Ne hikiset hanskat. |
Tiesin mitä odottaa. Rankkaa lihaskuntoa. Kestävyyden äärirajoja. Hikeä ja mahdollisia kiputiloja jälkeen päin. Ei armoa vaan täyttä treeniä koko keholla, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kyse oli kuntonyrkkeilystä. Kehäkammoisille loisto vaihtoehto pitää yllä kokonaisvaltaista fyysistä kuntoa, mutta kehittää silti kiehtovaa nyrkkeilyn lajitekniikkaa.
Kun entinen asiakkaani Laura Kakkola antoi minulle mahdollisuuden päästä Helsingin Tarmo Ry:n kuntonyrkkeily-treeneihin sateisena ja tuulisena syyskuun iltana, tartuin tilaisuuteen empimättä.
Lauralla itsellä on yli kymmenen vuoden lajiharjoittelukokemus taustalla. Hän on kuntonyrkkeilyohjaaja, nyrkkeilyjaoston jäsen, johtokunnan sihteeri ja kunniallisesti myös 80-v juhlavuoden koordinaattori.
Tiistai-ilta klo 18.30. Kuntonyrkkeilyn jatkoryhmä.
Ohjaajana toimi Taave, pitkänhuiskea hauska kaveri, joka laittoi porukan pikaisesti aisoihin ja mukisematta jokainen seurasi hänen ohjeitaan ja käskyjään alusta loppuun saakka.
Arvioituna oli mukana ehkä noin nelisenkymmentä, saattoi olla jopa enemmänkin. Miehet olivat enemmistönä toki, mutta kyllä meitä kovapäisiä naisiakin löytyi joukosta. Kymmenkunta ehkä.
Puolentoistatunnin treenin aikana käytiin läpi alkulämmittely, joka piti sisällään salin ympäri juoksua/hölkkää/hyppyjä, hartioiden pyörityksiä, käsien heittoja, kylkien ja selkärangan avauksia eri versioina.
Lämmittelyä seurasi lihaskunto-osuus keskivartalon vahvistuksineen ja punnerruksineen loistavalla laskutekniikalla 1-2-3-4-5-6-5-6-7-6-5-7-6-5-4-5-6-7....eikä loppua näkynyt. Paitsi siinä vaiheessa kun porukka ei enää liikkunut lattialta ylös.
Laura valmistautumassa. |
Sitten itse asiaan.
Parin kanssa vedettiin hanskat käteen. Suoraa. Väistöjä. Alakoukkua.Yläkoukkua. Kaikkea mahdollista. Eri versioina. Puolestatoista minuutista kolmeen. Ja vaihto.
Joka ikinen oli varmasti puhki summerin soidessa. Huohotusta. Hien pyyhkäisyä ja pika juomataukoa.
Tunsin alkuun kuinka kehoni oli todella ruosteessa. En saanut keskivartaloa kunnolla mukaan. Edellisestä nyrkkeilykerrasta oli aikaa jo neljä, ehkä jopa viisi vuotta. Monet lihakset olivat siis saaneet levätä rauhassa liian kauan.
Laura parinani osasi kuitenkin heti korjata virheeni, ja loppua kohti lyönnit ja kehon kokonaisvaltaisempi käyttö alkoi parantua. Se ei ole se voima, vaan se tekniikka, joka ratkaisee!!! Tässäkin lajissa.
Välineillä kovaa loppusuoraa. |
Armoa ei anneta. |
Syke korkealla. Keho koetuksella. |
Ja jotta hiki valuisi vielä vuolaammin jokaisen kasvoilta, siirryttiin vielä välineille. Oli säkkiä, päärynäpalloa, refleksipalloa, linkopalloa ja hyppynarua. Ja taas aikaa minuutista kolmeen, ja vaihto. Taattu kehon energiavarastojen tyhjennys ennen loppuvenyttelyjä.
Loppuvenyttelyt. |
Olen ollut mustelmilla. Jopa verinaarmuilla, mutta en muista että koskaan aiemmin käteni olisivat tärisseet näin paljon, tai saatikka lopettaneet toimintansa kokonaan. Pystyin kyllä nyrkkeilemään, mutta jo vesipullosta juominen olikin sitten ihan toinen juttu.
Olin tullut tekemään juttua blogiini, tarkoitus oli ottaa kuvia, hyviä sellaisia, mutta huomasin tärisevin käsin piteleväni kameraa.
Vasen käsi tärisi oikein toden teolla. Siinä olisi kahvikuppikin saanut kyytiä. Oikea pystyi juuri ja juuri painamaan laukaisijaa. Se kuitenkin edellytti sitä, että sain asetettua kameran tasolle ilman että jouduin pitelemään sitä. Ei tullut mieleenkään lähteä muuttamaan asetuksia, ottamaan manuaalilla kuvia tai zoomaamaan sen enempää. Laukaisu oli jo työn ja tuskan takana. Jalusta olisi ollut tarpeen tällä kertaa.
Tämä on sitä mukana oloa. Täysillä. Henkeen ja vereen.
Taave ja Laura. |
Allaolevasta linkistä on mahdollisuus tutustua tarkemmin Helsingin Tarmon pitkään historiaan, toimintaan ja saada tietoa kursseista, treeniaikatauluista yms.
http://helsingintarmo.fi/
Kiitos Laura. Kiitos Taave. Ja kiitos koko energinen porukka, joka tiistai-iltana oli paikalla!!!
Kiitos itsellesi :D! T: Laura
VastaaPoista