Olisi ollut vaikka mitä. Lauantain olisin voinut viettää jumpaten maratoonina aamusta iltaan. Entinen minä olisi sen tehnytkin, mutta "uusi minä", joka pyrkii suorittamaan vähemmän ja kuuntelemaan kehon viestejä enemmän, varsinkin levon tarpeessa, rauhoitti koko viikonlopun perheelleen ja joutenololle.
Ei aina tarvitse, eikä pidä, vaan voi muuttaa suunnitelmia jos siltä tuntuu. Jos on mahdollista.
 |
| Lazy Sunday. |
Rauhallisen sunnuntain ihanuus tuntuu koko kehossa. Kiireettömyys. Aamupala pitkän kaavan kautta ihanat viikonloppuvieraat seuranaan. Ulkoilua kirpakkaassa syyssäässä lapsen ehdoilla, ja aikaa olla äiti. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Juoksulenkit jätin suosiolla väliin tällä viikolla säästellen vasemman polven nivelsiteitä. Oireet viittaisivat ylirasitukseen, tuntemuksiin joita olen ennenkin kokenut samaisessa polvessa. Tykyttävä tunne, joka polvea tällä hetkellä ympäröi, ei lupaa hyvää. Rasitus tuskin sitä parantaa, varsinkin jos epävakaus jo kävellessä on ongelma.
Tyydyin siis vain lukemaan kirjaa juoksemisesta Kirsi Valastin kirjoittamana nimeltä "Naisen Juoksukirja", jonka antia tulen raportoimaan jatkossa.
Kerrankin oli aikaa uppoutua kirjan pariin. Kiitos rauhallisen sunnuntain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti