"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

perjantai 11. toukokuuta 2012

Onnen pisaroita.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana Hyvän mielen haasteen jo useampaan otteeseen, eikä sen todellakaan ole ollut niin väliä. Joka päivä voisimme listata kymmenen onnen asiaa ylös ilman että saisimme siitä edes haastetta. Ei tekisi pahaa kenelläkään pysähtyä miettimään hetkeksi elämäänsä ja ympärillään olevia asioita, jotka ovat kultaakin kalliimpia ja rahaakin arvokkaampia.
Eilen vuodatin muutaman onnellisen kyyneleen. On ihanaa olla äiti, omata tytär, joka on maasta taivaaseen saakka niin suuri rakkauden kohde, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Tämä tunne valtaa joskus mielen niin voimakkaasti, että vesihanat aukeavat kyynelkanavista alta aikayksikön.
Tänään vuodatin toiset kyynelvirrat tyttäreni päiväkodin äitienpäiväaamiaisella. Oli itsetehtyä suklaakakkua ja ihania lahjoja, joissa jokaisessa näkyi lasten oma uniikki kädenjälki.
Olen niitä äitejä, joilla nousee tippa silmiin pienestäkin ihanasta, koskettavasta, rakkautta täynnä olevasta asiasta, jotka ravistelevat ja horjuttavat tunnetasoa.
Enkä pelkästään äitinä, kyynelehdin myös naisena, ystävänä, avopuolisona, liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisena tms. asioista, joilla on suuri tunnelataus.
Saatan saada silmät kosteiksi asiakkaan kertomista saavutuksista ja onnistumisista, ystävän kanssa käydyistä ihanista keskusteluista tai jopa voittaessani itse itseni tavalla, jota en ole koskaan aiemmin saavuttanut.
Omaan empaattisuuden niin syvään uurrettuna ominaispiirteenä, että vaikka se joskus saattaa olla haitta, niin silti se on myös valtava voimavara.

Aamu valkeni tänä perjantaina usvaisena ja sateisena. Harmaudesta huolimatta, tunsin siitä jossain määrin suurta iloa. Kumisaappaat jalassa hypimme tyttäreni kanssa vesilammikoissa matkalla päiväkotiin. Sateenvarjojen kanssa leikimme lentävämme maijapoppastyyliin halki ilmojen.
"Onnen pisaroita", sanoi tyttäreni.


Ulkona sataa yhä edelleen. Taivas on synkän harmaa ja ikkunaa hakkaavat painavat vesipisarat. Kuuntelen sateen ropinaa, joka pitkästä aikaa kuulostaa nautinnolliselta musiikilta korvissani. Tämä on merkki kesästä. Puissa aukeavista lehdistä, virehtävästä nurmikosta ja luonnon puhkeamisesta kukkaan.
Onnen pisaroita, elämä täynnä tänään.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3


2 kommenttia: