Neljäkymmenpäinen naislauma tuijotti jännittyneenä edessäni odottaen, että mitä tulisikaan tapahtumaan. Muistan sen kuin eilisen päivän. Tein koko tunnin kahdentoista kilon kuulalla, ei vaan ollut pienempää enää jäljellä. Vaikka kroppa huusi hallelujaa, niin en voinut antaa sen näkyä ulos päin. Sinnittelin loppuun saakka ja sain valtavat aploodit. Loppu on historiaa. Kahvakuulasta tuli pop!!!
Eilen illalla sain taas kunnian tutustuttaa uudet innokkaat kuntoilijat kahvakuula-harjoittelun saloihin. Siitä olikin siis aikaa kun tunneillani oli ollut vain ja ainoastaan ensikertalaisia. Jo kokeneena, virheistä viisastuneena, teen monet asiat aivan eri tavalla kuin vuosi sitten.
Meidän ohjaajien pitäisi aina aika-ajoin palata perusteisiin, aloittaa alusta ja kerrata, muistuttaa itseään monista yksinkertaisista asioista, joita pitää liiankin itsestäänselvyyksinä. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille, ei varsinkaan aloittelijoille. Sitä sokaistuu pitkään ohjanneena omille sudenkuopille ja jämähtää tiettyihin rutiineihin ja tapoihin. Mutta onneksi on ensikertalaisia, jotka pitävät huolen siitä, että asioissa palataan aina takaisin sen juurille, lähtöpisteeseen. Avataan uusia näkökulmia, annetaan jokaiselle mahdollisuus olla läsnä omana itsenään.
Alkeistunnit ovat opettavaisia, meille kaikille. Ne tarjoavat haasteita. Myös meille ohjaajille.
Kun ryhmä on ikähaitariltaan laidasta laitaan, ja vaivoja löytyy ylipainosta nivelrikkoihin ja selkärangan ongelmiin, niin siinä on miettimistä millaisia liikkeitä voi edes lähteä toteuttamaan. Kummankin alkeisryhmän koko oli onneksi riittävän pieni, mikä mahdollisti monien vaihtoehtoisten liikkeiden mukaan tuonnin, ja aikaa jäi myös henkilökohtaiseen opastukseen jokaisen tarpeiden mukaan.
Se, että perusliikkeet, kahden ja yhden käden heilautukset, ovat itselle helppoja kuin mitkä, niin sitä ne eivät ole välttämättä ensikertalaisille. Jo peruslihaskunto itsessään, mutta myös koordinaatio, kehonhallinta ja se, että tuottaa liikkeitä toiminnallisen harjoittelun kautta, missä moni lihasryhmä työskentelee samanaikaisesti, ei olekaan itsestäänselvyys. Ja neljän kilon kahvakuula oli monille jo haaste, ainakin alussa.
Mutta olen nähnyt niin monesti kuinka harjoitus tekee mestarin, myös kahvakuulassa. Menestystarinoita löytyy. Kun lihakset alkavat löytyä, sellaisetkin, joihin ei ole aiemmin saanut mitään kontaktia, niin neljä kiloa vaihtuu nopeasti kuuteen tai jopa kahdeksaan jne, varsinkin liikkeissä, joissa tehdään paljon kokonaisvaltaisia harjoituksia isoilla lihasryhmillä, kuten esim. perus etuheilautukset. Moni on tullut ihmetellen kertomaan kuinka ei olisi voinut koskaan aiemmin kuvitellakaan nostavansa, saatikka heilauttavansa kahdeksan tai kymmenen kilon painoa tosta vaan.
Niin se vaan on, että kehomme on aikamoinen voiman pesä, jos vaan annamme sille mahdollisuuden, se pystyy melkein mihin tahansa.
Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa, ja sitä kuinka kaksi alkeisryhmääni alkaa tästä kehittymään.
Kahvakuula yhä rules!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti