Tänä aamuna minulla oli juuri se tunne. Se tunne, kun kaikki tuntui mahdolliselta. Mieleni herkkyysaste oli huipussaan, ja kaikilla ärsykkeillä oli vaikutusta toimintaani. Minulla oli mahdollisuus valita olotilani, halusinko hyvän vai huonon päivän. Vähän samaan tapaan kuin kaupassa valitsemme ostammeko terveellistä ruokaa vaiko ei-terveellistä ruokaa. Kummallakin on seurauksensa jälkeen päin, hyvään tai huonoon suuntaan.
Jotain on mennyt yhteiskunnassamme pieleen kun monesti huono päivä on helpommin toteutettavissa kuin hyvä päivä, ja roskaruokaa on helpompi ostaa kuin terveellistä ruokaa. Miksi näin?
Joudumme tekemään enemmän töitä hyvien asioiden eteen kuin huonojen. Valitamme töistä, kiireestä, ihmissuhteista, raha-asioista tms. ja joskus tuntuu ettei mikään valopilkku valaise tietämme.
Raakaa peliä sanoa tämä ääneen, mutta se olotila mikä meillä huonoina hetkinä vallitsee, on loppujen lopuksi itse aiheutettua.
Alkuvuodesta pidin luennon kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, ja menin sanomaan ääneen kuinka onnellisuus on meistä itsestämme kiinni. Arvata saattaa, kuinka moni läsnäolija tämän heti kyseenalaisti vastaväitteillään. Pintaan nousivat aiheet kuten läheisen kuolema, sairaudet, taloudelliset huolet yms.
Kuolema ja vakavat sairaudet ovat asioita, joihin emme juuri voi vaikuttaa. Mutta voimme vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme. Annammeko niiden suistaa elämämme täysin pois raiteilta pitkäksi aikaa vai tartummeko surun keskellä pieniin valonpilkahduksiin, joita näemme siellä täällä, ja jatkamme matkaa silti, vaikka kuinka tuntuu pahalta?
Se on itsestämme kiinni. Samoin ongelmat töissä, parisuhteissa, taloudellisessa tilanteessa tms. Pystymme vaikuttamaan niihin omalla suhtautumisella, ja jopa toisenlaisilla valinnoilla.
Meillä todellakin jokaisella on sama määrä aikaa vuorokaudessa, kukaan ei ole siinä yhtään eriarvoisemmassa asemassa. Jokainen minuutti on samanpituinen jokaiselle, joten kukaan ei voi valittaa ettei ole aikaa yhtä paljon kuin toisella. On meistä itsestämme kiinni miten käytämme aikamme.
Olen pikkuhiljaa itsekin alkanut ymmärtää, että moni vuosien varrella tapahtunut negatiivinen asia on ollut omien valintojen aiheuttama summa. Mitään en kadu, koska jokainen vastoinkäyminen, jokainen rankka ajanjakso on opettanut aina jotain.
Mietitäänpäs! Mitä jos meistä jokainen saisi 86 400 euroa rahaa joka päivä. Se summa olisi myös käytettävä saman päivän aikana, yhtään euroa siitä ei saisi säästää. Miten toimisimme? Tulisiko siitä helposti yhtä itsestäänselvyys kuin ajasta, jota meillä jokaisella on käytettävissä joka päivä, johon emme juuri kiinnitä huomiota. Paahdamme vain kahtakauheammalla vauhdilla eteenpäin.
Tämä rahasumma on kuin sekunnit vuorokaudessa, joku päivä, joku niistä 86 400 sekunnista on viimeinen...meille jokaiselle.
Nyt kun vielä on mahdollisuus vaikuttaa niin tehkäämme jokaisesta sekunnista elämisen arvoinen. Jokainen aamu meillä on mahdollisuus vaikuttaa uuteen päivään, ja tehdä siitä paras mahdollinen. Oikea asenne on tärkein!
Näillä sanoilla ja ajatuksilla on hyvä aloittaa uusi viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti