Jotain hyvää flunssassakin.

Minulla on ollut aikaa miettiä. Flunssaisena sitä kun ei oikein muuta jaksa tehdä. Jo käveleminen olohuoneen ja keittiön välillä kuumeisena tuntuu raskaalta. Lihakset ovat aivan täysin lamaantuneet ja voima pois koko kehosta.
Olen istunut tai maannut peiton alla koko päivän. Kuunnellut sateen ropinaa ikkunassa. Katsellut ulos ikkunasta kuinka tuuli riepottelee puiden oksia. Välillä keittänyt teetä. Välillä kahvia. Yrittänyt syödä jotain ilman minkäänlaista ruokahalua.
Vetänyt villasukkia jalkaan. Välillä ottanut pois. Lisännyt hupparia päälle. Välillä sitäkin ottanut pois.

Mutta jos nämä ovat minun ongelmiani, niin ongelmani ovat todella pieniä.

Minulla on katto pään päällä ja koti, jossa tunnen oloni turvalliseksi.
Minulla on aina vetää peitto korville, jos paleltaa.
Minulla on jääkaappi täynnä ruokaa, vaikka ei ole edes nälkä.
Minulla on suihku, jonne voin mennä lotraamaan lämmintä vettä, vaikka ei olisi edes tarve.
Minulla on lapsi, jonka rakkaus on aitoa ja pyyteetöntä, ilman mitään monimutkaisuutta.
Minulla on ihania ystäviä, jotka ovat ja pysyvät, välimatkasta riippumatta.
Minulla on mies, joka on, ja pysyy, vaikka en ole aina maailman helpoin ihminen.
Minulla on työ, joka on oma valintani, teen sitä, koska pidän siitä.
Minulla on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä, ollakseen onnellinen ja kokeakseen olevansa tärkeä.
Miksi siis valittaisin pienestä flunssasta? Se on ohimenevää.

Meillä on aina tapana kiinnittää enemmän huomiota asioihin, jotka ovat huonosti, kuin asioihin, jotka ovat hyvin. Miksi?
Kulutamme aivan turhaa energiaa valittamiseen, joka "syö" meitä enemmän, kuin se, että miettisimme positiivisesti elämäämme.

Minulla on paljon asioita, joista olla onnellinen, ja onneksi myös aikaa tajuta se. Kiitos flunssan!