Isukkeja ja ihmeellisyyksiä.

Takana ihana viikonloppu. Juhlien isiä ja pappoja. Kortein ja kukin. Suukoin ja suklain. Pienin paketein ja halauksin.
Ilmassa rakkautta, välittämistä. Pieniä ihania asioita, jotka ovat tärkeitä. Joihin ei joka päivä kiinnitä huomiota, mutta jotka ovat silti läsnä. Huomaamatta.

Jos olisin maalannut tämän viikonlopun tauluksi suurelle valkoiselle kankaalle, niin kangas olisi täyttynyt vahvasta keltaisesta ja isosta punaisesta sydämestä. Auringon kirkkaudesta, energiasta ja voimasta, joka sulattaisi kylmänkin sydämen. Mennen tullen.

Herkuttelin koko viikonlopun mahtavilla ruuilla. Tuntematta pienintäkään huonoa omatuntoa.
Saunoin lihakseni niin rennoiksi lauantai-iltana, etten juuri jaksanut nousta enää sen koommin sohvalta. Tuntematta siitäkään huonoa omatuntoa.
Nukuin jopa yhdeksään kahtena aamuna. Ja se tuntui jo ihmeeltä.

Isänpäiväkakku <3

Aivan kuin olisin saanut kiinni tärkeästä punaisesta langasta, joka on ollut tähän asti kateissa. Aivan kuin olisin löytänyt tärkeitä, puuttuvia paloja elämän palapeliini, joita olen myös etsinyt kauan. Horisontti edessäni tulee valkenemaan taas kirkkaampana kuin koskaan huomisaamuna herätessäni.

Ihmisen ei tarvitse voittaa miljoonia lotossa voidakseen olla onnellinen. Ihmisen ei myöskään tarvitse matkustaa maailman ääriin löytääkseen onnellisuutta.
Olen yrittänyt voittaa niitä miljoonia, kuten olen yrittänyt matkustaa maailman ääriinkin. Lopputulos: Todellinen onni ja onnellisuus on meillä edessämme joka aamu, päivä ja ilta, aina kun katsomme peiliin. Onni löytyy meistä jokaisesta itsestämme. Ja olen saanut havaita kuinka onnellinen loppujen lopuksi olenkaan.
Silti, aion yhä lotota. Kuten aion tehdä paljon muutakin. Ja aion yhä matkustaa maailman ääriinkin, en onnea etsien vaan kokemuksia kaivaen, ne kun ovat osatekijöitä onnellisuuden tiellä. Ne ovat niitä elämän palapelin paloja, jotka auttavat kirkastamaan horisonttiamme.