Uskomaton päivä!

Jos saisin tallettaa tämän keskiviikon pulloon, ja säilöä pahanpäivän varalle niin tekisin sen. Voin kuitenkin onneksi tallettaa sen muistiin ja miettiä, mitä uutta opinkaan tänään, kuinka moni asia avasi taas silmäni ja kuinka kaikella onkaan tarkoituksensa.

Marssin pankkiin "sijoitusneuvontaan", tai oikeastaan pelastamaan viimeisetkin rahastosäästöni ennen osakkeiden täydellistä romahtamista. Alkuun näytti lupaavalta, ei jonoa, ei muutenkaan näyttänyt olevan ihmisiä ja luulin asian hoituvan noin vain, kassalta käsin.  Mutta ei, jouduinkin penkille odottamaan pääsyä sijoitusneuvojan huoneeseen ja siinä vierähti se puolisen tuntia odotellen. Pah!
Mutta sillä oli tarkoitus. Vastassa oli iäkkäämpi puhelias naisvirkailija, jonka kanssa sivuttiin osakkeita ja sijoittamista, mutta loppujen lopuksi päädyttiin puhumaan kuitenkin elämästä yleensä. Ihanan elämänkatsomuksen omaava virkailija kysyi kiinnostuneena omaa ammattiani ja kerroin olevani hyvinvoinnin parissa töissä. Siitäkös keskustelu vasta pääsikin käyntiin, ja sen keskustelun aikana havaitsin kuinka tärkeä ammattini olikaan nyky-yhteiskunnassa.
Rahani pelastaneena, vihdoin ja viimein lähtiessäni virkailijan pakeilta, nainen vielä lisäsi minulle: "sinua  tullaan vielä tarvitsemaan paljon, olet aikaasi edellä."

Kuin lottovoiton saaneena marssin pankista ulos, kyyneleet silmäkulmassa. Onnellisuudesta. Olin kyllä tietoinen työni tärkeydestä, mutta naisvirkailijan kommentti lisäsi sen tärkeyttä entisestään.

Työlläni on kuitenkin myös nurjapuoli. Sitä helposti keskittyy vain muiden hyvinvointiin ja sen vaalimiseen, että tuppaa unohtamaan omansa. Neuvoja on helppo jakaa ja kehottaa toimimaan tietyllä tavalla, mutta oman itsensä auttaminen onkin hankalampi juttu tiukan paikan tullen.
Jos kertaalleen on käynyt siellä pohjalla niin sieltä kannattaa ponnistaa hiukan eri suuntaan ylöspäin. Ei sinne mistä on tullut, vaan hiukan takaviistoon! Ottaa uusi perspektiivi elämälle ja oppia uusia tapoja toimia ja ajatella. Pyörälläkin voi oppia ajamaan uudella tavalla, rauhallisemmin ja nautiskellen.
En enää samalla tavalla jaa hanakkaasti neuvoja ja sanele ohjeita. Kerron enemmän omasta kokemuksestani, omien virheitteni kautta, missä itse olen kolahtanut karille ja missä onnistunut. Tällä periaatteella myös kirjoitan joka sanan blogiini, omien kokemusteni kautta, joista jokainen saa poimia omat eväät, omaan elämään rinnastettavat asiat.

Minulla oli tänään myös aivan mahtava parin tunnin juttusessio toimittajaystäväni kanssa. Löimme viisaita päitä yhteen tulevia juttuja ajatellen ja paransimme maailmaa, niin omaamme kuin alustimme muiden tulevaa parempaa maailmaa.

Onni on omena (melkein) omasta puusta.

Elämän onnellisuus ei ole kiinni rahasta, hienosta talosta, upouudesta autosta tai täydellisestä vartalosta vaan siitä, että osaa poimia onnen murusia jokapäiväisestä elämästä, arjen normaaleista asioista.
Minulle onnellisuus oli tänään tapaamissani ihmisissä, ja heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa. Uskon että moni asia elämässämme tapahtuu tarkoituksella. Näin on käynyt itselleni yllättävän monta kertaa viime aikoina. Aivan kuin olisin tilannut tietyt asiat tapahtumaan. On tullut puhelinsoittoja, jotka ovat olleet puuttuva linkki keskeneräisissä asioissa. On ollut tapaamisia, jotka ovat avanneet silmäni uusille näkökulmille ja auttaneet eteenpäin seuraavalle "etapille" uusin ajatuksin.

Elämän aarrekartta on ääretön, jokaiselle uudelle asialle on hyvä antaa aina mahdollisuus.

Alkuviikosta sain yllätyksekseni huomata, että vajaassa kuukaudessa tekstejäni oli käyty kurkkaamassa jo yli tuhat kertaa. Olen otettu!!! Kiitos! <3