Jokaisella meillä on varmasti jonkinlainen muistikuva noista ajoista.
Onko elämä paljonkin erilainen tänä päivänä niihin haaveisiin, unelmiin ja odotuksiin nähden, mitä rakensimme silloin jokaisen pilven reunalle? Sain itse havaita menneellä viikolla kuinka taitavasti olen seurannut omia haaveitani ja unelmiani, joita lapsuudessa ja nuoruudessa itselleni asetin. Kaikki eivät ole toteutuneet ihan sellaisenaan, mutta lähellä silti ollaan.
Joku viisas psykologi on joskus tokaissut, että meidän pitäisi jokaisen aina välillä ottaa katse takaisin lapsuuteen ja yrittää verestää muistoja sen aikaisista toiveista ja unelmista, sillä ne ovat niitä minuuden aitoja asioita, omaan persoonaan nähden totuudenmukaisimpia oivalluksia ennenkuin "elämän raaka totuus" iskee vasten kasvoja.
On jopa todettu, että ne ihmiset jotka pystyvät aikuisiällä toteuttamaan lapsuutensa ja nuoruutensa haaveita ovat niitä onnellisimpia.
Ohikiitävät vuodet muokkaavat meitä ja unelmiamme. Iän myötä realiteetti konkretisoituu niin vahvasti, että moni ei enää viitsi edes asettaa itselleen mitään haaveita ja unelmia. Tai edes uskoa niihin.
Luovana ihmisenä olen lapsuudesta asti luonut mielikuvia mielessäni monista asioista, jotka haluaisin saavuttaa. Moni asia on toteutunut vuosien varrella, ja nimenomaan juuri ne asiat, joille olen antanut sydämeni ja uskonut pystyväni niihin 110%:sti, niitä elän tänäkin päivänä.
Oscaria en saanut parhaasta käsikirjoituksesta ennen kolmeakymmentä ikävuottani, mistä haaveilin nuoruudessani, mutta sen eteen en kyllä tehnyt suurempaa työtäkään. Juoksin kyllä siihen ikään mennessä ensimmäisen maratonini ja olin kouluttautunut ammatteihin, joista olin haaveillut. Ja toteuttanut paljon muitakin lapsuuden ja nuoruuden ajan visioita.
Olin menneellä viikolla haastattelussa ysiluokkalaisten yhteiskuntaopin koetta varten, minkä aiheena oli koulutus ja työelämä. Kysymyksiä tuli tulvana ja täytyy myöntää, että tämän ikäiset nuoret osaavat kysyä todella ajatuksiaherättäviä kysymyksiä. He ovat fiksuja, suoria ja osaavat vetää oikeista naruista.
Koskaan ennen en ole itse niin perinpohjin ajatellut koulutushistoriaani, siihen kohdistuvia odotuksia, haaveita ja unelmia, joita minulla oli näiden nuorten ysiluokkalaisten ikäisenä.
Minut tentattiin täydellisesti. Haastattelutuokio oli myös silmiäavaava kokemus ja tilannekatsaus itselleni.
Toivon että pystyin avaamaan näiden nuorten ajatusmaailmaa positiivisella tavalla ja välittämään heille viestiä siitä, että tyytyväisyys itseen ja omiin tekemisiin on se tärkein onnellisuuden avain tulevaisuudessa.
Jokainen meistä joutuu käymään läpi oman elämänkoulun väkisinkin oppiakseen tuntemaan omat vahvuudet ja heikkoudet.
Koulutus on nyky-yhteiskunnassa tärkeä, mutta koulutuksen ei silti pitäisi eriarvottaa ihmisiä missään määrin. Jokainen meistä on yhtä arvokas, samoin jokaisen työpanos yhteiskunnassa on yhtä arvokas. Kuulostakoon se kuinka kliseiseltä tahansa...
"If you can dream it. You can make it." - Walt Disney
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti