Huomasiko kukaan kuinka hengitys höyrysi ulos mentäessä ja autoilijat raapivat kiireisenä tuulilasejaan? Huomasiko kukaan kuinka aurinko ei noussutkaan enää kattojen yläpuolelle vaan jätti suuret varjot kerrostalojen väliin?
Huomasiko kukaan kuinka pakkasyön jälkeen ihmiset olivat nenää myöten kääriytyneet kaulaliinoihin ja hytisivät bussipysäkeillä?
Huomasiko kukaan kuinka kaunista ulkona tänä aamuna oli?
Minä ainakin huomasin.
Nämä ovat niitä aamuja, jolloin olisi halunut viedä kehonsa ulos lenkille. Tunnustelemaan kirpeää ilmaa pakkasyön jäljiltä, ja seuraamaan kuinka hengityshöyry kasvojen edessä muuttaisi muotoaan jokaisella askeleella ja ulospuhalluksella. Mutta ei, jouduin säästelemään kehoani iltaa varten, tiedossa oli spinningiä ja kahvakuulaa, pidemmän kaavan kautta. Tekemättömiä töitä. Deadlineja ja paljon suunnittelua.
Jouduin jättämään juoksukenkäni rauhaan, odottamaan viikonloppua. Vapaapäiviä. Kiireettömyyttä. Aikatauluttomuutta. Mutta se olisi onneksi jo huomenna. Jaksaisin varmasti siihen saakka. Entistäkin motivoituneempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti