikonloppuja!!


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Juoksutossuilla on väliä - ja vielä ehdit osallistua KILPAILUUN!

Aika kuluu. Kello tikittää. Päivät lentävät siivillä. Aurinko nousee aina vain ylemmäs ja ylemmäs, ja lämmittää aina vain enemmän ja enemmän.
Tiet alkavat sulaa, asfaltti tulla esiin ja kevään merkkejä näkyä päivä päivältä enemmän.
On aika kaivaa kevyempiä ulkoiluvaatteita esille, katsastaa lenkkitossujen tilanne ja suunnata tarvittaessa uusien lenkkitossujen ostoon jos tarve sitä vaatii.
Välttääkseen kivut ja epämukavuudet, vuosien takaisilla lenkkitossuilla ei kannata liikkeelle enää lähteä. Vanhojen tossujen iskunvaimennus ei enää ole parhaimmillaan, ja varsinkin aloittelevan lenkkeilijän on kiinnitettävä huomio mukaviin, tuettuihin jalkineisiin, jotta lenkkeily- tai juoksuharrastus lähtisi liikkeelle mitä parhaimmalla tavalla.
Itse omaan neljät eri juoksutossut, joilla kaikilla on omat tarkoituksensa. Yhdet sisällä tapahtuviin juoksumattotreeneihin, ja kolmet muut sääolosuhteiden ja maastojen mukaan valittaviin harjoituksiin.
Näin laajaa juoksutossuvalikoimaa ei tarvitse lähteä itselleen haalimaan, vaan yksillä pärjää alkuun, jos juoksee vain ulkona pari kertaa viikossa.


Mutta mitä enemmän ja syvemmälle juoksuharrastukseen haluaa hurahtaa niin sitä tärkeämmäksi välineet, niin juoksutossut kuin muutkin asusteet tulevat, jotta juoksemisesta tulisi nautinnollisempaa, motivoivampaa ja kehittävämpää. Sitähän se oikeasti on!
Helmikuussa JULISTIN KILPAILUN alkaneeksi, ja nyt on taas aika muistuttaa kaikkia, että aikaa on vielä ensi viikko aina 18. maaliskuuta saakka. KILPAILUN OHJEET löytyvät TÄSTÄ, joten klikkaa sisään ja löydä itsestäsi juoksija isolla J:llä!

"ONCE A RUNNER, ALWAYS A RUNNER."

Melkein täydellinen päivä.

Millainen se on?
Melkein täydellinen päivä on sellainen, kun aurinko paistaa aamusta iltaan, luo auringon säteitä ikkunasta sisään täydellisesti ja lämmittää kylmänkin sydämen.
Melkein täydellinen päivä on sellainen, kun saa tehdä työtä, joka on niin omiaan, että voi jopa sanoa olevansa melkein täydellinen siinä.
Melkein täydellinen päivä on sellainen, kun saa ihmiset hymyilemään ja hyvälle tuulelle, olemaan ylpeitä itsestään ja tuntemaan itsensä voittajaksi.
Melkein täydellinen päivä on sellainen, kun saa tehdä töitä loistavien ihmisten kanssa ja tuntea itsensä vahvana osaksi tiimiä.
Melkein täydellinen päivä on sitä, kun kävelee tyytyväisenä kotiin ruusukimpun kanssa ja kotona odottaa vielä kauniimpi tulppaanikimppu ja pizzaa rankan mutta melkein täydellisen päivän päätteeksi.
Täydellisyyttä ei ole olemassakaan mutta melkein täydellisiä päiviä on, ja paljon.




Tämä melkein täydellinen päivä oli kansainvälinen naistenpäivä, me naiset ansaitsemme kukkamme, huomion edes kerran vuodessa, koska arjen pyörityksessä se tuppaa unohtumaan yhdeltä sun toiselta.


AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Muutoksen todennäköisyys.

Suunnitelmia. Odotuksia. Tavoitteita, Toimintaa. Sitä elämä on, mutta moni asia ei mene aina niin kuin on sen alunperin mielessään suunnitellut.
Mutkia tulee matkaan, kapuloita rattaisiin ja joskus on tehtävä totaalinen täyskäännös.
Tämä viikonloppu oli mielessäni ja suunnitelmissani vielä torstai-iltana aivan toisenlainen kuin millaiseksi se todellisuudessa muodostuikaan. Kaikki suunnitelmat menivät siis aivan uusiksi!
Mutta tässä istuessani sunnuntai-iltapäivänä, katsellen ihanaa kevätaurinkoa ulkona ja miettien mitä olisin voinut tehdä toisin, niin en mitään.

Aurinkoa.

Ulkopuoliset tekijät, kuten lapsen sairastuminen, miehen työaikataulut ja omat työaikataulut ovat aina pakottavia asioita tehdä viimehetken muutoksia vaikka niin ei mielellään tekisikään. Pitkin hampain jätin pois lauantailta kaiken mitä olin suunnitellut ja jäin lapseni kanssa sairastamaan kotiin.
Elämä on.

Jääkuningatar...

Tänään sunnuntaina otin kuitenkin itselleni aikaa. Hilpaisin pikapyrähdyksellä lenkille kirpakkaan pakkassäähän, taiteilemaan jäisille teille ja ihailemaan kauneutta, jota kevättalven aurinko loihtii ympärilleen. Uskomattomia elämyksiä, kokemuksia ja nähtävää. Paras juoksulenkki aikoihin!!

Lenkkitossut, jotka ovat kokeneet ja nähteet yhtä sun toista.

