Tämän siitä saa kun lopettaa treenaamisen ja palaa takaisin vasta vuosien jälkeen. Kosto on suloisen kipeä!
Suoraa. Vahvasti vielä loppuun saakka. |
Olkoon tämä esimerkkinä siitä, että hyvä kunto on vain lajikohtaista. Ja hyvä kunto on myös äärimmäisen suhteellista. Jokainen liikunta- tai urheilumuoto aktivoi eri tavalla lihaksia käyttöön ja siksi hyvä juoksija ei todellakaan ole välttämättä hyvä uimari tai nyrkkeilijä.
Jos on tottunut vuosien varrella treenaamaan rankastikin salilla, niin se ei ole itsestäänselvyys että kahvakuulan kanssa painoharjoittelu olisi yhtä helppoa.
Mitä monipuolisemmin kuormitamme kehoamme, sitä parempaan kuntoon pääsemme.
Vaikka tiesin odottaa tiistain kuntonyrkkeily-treenien jälkeen pitkää palautumista, niin silti olen hiukan yllättynyt kuinka rankasti jokainen isku vaikutti käsivarsien lihaksiin, niveliin, jänteisiin ja hermotuksiin.
Aiemmin treenatessa olin saanut kylkiluiden välissä olevat pienet lihakset, serratukset, ja lapaluiden välissä olevat "rompparit" kipeiksi. Mutta nyt oli toisin. Nähtävästi serratukset ja rompparit ovat vahvistuneet vuosien varrella mm. kahvakuula-treenien myötä.
Harva meistä hakkaa huvikseen mitään, joten tärähdykset ovat monesti vieraita käsivarsille, ja niiden alueen lihaksille. Sama pätee, jos on tottunut aina kävelemään, ja yhtäkkiä vaihtaakin juoksuun, niin kyllä varmasti keho reagoi juoksuaskelten tärähdyksiin, koska luut, nivelet ja eri hermotukset saavat uudella tavalla ärsykkeitä askeleen osuessa maahan.
Eli taas, kävelykunto ei ole sama kuin juoksukunto. Ja hyvä lihaskunto ei ole sama kuin nyrkkeilykunto.
Kaikki lajit vaativat omat harjoittelunsa.
Salaman isku. |
Nyrkkeily kokonaisuudessaan on loistavaa koko kehoa kuormittavaa treeniä. Ja kun siihen otetaan mukaan myös "kuntoilupuoli" niin saadaan monipuolinen ja kokonaisvaltainen liikuntamuoto, joka soveltuu kaikille.
Kaikki lihasryhmät joutuvat töihin, syke nousee ja kalorit "palavat" alta aikayksikön melkein tuplasti nopeammin kuin esim. samassa ajassa hölkäten. Ei siis ihme että olen syönyt viime päivien aikana kuin hevonen!
Nyrkkeily itsessään myös rentouttaa hartiaseudun lihaksia, ja sen sain huomata konkreettisesti itse, kun lopetin säännöllisen viikottaisen nyrkkeilytreenini vuosia sitten. Hartialihakset jämähtivät kuin seinään.
Jos kysyn itseltäni miksi pidän lajista, niin ehkä suurin syy on se, että kerta toisensa jälkeen pystyn aina kehittymään. Ja myös se, että monipuolisuudessaan tämä on yksi parhaimmista treenimuodoista.
Hanskat kädessä pääsen myös psyykkisesti rentoutumaan. Se ei ole aggression purkua vaan keskittymistä, itsensä voittamista ja omien voimavarojen havainnointia.
Juttelin pitkään samaisesta aiheesta myös Lauran kanssa, ja tässä olimme samoilla linjoilla.
Houkuttelee treenaamaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti