Luovuutta ja motivointiyrityksiä.

Oi voi. Pää lyö tyhjää. Ideoita olisi vaikka kuinka, mutta sanat eivät taivu sitten millään. Yhteys ajatusten ja kirjallisen tuotoksen välillä on katki. Kadoksissa jossain, enkä saa otetta millään.
Lauseet tylsistyttävät joka muodossa ja kokonaisuus maistuu puulta vaikka kuinka yrittäisi. Writer's block, kirjoittajan ja toimittajan vitsaus, joka hiipii joskus mukaan kuvioihin. Harmillisesti. 
Elämässä tulee näitä blockeja, myös muille osa-alueille. Hyvä esimerkki on liikunta.
Motivaatiokatkos on parempi sana kuvaamaan tätä blockia, jolloin mitään ei saa aikaan, mikään ei huvita ja kaikki tuntuu tahmealta, ja rautalangan vääntämiseltä.

Hyvä ystäväni kysäisi minulta tänään, että miten ihmeessä saan pidettyä itseni jatkuvasti motivoituneena samoihin asioihin, esimerkiksi juoksemiseen.
Aloin miettiä asiaa syvällisemmin, ja mitä syvällisemmin mietin, sitä laajemmalti asiaa aloin myös nähdä.
Juokseminen on kuin kirjoittaminen. Askel on kuin sana tekstissä. Aina ei voi onnistua täydellisesti. Eikä pidäkään. Joskus sanat saavat siivet alleen, tekstistä tulee lennokasta, helppoa ja soljuvaa, loppuun saakka. Samoin juoksulenkki, joinakin päivinä tuntuu niin helpolta, että tuntee jokaisen askeleen lentävän, rullaavan ja nautinto on täydellistä.
Onnistumisen elämykset ovat sidoksissa myös niihin "huonoihin" päiviin, jolloin emme ole täysin tyytyväisiä tekemisiimme ja motivaatiomme ei ole aivan sataprosenttisesti mukana. Jos aina kaikki olisi vain ja ainoastaan helppoa, niin emme kokisi koskaan hyvän tekstin tuomaa hekumaniaa tai vahvan juoksulenkin jälkeistä euforiaa.
Motivaatiokatkos tai block on purettavissa vain tekemällä. On etsittävä uusia tapoja toimia. Tehtävä jotain poikkeavaa, jotta mielekkyys palaisi taas mukaan kuvioihin.
Alunperin minullakin oli tarkoitus kirjoittaa aivan eri aiheesta kuin tämä, mutta purkaakseni writer's blockini, minun oli tartuttava kirjaimellisesti itse asiaan, ja tässä ollaan.
Oli kyse mistä tahansa, motivaatiokatkos on aina merkki siitä, että ollaan tehty jotain asiaa jo liian kauan samalla tavalla.

Palauttaakseen takaisin intohimoisen tekemisen, meidän on ehkä juostava lyhempiä lenkkejä nopeammalla vauhdilla pitkien sijaan. Pudotettava toistomääriä ja lisättävä painoja lihasliikkeissä kuntosalilla, pitkien sarjojen korvaamiseksi. Kokeiltava jotain aivan uutta jumppatuntia, ja unohdettava pumpit ja spinnut hetkeksi. Hypättävä ulos mukavuusalueelta saaden niin henkisesti kuin fyysisestikin uusia hermoärsykkeitä, jotta motivaatio palaisi taas iloisena takaisin.
Minä ainakin onnistuin tässä tänään. Vaihtamalla vain suunniteltua aihealuetta.

Carpe diem!