Kauneus on katsojan silmissä, onnellisuus sydämessä.

On niin paljon asioita, joista olen onnellinen ja kiitollinen. Niitä ei aina huomaa, koska arkeen on helppo piilottaa moni sydämen hehkuma. Robotin omaisesti puurramme aamusta iltaan, laput silmillä, vajoamme päivän päätteeksi mutisemaan sohvan pohjalle ja valittamaan kuinka moni asia taas ottaa niin päähän.

C-vitamiinia keholle.

On lapset, jotka ovat aina vaatimassa jotain, kirkuvat juuri silloin kun itse haluaisi täydellistä hiljaisuutta. Mies, joka ei ole laittanut tikkua ristiin yhteisen kodin siisteyden puolesta. Pyykkipino kasvaa jo katon rajassa odottaen jonkinlaista toimenpidettä, mutta kukaan ei jaksa arjen väsymyksen keskellä tehdä asialle mitään.
Kaupassa ei jakseta miettiä terveellisyyttä, vaan siepataan lämmitystä vailla olevat valmisateriat kotiin viemiseksi ja ehkä muutama hedelmä kyytipojaksi.
Juostaan aikataulujen perässä, lapset tarhaan, itse töihin, lapset pois tarhasta ja kiireellä kotiin. Viisi päivää viikossa yhtä sirkusta.
Vaikka kuinka yrittää pitää kiinni aikatauluista ja päivärytmistä, niin väkisinkin meille kaikille joskus tulee tilanteita, kun jonglöörin taidot eivät vain riitä.
Onko tuttua??

Heräsin tänä aamuna todella häiritsevään kurkkukipuun. Eikä siinä kaikki. Pääni oli niin kipeä, että jopa kävelyaskeleiden tärähdykset sattuivat pahasti ohimoilla. Olin valvonut puolet yöstä kuunnellen tyttäreni yskimistä ja yrittäen helpottaa hänen oloaan kaikin konstein. Pöpöt ovat liikkeellä ja nähtävästi ne ovat saaneet jalansijan myös täällä suunnalla.

Tyttäreni on sankarini! Lapsilla on käsittämätön kyky kerätä energia kokoon, jopa flunssaisenakin. Missä vaiheessa me aikuiset menetämme tämän "taikavoiman" ja alamme säälimään itseämme?? Valittamaan ja voivottelemaan.
Niin pikkuneiti isineen matkasi viikonlopuksi maalle ilman äitiä, joka jäi kotiin potemaan heikkouttaan ja nukkumaan univelkojaan pois. Niin tai näin. Olin ansainnut viikonlopun itselleni.

Lepoa. Ei aikataulua. Hyvää ruokaa. Itseni hellimistä ja hoivaamista vartalonkuorinnoin ja uusin kynsilakoin. Omaa aikaa. Hiljaisuutta. Rauhaa ja ihanaa uutta kahvia. Pieniä asioita, mutta jotka saavat aikaan suuria tunteita. Ja uutta energiaa.

Kanaa, pestopastaa ja ihanaa salaattia.

Latte Macchiato.

Olen onnekas. Minulla on paljon syitä siihen.

Jotta osaa nauttia yksinolosta ja arvostaa sitä, ensin pitää jakaa arki toisen ihmisen kanssa.
Jotta osaa arvostaa entistäkin enemmän rakkaimpiaan, joskus on hyvä olla heistä erossa.
Jotta osaa kuunnella kehoaan ja antaa sille mitä se tarvitsee, on koettava ensin heikkoudet ja löydettävä niiden kautta vahvuudet.
Ja jotta osaa arvostaa arjen pieniä aarteita, on ensin hidastettava tahtia ja pysähdyttävä katsomaan elämän kauneutta silmiin.

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..." lauloi Rautavaarakin silloin aikoinaan.