Kasvukipuja.

 Se tuntuu pakaroissa. Se tuntuu reisissä. Se tuntuu jokaisessa lihaksessa vyötäröstä alaspäin. Se on se jalkatreeni, joka tuli tehtyä toissa päivänä ja jonka tuntemukset alkavat vasta tuntua kahden päivän päästä.
Tässä sitä ollaan. Kävellään kuin vanhus. Hivuttaudutaan istumaan sohvalle kuin mikäkin raihnanen ja sieltä ylös pääseminen onkin sitten toinen tarina.
Mutta. Tätä "kipua" minä rakastan!!! Tätä olotilaa tavoittelen aika-ajoin. Tämä on se mitä mieli ja keho vaativat pysyäkseen tasapainossa ja ollakseen tyytyväisiä.

Elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta, sanotaan, ja osittain se onkin totta. Jos haluaa kasvaa ja kehittyä on uskallettava ottaa askel oman turvaympyrän ulkopuolelle.
Oli kyse sitten henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta niin kumpikin tarvitsee kehittyäkseen asioita, jotka avaavat meille uusia ulottuvuuksia.
Mitä kauemmas uskallamme kurkottaa sitä enemmän meiltä vaaditaan tasapainoilua. Elämä onkin tässä suhteessa kuin toiminnallinen harjoittelu; se vaatii myös tasapainoilun lisäksi hallintaa, koordinointia ja kokonaisuuden hahmottamista, jokaisella elämän alueella.
Tänään pidän vapaapäivän. Olen ja möllötän. Tuijotan ulos lumiseen talvimaisemaan ja annan lihaksille aikaa palautua. Huomenna suuntana taas juoksun hurmos, mahdollisesti sisätiloissa, jos pakkaslukemat ovat samaa luokkaa kuin tänäänkin.

" I don't count my sit-ups
   I only start counting
   when it starts hurting
   because they're the only 
   ones that count.
   No pain, no gain."
   - Muhammad Ali-