Mietin aamulla kahta vaihtoehtoa. Juoksulenkki vai salitreeni? Salitreeni vaiko juoksulenkki? Ulkona paistoi sunnuntai-aamun aurinko ja iloisia ihmisiä olisi hymyilemässä kilpaa säteiden säestyksellä, niin miksi olisin majoittautunut sisätiloihin, joten päätös oli selvä.
Lenkkitossut jalkaan siis ja baanalle. Yksin.
Juoksusta ja juoksemisesta on kirjoitettu paljon kirjoja vuosikymmenien ajan. Kukin kertoo oman tarinansa ja syynsä juoksemiseen. Juoksusta on tehty mietelauseita, runoja ja syviä ajatuksia herättäviä tarinoita. Eli minä en ole ainoa, joka on ymmärtänyt sen filosofisen puolen. Sitähän se on parhaimmillaan.
Se on tapa elää. Kokea. Nauttia. Ei ole kyse enää mistään kunnonkohottamisesta vaan itsensä voittamisesta.
http://www.youtube.com/watch?v=_9lyd9m6sSI&feature=share
Yksikään juoksulenkkini ei ole enää kopio edellisestä, vaan joka kerta kun vedän lenkkitossut jalkaani, mielessäni on aina kysymys : mitä uutta voisin tehdä tällä kertaa?
Tänään puikkelehdin pikkukatuja pitkin. Etsin ylämäkiä ja kauniita maisemia.
Tein mutkia. Löysin uusia reittejä.
Juoksin portaita spurtaten useaan otteeseen.
Fiilistelin pehmeää rantahiekkaa etu- ja takaperin.
Leikittelin vauhdilla.
Ja lopuksi annoin kehoni rullata rauhallisesti loppuun aina kotiovelle saakka.
Elin fäärissä, jossa vain juoksijat elävät. Fäärissä, jonka vain juoksijat kokevat. Ja jotta sinne pääsee, täytyy juosta. Täytyy voittaa itsensä. Vetää mukisematta lenkkitossut jalkaan sitoen nauhat tiukalle, ja päästää meissä jokaisessa asuva pikku "runner" irti.
Ei se vaadi paljon. Mutta se antaa paljon.
"GIVE A GIRL THE RIGHT SHOES, AND SHE CAN CONQUER THE WORLD." - Marilyn Monroe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti