Jos meistä jokainen joutuisi valitsemaan vain ja ainoastaan yhden liikunta/urheilumuodon, niin itse valitsisin ehdottomasti juoksemisen. Kuten olen aiemminkin maininnut, niin juokseminen ei ole minulle vain ja ainoastaan treenimuoto, vaan se on tapa elää. Tapa nauttia ja kokea asioita. Tapa elää hetkessä ja tutkailla maailmaa. Tänä aamuna tuli taas todistettua juoksemisen maaginen vaikutus, kaikella mahdollisella tavalla.
Parin viikon tauon jälkeen jokainen askel tuntui taas taivaalliselta. Kevyttä. Lennokasta. Mutta myös vahvaa ja voimakasta. Koko keho, kaikki lihakset olivat mukana jokaisessa askeleessa. Missään lihaksessa tai muussa kehon osassa ei ollut jäykkyyttä tai kireyttä. Selkä tuntui hyvältä, ja koko keskivartalon lihakset tuntuivat antavan täydellisen tuen kokonaisvaltaiseen rullaavaan askeleeseen.
Se oli nautintoa kerrakseen.
Oli lokakuun ensimmäinen päivä. Voisiko paremmin uutta kuukautta aloittaakaan kuin aamulenkillä aurinkoisessa syyssäässä. Taivas oli pilvetön ja kontrastit kirkkaansinisen taivaan ja syksyn lehtien väriloiston kanssa oli aivan käsittämättömän upea. Näin kauneutta ympärilläni koko ajan, mihin käänsinkään katseeni, luonto paljasti loistonsa. Olisi tehnyt mieli ikuistaa kameraan jokainen syksyn lehti. Jokainen tuulenpuuska lehtien leijaillessa maahan. Jokainen auringonsäde, joka korosti värimaailmaa entisestään. Ja jokainen aamukasteinen pisara, joita roikkui lehdillä, oksilla ja ruohonkorsilla valmiina putoamaan viimeiselle matkalleen maahan.
Unohdin jumputtavan musiikin korvistani pois. Nautin vain luonnon äänistä. Oksien rasahduksista lenkkareitteni alla rämpiessäni mättäillä. Nurmikon ja juurakoiden kahinasta juostessani pikkuisilla metsäpoluilla. Puuskuttavasta hengityksestäni vetäessäni muutaman rankan jyrkänteen ylös. Ja hiekan narskunnasta paluumatkalla juosten tasaista, reipasta vauhtia takaisin.
Tämä on sitä ”flow”-tilaa, ”runner's high”- tunnetta, jonka jokainen juoksija tunnistaa, kun kyseessä ei ole pelkästään treeni ja suorittaminen, vaan nautinto ja sitä kautta elämys.
Juuri näistä syistä juoksen yksin. Jotta pystyn olemaan läsnä itse juoksemisessa. Näkemään ja kuulemaan. Tuntemaan ja havainnoimaan ympärillä olevaa maailmaa ja nauttimaan jokaisesta hetkestä. Jokaisesta askeleesta. Olemaan läsnä. Juoksemisessa. En missään muussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti