Viikon jumppaputki on takana viimeiseen hengenvetoon saakka. Polkien spinu-pyörää reidet hapoilla tsempaten asiakkaita lisäämään vielä vähän vastusta ja olemaan luovuttamatta ennen kuin on sen aika. Heilauttaen kahvakuulaa koko kehon voimalla rohkaisten muitakin tarttumaan suurempaan painokiloon jättäytymättä liian helposti sille samalle mukavuusalueelle kuin edellisilläkin kerroilla.
Olin siis tällä viikolla oikea orjapiiskuri, kunnon jumppabitch, joka ei päästänyt ketään liian helpolla. Mukaanlukien myös oman itseni.
Mutta kun kello tulee puoli kymmenen torstai-iltana ja tarkoitus olisi rauhoittua kotisohvalla, niin eipä onnistukaan. Keho käy yhä edelleen valtavilla kierroksilla ja olo on rauhaton.
Olen aina tiennyt, että olen se aamutreenaaja. Rakastan sitä tunnetta, kun saan ladattua energiaa päivään juuri sen rankan aamutreenin kautta. Mutta illalla, yöuneni häiriintyvät liian rankasta treenistä ja uni tulee silmään vasta aamun pikkutunteina aiheuttaen huonostinukutun yön ja seuraavan päivän väsymyksen. Ei siis mitään järkeä.
Joskus nuoruusvuosina treenasin pari kertaa viikossa nyrkkeilyä aktiivisesti. Valitettavaa oli se, että treeniaika oli aina kahdeksasta puoli kymmeneen ja treenien jälkeen pyörin sängyssä melkein aina aamukolmeen saakka. Nykyään olen lopettanut treeniaikataulujen perässä juoksemiset ja treenaan niitä lajeja, jotka sopivat oman kehon rytmiini.
Aikataulutetut ohjaustunnit toki ovat erikseen, teenhän niitä työni kautta, mutta niitä on onneksi vain muutamana iltana viikossa. Omaehtoiset treenit saan siis ajoittaa muina aikoina aamuille, jotka sopivat itselleni parhaiten.
Tässäkin asiassa olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani kantapään kautta. Miksi väkisin vääntää rautalangasta ja tehdä asiasta vaikeaa, kun on helpompikin tie voida hyvin.
Meitä on siis erilaisia. Joillekin iltatreenit sopivat paremmin kuin loistavasti, ja hyvä niin. Mutta jos aina rankka treeni illalla aiheuttaa huonot yöunet, niin tarvetta olisi kiinnittää huomio joko treenin laatuun, tehdä vähän kevyemmin, tai vaihtaa ajankohtaa täysin.
Lepo on myös tärkeää koko elimistöllemme, ja kunnon yöunet. Ilman kunnon lepoa kehomme alkaa pikkuhiljaa voida huonosti, lihakset eivät jaksa ja motivaatiokin kärsii, kun jatkuvasti väsyttää.
Jokaisella meistä on oma luontainen rytmi, jota kuuntelemalla löydämme parhaimman mahdollisen ajankohdan liikunnalle. Kaikki meistä eivät ole valmiita heräämään kello viisi aamulla juoksulenkille, kuten minä maratoonille treenatessani. Mutta minä taas en lähde salille kello kymmenen illalla. Enää. Jokaiselle löytyy varmasti oma vuorokauden aikansa, jolloin saamme kehostamme irti kaiken parhaalla mahdollisella tavalla. Aina se ei ole helppoa ulkopuolisten velvoitteiden painaessa päälle. Mutta niin hyvin kuin pystymmekään sitä toteuttamaan, vaikka edes vapaapäivinä, niin sekin on jo jotain.
Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille isukeille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti