Eilisilta tuli oltua entisten työkavereiden kanssa syömässä, hiukan juhlimassa pikkujoulu-fiiliksellä, mutta silti löysin itseni jo puolilta öin kotoa.
Ikä tekee tehtävänsä. Enää ei jaksa riekkua aamun pikkutunneilla saakka samalla tavalla kuin ennen muinoin. Sitä alkaa arvostamaan kodin lämpöä enemmän kuin värjöttelyä jäätävässä tihkusateessa yökerhon jonossa. Ja riittäviä yöunia enemmän kuin itseaiheutettua väsymystä aamulla tunnin nukkumisen jälkeen.
Näin on hyvä olla. Rauha ja tasapaino.
Koti on turvasatama. Koti on rauhan symboli. Koti ei ole materiaa, vaan se on paikka, jossa sydän lepää ja onnellisuus asuu.
Olen kokenut kodin merkityksen monella eri tavalla vuosien varrella. Koti on ollut matkalaukussa, pakattuna ja purettuna. Koti on ollut miljoonakaupungeissa tai pienissä maaseutukylissä eri puolilla maailmaa. Missä ikinä olenkaan tuntenut sydämeni matkustavan mukana, siellä on ollut koti ja hyvä olla.
Koti on perheeni luona, tyttäreni lähellä ja mieheni kainalossa. Mutta myös niiden asioiden ääressä, joita rakastan tehdä täydestä sydämestäni. Juoksen lenkkipoluilla kuin kotonani, se on paikka jossa sydämeni lepää. Lähden kuvausretkille kamerani kanssa, oli paikka mikä tahansa, sekin tuntuu kodilta, koska sydämeni on mukana jokaisella sykäyksellä.
Koti on siellä missä sydänkin, paikasta riippumatta.
 |
| ...and home is there where your heart is happy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti