"Kaikki suuri ja mahtava kasvaa hitaasti ja huomaamatta."

Onneen ei ole oikotietä. Siihen ei ole karttaa. Se ei ole mikään määränpää. Onni on tässä ja nyt. Onni on arjen pienissä asioissa vaikka niitä on joskus todella vaikea löytää.
Itse olen viimeisen vuoden aikana käynyt läpi paljon pohdintoja elämästä. Olen miettinyt omaa elämääni, minääni, äitinä olemisesta, työtäni, haaveitani ja unelmiani. Mutta erityisesti sitä että mitä se onnellisuus oikein on.
Nykypäivän ihmiset voivat huonosti, niin henkisesti että fyysisesti. Yhteiskunta asettaa meille paineita täydellisyyden tavoittelusta, suorittamisesta ja onnen etsinnästä materialistisin keinoin.
Olen itsekin syyllistynyt oravanpyörän pyörittämiseen. Tehden kolmea työtä, opiskellut siinä samalla ilman sen kummempia vapaapäiviä kesälomista puhumattakaan. Löysinkö onnen?? En, ainakaan sellaisena kuin luulin löytäväni. Vuosia jatkunut oravanpyörärumba johti loppuunpalamiseen ja pakotti pysähtymään. Tämä on jo jotenkin niin klisee, sama tarina löytyy jo niin monelta ihmiseltä.
Muistan nuoruudessa ihannoineeni sanontaa: "haluan olla kaikkialla, kaiken aikaa, kaikkien kanssa ja tehdä kaikkea mikä on mahdollista". Sillä ideologialla elettiin sitten vuosia, kierrettiin maailmaa, asuttiin ulkomailla, juostiin oravanpyörää aina vain lujempaa, suorittaen elämää pysähtymättä. Hienoahan se oli, silloin. Elämässähän on uskallettava tehdä asioita, toteuttaa unelmiaan juuri sillä hetkellä kun ne tuntuvat oikeilta. Mutta kaikella on kuitenkin aikansa.

Elämän kauneus jää kiireen keskellä monesti huomaamatta.

Arvot muuttuvat. Myös unelmat. Ja näin on tarkoitettukin. Äidiksi tuleminen laittoi omat elämänarvot uusiksi. Oman jaksamisen horjuminen pakotti pysähtymään ja katsomaan elämää silmiin, ja miettimään mikä on oikeasti tärkeää. Parhaimmat opit elämässä tulevat kantapään kautta opituista virheistä.
Vauhti on hidastunut elämässäni tähän hetkeen. Jaan työaikani mahdollisuuksien mukaan niin että ehdin viettää myös aikaa perheeni kanssa. En enää elä tänään ensi viikkoa ja ensi viikolla taas seuraavaa, vaan nautin tästä päivästä. En enää juokse tukkaputkella liukuportaita ylös metrotunnelista (en ainakaan joka kerta) vaan pysähdyn siihen hetkeen, ihmettelemään ohi meneviä ihmisiä ja katsomaan ympärilleni. Loistavaa hyötyliikuntaahan se on, joten en sano etteikö sitä kannattaisi tehdä.
Onni on todellakin tässä ja nyt. Ihan normaalissa arjessa. Pienen pienissä asioissa ja siinä että on aikaa pysähtyä. Kiire ei tule kenellekään vaan jokainen syyllistyy itse sen tekemiseen.

Onni on...herätä aamulla niin aikasin että ehtii nauttia aamukahvin kaikessa hiljaisuudessa ennen muiden heräämistä. Vapaapäivänä.
Onni on...perjantai ja auringon säteet sateen jälkeen.
Onni on...oma kolmevuotias tyttäreni, joka kysyy "tuletko sinä äiti leikkimään minun kanssa?".
Onni on...puhtaan pyykin tuoksu.
Onni on...lepopäivä lihaksille.
Onni on...ihana kahvihetki ystävän kanssa. (Kiitos Heli eilisestä!!)

Elämän pieniä iloja.

Onni on paljon pieniä asioita, jotka meillä monesti jää kiireen ja stressin pyörteissä huomaamatta. Työt on tehtävä ja aina ei ole aikaa istua aloillaan mutta sekin pieni hetki joka joskus liikenee, minuutti tai kaksi, kannattaa käyttää tähän hetkeen.

Kun ei pidä liian kiirettä niin syntyy jotain mahtavaa, huomaamatta. Todistettu! Oli kyseessä sitten vaikka kunnonkohotus tai painonpudotus, niin jokainen on tietoinen että asioille on annettava aikaa. Tänään kaiken ei tarvitse olla valmista, huomenna on uusi päivä. Tänään nautitaan tästä päivästä. Huomenna huomisesta.