Päivään mahtui myös Go Expo-messut. Urheilua, liikuntaa, vapaa-aikaa ja muuta myytävää elämäntapakrääsäää messut pullollaan, kuten aina ennenkin. Ainoa anti mikä minulle jäi sieltä käteen oli kamera-puolen houkutukset ja siellä olevat toinen toistaan upeammat vempaimet.
Onko näin että olen liikunnan suhteen siinä pisteessä, että mikään yleismaallinen "hypetys" ei jaksa nostaa motivaatiotani ja kiinnostustani enää pilviin, vaan tarvitaan jotain maatajärisyttävää, mutta samalla yksinkertaista ja tehokasta, jotta saisin kicksejä edes jostain? Juoksu on ja pysyy, kuten muutkin hyväksihavaitut lihaskuntomuodot, mutta viimeisimpien villitysten perässä en jaksa lähteä juoksemaan. Minulle liikunta ei ole vain hauskanpitoa, vaan oman hyvinvoinnin ja fyysisen kunnon parantamista, tietyssä määrin oman itsensä kanssa kilpailemista ja tulosten saavuttamista. Motivaationi säilyy myös "tylsissä" treenimuodoissa, kun tiedän mihin tähdätään.
Messujen tarjonta oli lievä pettymys, jotain jäi uupumaan.
Päivän parhautta oli ehdottomasti jään natina juoksutossujeni alla pitkin poikin merenjäällä sekä umpihangessa juokseminen. Tehtiin tästäkin juoksulenkistä hiukan enemmän extremeä taas kerran. Ja oli sen arvoista!

Miten ois napakelkka-ajelu keinutuolissa?




lauantai 3. maaliskuuta 2012

Vähän aikaa vielä.

Klo 6.54.
Tyttäreni nousee istumaan sängyssään.
"Äiti, saako jo nousta?"
"Ei vielä, pää takaisin tyynyyn", äiti vastaa unisena toiveissa yhä hetken aikaa unta.
Klo 7.12.
"Joko nyt saa nousta kun aurinkokin on jo herännyt?", kysyy neiti silmät kirkkaina.
"Vielä täytyy nukkua ihan vähän aikaa," äiti kehoittaa yrittäen vetää peittoa korville.
"Milloin on vähän aikaa?"
Ja siihen romahti haaveet vapaapäivänä pitkään nukkumisesta.

"Entisessä elämässäni" olisin toiminut aivan samalla tavalla kuin tyttäreni. Herännyt samaan aikaan kuin aurinko, ottanut aamun aikaisista tunneista kaiken irti, nauttien. Mutta nyt, univelkaisena, väsyneenä ja levon tarpeessa, auringon kanssa herääminen tuntuu tuskaiselta.
Silti kiitän tytärtäni aikaisesta herätyksestä, koska pikku hiljaa aamuauringon valo herätti äidinkin hyvälle tuulelle. Ja kun mihinkään ei ollut kiire ja kahvikuppi sai pysyä kädessä kauan aikaa aivan rauhassa nauttien, niin mikäs siinä oli aamussa ollessa.

Näitä lisää. Siis aurinkoisia rauhallisia aamuja, kun kiire on vain sana muiden joukossa vailla minkäänlaista merkitystä.

I love my morning cuppa!!!


perjantai 2. maaliskuuta 2012

Rankan viikon rankka päätös.

Mennyt viikko on pitänyt sisällään irvistystä, kiristystä, niin hampaissa kuin hermoissa. Jokainen päivä olen miettinyt ennen untenmaille vajoamista, että taas yksi päivä lähempänä viikonloppua.
Ja nyt, vihdoin ja viimein, viikonloppu on saapunut!
Aivokoppa on täynnä asioita, ideoita ja uusia elämyksiä, mutta samalla kuormittavuus on ollut valtavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin hurjan tietotulvan ja uusien fyysisten ominaisuuksien kehittämisen suhteen.
Kiireiseen viikkoon on onneksi mahtunut omaakin aikaa. Aikaa omille treeneille, niin lihaskunnon kehittämisen suhteen kuin juoksukunnonkin kannalta.
Kevät etenee vauhdilla eikä toukokuu ole enää kaukana. Siellä häämöttää maratonin puolikas, joten viikottaiset juoksutreenit ovat jo arkea.
Taas kerran olen kuluneen viikon aikana havainnut tärkeitä seikkoja oman hyvinvoinnin suhteen.

"If you want results, train like it."


Nro 1 - Nuku riittävästi. Riittävä yöuni ja lepo ovat nousseet arvoasteikollani äärimmäisen tärkeiksi, koska ne eivät ole aina itsestäänselviä pienten lasten vanhemmille.
Nro 2 - Syö monipuolisesti ja säännöllisin väliajoin. Pidän huolen siitä, että kehoni saa polttoainetta 2-3 tunnin välein. Verensokerini alkaa laskea uhkaavasti sen jälkeen, mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni.

Lounassalaattia työn ohessa.

Nro 3 - Ota omaa aikaa. Minun on oltava päivän aikana edes hetki omassa rauhassa, oli se sitten pieni lepo, oma treeni tms. mutta tarvitsen sen ollakseni taas parempi ihminen:)
Nro 4 - Pidä huoli omasta fyysisestä kunnostasi. Olen väsyttänyt itseni ylikunnolla pariinkin otteeseen loppuun, mutta viime kevät vasta opetti sen, että mikään treenaaminen ei ole uupumuksen arvoista. Liikunta ja rankka treeni tuovat mielihyvää mutta kohtuus kaikessa, on osattava suhteuttaa oman kehonvoimavarat oikein, jotta tulokset, joihin tähdätään pysyvät saavutettavissa. Liian rankalla treenillä niihin ei päästä, jos keho piiputtaa jo lähtökuopissa.

7.00 am.



Ihanaa viikonloppua ihanat ihmiset!