Väsymys oli sietämätön huonosti nukutun yön jälkeen. Tyttäreni oli pitänyt hereillä useaankin otteeseen, milloin painajaisten takia, milloin taas jostain muusta syystä. Tuntui ettei kukaan ollut saanut nukutuksi.
Herätys oli raakaa peliä puoli kuusi, kehon liikkeelle pääsemisen kanssa oli tekemistä.
Lunta oli tupruttanut muutama kymmenen senttiä lisää yön aikana ja tunsin lievää tyydytystä ajatuksesta, ettei minun tarvinut kaivaa autoa lumihangesta monen muun tavoin. Työpaikalleni on vain 10 minuutin kävelymatka.
Positiivisuus valtasi mieltä pikkuhiljaa lähestyessäni työpaikkaa.
Minua olisi odottamassa joukko pilates-tuntilaisia, jotka sitkeästi viikosta ja kuukaudesta toiseen jaksoivat herätä yhtä aikaisin kuin minä aloittaen uuden viikon parhaalla mahdollisella tavalla. Rauhallisella ja tasapainoisella energian tunteella.
Siinä pyöritellessäni chi-palloja ja miettien mikä tuoksu minua miellyttäisi tänä aamuna, käsiini osui oranssin värinen, jonka voima valtasi olotilani täysin. Nappi valinta!
Kehoni vaati toimintaa pilateksen jälkeenkin. Viikonlopun huilitauon jäykistämät lihakset päästettiin vapaaksi painoharjoittelulla. Flunssan oireisiin vedoten kuunnellen kehoa; rauhallisesti ja maltilla.
Maanantain informaatiotulva on aina joka viikko yhtä runsas. Aivan kuin joku kaataisi ämpärillisen ajatuksia kerralla päähän, osa uppoaa ja osa ei. Ei-uppoavat yrittävät uppoamista ehkä viikon keskivaiheilla. Vaihtelevalla menestyksellä.
Elämä on tietyssä määrin loputonta oravanpyörää. Viikosta toiseen toistamme samoja toimintoja, maanantaille omansa, tiistaille omansa jne. Kuukausista ja vuosista toiseen. Melkeinpä on mahdottomuus hypätä pyörän vauhdista pois, jos aikoo pysyä elämässä kiinni.
Rutiineja, kaavoja, malleja ja systematiikkaa on nyky-yhteiskuntamme täynnä. Liikunnasta on tehtävä rutiini tai tapa, elämäntapa, jotta siitä olisi hyötyä. Ruokailussa on oltava tietynlainen rytmi, jotta se olisi terveyden kannalta edullista.
Kun katsomme elämäämme, arkeamme ja toimintatapojamme, näemmekö kaaosta vai olemmeko taitavia elämänhallinnassa? Vastaavatko päivät, viikot ja kuukaudet niitä asioita, joita toivomme ja oletamme tapahtuvan, vai onko meille jokainen päivä yllätyksiä täynnä niin hyvässä kuin pahassa?
Uskallan nykyään enemmän antaa asioiden mennä ohi ei-uppoavina. Jos tietotulva hipoo äärilaitoja, vältän stressin ottoa viimeiseen saakka. Pyrin olemaan liikkeellä oikealla energialla.
Tämän päivän värihän oli oranssi, tuoden iloa ja positiivisuutta, sekä itsevarmuutta olla epätäydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti