Omatekoista crossfittiä raakileena.

Nyt puhutaan rankasta treenistä. Viimeiseen hengen vetoon.
Ajatus tavallisesta juoksulenkistä tuntui hiukan laimealta tänä sunnuntaina, joten päätin jo edellisenä iltana, että tekisin sen ohella myös jotain aivan muuta. Ja seuraavaa sain kasaan tyttäreni avustuksella:

n. 30 min reipasta juoksua vaunuja työtäen (n. 15 kg:n lasti)
10 x 100m keskiraskasta mäkeä ylös juosten työntäen vaunuja
10 x nostoa 12 kg:n painoisella lapsella suoraan ylös rintakehän kohdalta kädet suoriksi pään päälle
10 x 20 porrasta hyppien tasajalkaa ylös ja palautellen hölkällä alas
10 x nostoa 12 kg:n painoisella lapsella yllämainittuun tapaan
10 x 100m keskiraskasta mäkeä ylös juosten työntäen yhä vaunuja
n. 30 min kevyttä juoksua työntäen yhä vaunuja samalla painolastilla

Tasajalkaa hyppien ylös. Mahtavaa!

20 kertaa ylämäkeä.

Täydellinen sää.

Muutamat dipit ja punnerrukset vielä loppuun.

Mahtavaa! Mahtavaa! Mahtavaa! Rankkaa, mutta niin huippua!
Nyt alkaa tuntua siltä kuin pitääkin. Keho ja mieli puhuvat samaa kieltä. Ei ole treeniä johon keho ei pystyisi. Tällä hetkellä.
Mieli on monesti se, joka jarruttelee. Mutta siihenkin on aina omat keinonsa kuten esim. allaoleva linkki, joka toimi tämän aamun motivaattorina ja eilisillan inspiroijana.

Miksi tyytyä siis vähempään kun voi saada enemmän???

http://www.youtube.com/watch?v=ignxdHgpzWI&feature=share

Tasainen maasto on tylsää.

Tekosyitä ei ole, on vain keinotekoisia syitä, jotka estävät meitä lähtemästä, toimimasta ja voittamasta.
Kun unohdamme sanat isi-muodoissa (pitäisi, täytyisi, haluaisin jne.) ja teemme asioille jotain, saamme aikaan positiivisen energian, jonka siivet kantavat kauas. Unohdamme suorittamisen ja annamme kehon ja mielen elää siinä hetkessä. Täysillä.

Elämän kauneutta.

Tähän tapaan siis tänään, fiilistelylenkki kolmevuotiaan energiapakkauksen kanssa. Taas nähtiin ja koettiin elämän kauneutta. Aurinkoa. Merta. Rusketusta. Ihmisiä. Laivoja. Aaltojen pauhetta. Merilokkien kirkunaa. Ohi cruisailevia moottoripyöriä. Toinen toistaan erilaisempia ja ihmeellisempiä pikkukiviä. Jopa vesitaso lentokone lipui hiljalleen viereemme rannalla.

Jos vielä kyytiin ois päässyt...

Eli en voi taaskaan muuta sanoa kuin että NÄITÄ LISÄÄ!!!