Jos isoisäni olisi vielä elossa, hän olisi Suomen kanssa samanikäinen. Hän oli sotaveteraani, joka taisteli isänmaamme puolesta, sai kranaatinsirpaleita käsiin ja jalkoihin, kärsi niiden aiheuttamista haavoista vanhuuden päiviin saakka.
Hänelle itsenäinen Suomi ei ollut itsestäänselvyys, kuten ei monille muillekaan vanhemman sukupolven edustajille. On sääli, että tämä sukupolvi on poistumassa keskuudestamme, lapsillemme jää vain mielikuva ja tarinat, joita yritämme heille mahdollisimman todenmukaisesti elävöittää.
Saan olla onnellisessa asemassa, että olen päässyt kuulemaan omin korvin tarinat isovanhempieni sodanaikaisista kokemuksista. Ne ovat mielessä elävästi yhä edelleenkin. Ja suuri kunnioitus heille, ja monille muille sen ajan lapsille ja nuorille, jotka kantoivat traumaattiset kokemukset kunnialla hautaan saakka.
Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi - olet hyvä maa asua!
Ja kuten olen ennenkin sanonut, joskus on lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle. Vuodet ulkomailla ovat opettaneet arvostamaan kotimaata.
Kari Kantalaisen "Kuudes joulukuuta" - kappale saa kyyneleet silmiin, varsinkin tänään.
http://www.youtube.com/watch?v=MpM2uZgB8sg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti