Kun täydellisyyttä ei ole olemassakaan, niin otamme liikaa stressiä ja paineita kaikesta, sillä koskaan emme kuitenkaan tule valmiiksi.
Kun itse tasapainottelee fyysisen ylikuormitustilan kanssa, niin joku toinen taas tuskailee ettei ehdi liikkua. Jollakin taas on ongelmia liian kalorimäärän kanssa, ja toinen taas pelkää syövänsä liian vähän. Ja niin edelleen.
Kolikolla on aina kaksi puolta ja aina mennään ojasta allikkoon.
Pitkin viikkoa olen saanut tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joilla jokaisella on ollut oma tarinansa kerrottavana. Jokaiselta on myös tarttunut mukaani uudenlaisia perspektiivejä, joiden avulla olen saanut täydennettyä taas omaa maailmankuvaani ja käsitystä itsestäni ja muista.
Sitä miettii, että kuinka monta kertaa ihminen on valmis tekemään saman virheen, kerta toisensa jälkeen uudelleen??
Onko meillä niin syvään kaiverrettu aivokoppaan sananlasku "Vanha koira ei opi uusia temppuja" vai mistä johtuu muutosvastarinta itsemme kanssa? Valittaa kyllä osaamme, mutta emme ole valmiita astumaan askeltakaan tehdäksemme jotain toisin.
Oli kyse terveydestä, ajankäytöstä, työstä, vapaa-ajasta, ihmissuhteista tai mistä tahansa, jos emme koe tyytyväisyyttä toiminnallemme, niin sehän on merkki siitä, että on tehtävä muutos asioiden parantamiseksi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakaan, tosi asia on vain se, että se muutos on tultava ensin omasta itsestämme.
Omiin mielipiteisiin, periaatteisiin, tapoihin ja kaavoihin on helppo jumittua, ja taistella niitä vastaan viimeiseen hengenvetoon saakka. Ne ovat osa meitä, persoonaamme, tuttuja ja turvallisia. Mutta jos niiden kautta emme saa tyydytystä elämäämme, niin miksi emme uskaltaisi katsoa itseämme peiliin ja miettiä mitä voisimme tehdä toisin. Meillä on mahdollisuus valita, joka päivä, teemmekö asiat samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä, vai teemmekö ne toisin saadaksemme jotain muutosta aikaan.
Yksi asiakas ihmetteli tässä yksi päivä, että miksi hän joutuu aina väistelemään kadulla vastaantulijoita. Kysyin häneltä, että katsoiko hän aina kadulla ihmisiä silmiin, ja nainen nyökkäsi. Pyysin häntä seuraavalla kerralla ruuhka-aikaan kulkemaan suoraan eteenpäin katsomatta ketään silmiin, vaan sen sijaan tuijottaisi jonnekin kaukaisuuteen, suuntaan, johon oli menossa, päättäväisesti.
Asiakas tuli seuraavana päivänä samaan aikaan ja kertoi ihmeissään kuinka se toimi. Ketään ei joutunut väistelemään, vaan tällä kertaa vastaantulijat tekivät sen.
Pieni käytännön esimerkki pienestä muutoksesta, tavasta toimia, jolla on näkyvä vaikutus.
Moni on varmasti tämän jo havainnutkin, mutta esimerkissä on pari opetusta, joita jokainen voi itse mielessään miettiä.
Niin kuin ei laivaakaan rakenneta turvallisesti satamaan seisomaan, vaan maailman meriä purjehtimaan. On ihmisenkin uskallettava rohkeasti muuttaa perspektiiviä ja laajentaa horisonttia.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti