Törmäsin eilen töistä lähtiessäni ajatuksiaherättävään tapaukseen, johon en ole ennen kiinnittänyt huomiota.
Sanoin kollegalleni, että kerään kiireellä kimpsuni ja kampsuni, sillä minulla olisi hoppu. Minun hoppuni oli 15 min solarium-sessio, vartin oma rauha, ilman että kukaan häiritsisi. Ällistys oli suuri kun sanoin tämän ääneen.
"Häh, eihän sulla mihinkään sitten kiire ole", sain hämmästyneen vastauksen.
Mikä siis on "virallinen" syy kiireeseen? Onko oltava joku aika varattuna johonkin, että on lupa sanoa että nyt on hoppu? Eikö muka oma aika ole yhtä tärkeä kuin sovittu aika muiden kanssa?
Nykyään pidän kiinni omasta työajastani itsekkäästi, enkä jää tekemään juuri mitään ylimääräistä. Se ei ole vastuun laistamista vaan omista oikeuksista kiinnipitämistä. Helposti sitä ajautuu taas "hyväntekeväisyyden" tielle ja huomaa olevansa töissä 24/7. Elämä opettaa.
" IF YOU DON'T PAY ATTENTION TO YOUR OWN ASS NO ONE ELSE WILL."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti