Toiminnallisuus kunniaan!!!

Muistan oman lapsuuteni ulkona leikkien, puissa kiipeillen, kiipeilytelineissä roikkuen, kilpaa juosten ja kaikenmaailman temppuja tehden.
Nykypäivän lapset osaavat kyllä temput sun toiset mutta useimmat vain virtuaalisesti, tietokoneilla ja pelikonsoleilla.
Siinä missä oman aikani lasten elimistö joutui koetukselle fyysisesti, lihakset saivat hermoärsykkeitä jatkuvasti leikin tiimellyksessä, niin nykypäivän lasten fyysinen kuormitus pääsee koetukselle vain kämmenien kohdalta, ryhtilihakset surkastuvat ja peruskestävyyskunto ei pääse koskaan kehittymään, ellei harrasta jotain urheilulajia säännöllisesti.
Eilisen päivän vietettyäni koulutuksessa, jossa pääpainopiste oli toiminnallisessa harjoituksessa, ajatukseni palasivat moneenkin otteeseen lapsuuteen ja siihen kuinka monipuolisesti kehoamme silloin käytimme. Rajoitteita ei ollut, lihaskireyksistä ei ollut tietoakaan ja kaikkea kokeiltiin jos vain omat kyvyt antoivat niille myöten. Kokonaisvaltainen toiminta, hyppien, pomppien, kierien, ryömien jne. Harva aikuinen tekee näitä nykyään, ainakaan päivittäin.
Havaitsin kuinka rajoitteista ihmisen elämä aikuisiällä on. Liikkeet ja liikeradat, jotka lapsille ovat arkipäivää, ovat aikuisille lähes mahdottomia.
Kuinka moni hyppii päivittäin jäniksen tavoin kyykystä ponnistaen eteenpäin? Tai kävelee gorilla-kävelyä kyljestä kunnolla vääntäen? Jo liikkuvuuden rajoitteet saattavat estää meitä tekemästä monia asioita, mutta myös oman kehon hallinta ja koordinaatio sekä tasapaino ovat kompastuskiviä edessämme.


Tähän voi hyvin yhdistää loistavan sanonnan, joka sopii asiayhteyteen täydellisesti:


"Emme lopeta leikkimistä koska vanhenemme, vaan vanhenemme koska lopetamme leikkimisen."

Jos viettäisimme päivät leikkipuistoissa lasten tavoin, keinuen, kiipeillen, leikkien hippaa, pelaten palloa tms. tuskin kärsisimme niska-hartia-seudun jännityksistä, ylipainosta tai muista tavallisista hyvinvointiyhteiskunnan sairauksista. Aikuisena rajoitamme kehomme toimintaa huomattavasti, passivoitamme lihaksia, joiden aktiivinen käyttö olisi äärimmäisen tärkeää kehomme hyvinvoinnin kannalta.


Jos leikkipuistoon ei kuitenkaan jakseta lähteä niin toiminnallista harjoittelua voidaan tehdä myös liikuntakeskuksissa niin kuntosalin puolella kuin ryhmäliikuntatunneilla. Niin aloittelijoille kuin kokeneillekin löytyy varmasti omien kykyjen mukaiset harjoitteet.


Toiminnallinen harjoittelu eli functional training harjoittaa liikekokonaisuutta yksittäisen liikkeen sijaan, ja tiivistäen voisi luetella seuraavaa:


Kehittää...
- lihaskuntoa
- hengitys- ja verenkiertoelimistöä
- tasapainoa
- koordinaatiota
- kehonhallintaa


Toteutus
- oman kehon painolla
- käsipainoilla
- levypainoilla 
- levytangolla tai jumppakepillä
- kahvakuulalla
- painopalloilla
- jumppapallolla
- TRX-remmeillä
- hiekkasäkeillä (bulgarian bags)
- ja niin edelleen...


Hyödyt arkielämässä
- lyhyessä ajassa saadaan paljon aikaa
- tukee muita liikuntamuotoja/urheilulajeja
- voidaan tehdä kotona, puistossa, mökillä jne.
- hyödyt ja tulokset näkyvät nopeasti (huom. säännöllinen harjoittelu!!)
- mielekkyys ja monipuolisuus
- ja niin edelleen...


Vaikka functional training on itselleni tuttua jo monien vuosien takaa sekä omassa harjoittelussani että työssänikin, sain kuitenkin huomata että, aina voi oppia jotain uutta. Liikepankin laajentaminen ja uusien loistavien ideoiden saaminen niin omaan kuin asiakkaidenkin harjoitteluun vie aina eteenpäin. Koskaan emme ole valmiita - aina on varaa kehittyä. Kaikessa!


Alla muutamia kuvia koulutuspäivästä. Kiitos koko porukalle ja kouluttajallemme, joka oli osaava ja innostava!!

Muutamia esimerkkejä TRX-remmeillä.

Pupu-hyppelyä :)

"JOS MEILLÄ ON TAHTO JA HALU TEHDÄ JOTAIN, NIIN MIKÄÄN MUU EI OLE ESTEENÄ KUIN ME ITSE."

Valoa kohti.

Aurinko on alkanut pikku hiljaa nostaa päätään reippaammin, ja pidemmäksi aikaa horisontin takaa. Mikä helpotus, sehän tietää vain kevään tuloa!!
Talven pimeys on vienyt minusta aivan kaiken energian ja väsymys tuntuu raskaalta taakalta kantaa joka ikinen päivä.
Viimeksi eilen päivittelin olotilaani. Minä, vannoutuneena aamuvirkkuna, joudun avaamaan silmäni väkisin joka aamu. Ensin torkutan herätyskelloani viime minuuteille, kunnes on pakko nousta, ja sitten yritän herättää kehoni ja mieleni suihkussa lotraamalla jokusen tovin. En keksi tähän väsymykseen tänä vuonna mitään muuta syytä kuin auringon valon vaje -- kehoni vain vaatii sitä voidakseen hyvin ja ollakseen energinen!!
Olen kokenut vuosien varrella väsymyksen tunnetta eri tavoin. On fyysisen rasituksen jälkeistä väsymystä. On henkistä väsymystä. On turhautuneisuuden kautta tulevaa väsymystä. On unenpuutteesta johtuvaa väsymystä. Vääränlaisen ravinnon kautta ilmenevää väsymystä. Vain muutamia mainitakseni.
Mutta sitten on auringon valon puutteesta johtuvaa väsymystä, ja siitä tässä on nyt kyse.
Se helpottaa vasta kun aurinko pysyy taivaalla saman ajan kuin itse on valveilla.
Kesää siis odotellessa:)

Mutta siihen mennessä on hyvä ottaa pitkiä yöunia. Syödä monipuolisesti ravintorikasta ruokaa ja pitää yllä säännöllistä ruokailurytmiä. Lisätä tarvittavat vitamiinit ja ravintolisät aterioitten yhteyteen jos kokee niiden hyödyn olevan eduksi.
Olla päivittäin ulkona raittiissa ilmassa, jolloin aivot saavat runsaasti happirikasta ilmaa hengitettäväkseen. Pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta, mikä parantaa yleiskuntoa ja auttaa jaksamaan. Ja jopa hankkia kirkasvalolamppu aamun pimeisiin tunteihin tai kirkasvalokuulokkeet piristämään päivää.
Keinoja on monia, kukin poimikoon omansa.
Itseäni lohduttaa se, että valoa kohti olemme jo menossa kovaa vauhtia. Tammikuu vaihtuu kohta helmikuulle. Helmikuu menee aina hujauksessa ja pian onkin jo kevät.
Etsitään auringonsäteitä ja rakennetaan siltoja kohti valoa, kuten olen itse tehnyt tänään perjantaina.

Viikonloppuja!!

Elämä on matka...halki muutosten.

On kulunut jo liian kauan aikaa viimeisimmästä päivityksestä. Harmitus on suuri, kun ei ole ehtinyt ja jaksanut istua alas ja laittaa sepustuksia koneelle. Illat ovat venyneet pitkiksi ja keho on vaatinut lepoa, mielestä puhumattakaan.
Paljon on ollut uusia työjuttuja, projekteja, viritelmiä yms. Perhekin on vaatinut oman osansa, joten rajoja on ollut pakko taas vetää joihinkin asioihin.
Tunnen että elän muutoksien aikaa. Näen muutoksia omassa itsessäni, suuria sellaisia, jos vertaan vuoden takaiseen. Näen myös muutoksia ympärillä olevissa ihmisissä ja asioissa, aivan kuin olisin avannut silmäni uudella tavalla.

Tämä on todiste siitä että kaikkea pystymme muuttamaan. Mikään ei ole pysyvää, kaikissa asioissa on "liikkumavaraa". Maailma muuttuu. Ihmiset muuttuvat. Jokainen meistä muuttuu. Mutta mihin suuntaan, siitä päätämme jokainen itse.
Noin vuosi sitten kehoni alkoi reagoimaan asioihin rankemman kautta. Ylikunnon merkit alkoivat olla arkipäivää. Yöunet jäivät lähes olemattomiksi kehoni käydessä äärimmäisillä kierroksilla. Unettomuudesta ja kehon stressireaktiosta seurasi henkinen uupumus, mieli oli maassa ja takki aivan tyhjä.

Otteita vuodentakaisista blogikirjoituksistani tilanteen ollessa akuuttivaiheessa:

Lopun elämäni ensimmäinen päivä

"Muutoksen on tapahduttava viimeistään silloin, kun vanhat toimintatavat eivät

tuota enää toivottua tulosta. Vain tyhmä jatkaa samaa rataa, hakaten samaan 

puuhun päätä aina vaan kerta toisensa jälkeen. On osattava lopettaa ajoissa.

Syitä on helppo lähteä ensin hakemaan muualta ja muista ihmisistä, mutta 

loppujen lopuksi ongelman ydin löytyy kun katsoo peiliin. Meillä itsellämme

on kaikki tarvittavat työkalut muuttaa ei-toivottu tilanne tavalla tai toisella

parempaan, mutta teemmekö sen, se on kiinni valinnastamme. Jos 

valitsemme muutoksen, tilanne muuttuu, ja monesti parempaan. Jos päätämme 

pysyä samassa, tuskin asiat ainakaan parempaan muuttuvat jos näin ei ole 

tapahtunut tähänkään mennessä.

Minä valitsin muutoksen, ja se muutos lähti siitä että muutin vain tapaani

ajatella, jonka kautta tuli toiminta, ja jonka kautta toivottu tulos.

Matka on pitkä kun kyseessä on loppuunpalaminen."

Vaikka matkaa on vielä kuljettavana, asioita opittavana ja muutettavana, niin silti olen kulkenut jo sen verran kauas lähtötilanteesta, että voin sanoa monien asioiden olevan toisin.

Ihanaa tiistaita kaikille matkalaisille!

Lepopäivä ei ole lepopäivä ellei se ole ansaittu.

En ollut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa tänä aamuna. Yksitoista! Olin nukkunut 13 tuntia yhtä soittoa.
Takana kiireinen ja raskas viikko, joten ei ihmekään että uni oli maistunut.
Elimistö ottaa tavalla tai toisella omansa takaisin, jotta jaksaisi taas uudella energialla tulevaan viikkoon. On hyvä muistaa viikottain, että akkuja on ladattava säännöllisesti.
Lepo ja riittävä uni ovat tärkeitä asioita aktiiviliikkujalle. Treenien aikana annamme elimistölle ärsykkeitä, jotka vasta levossa muuttuvat voimaksi, nopeudeksi ja kestävyydeksi. Elimistö uusiutuu, kuona-aineet poistuvat ja energiaa varastoituu. Uni tekee hyvää myös aivojen palautumiselle, ajatukset kirkastuvat ja maailma näyttää heti valoisammalta hyvin nukutun yön jälkeen.

Viikkooni on mahtunut 3 tehokasta juoksutreeniä, pilatesta ja corea, sekä spinning- ja kahvakuula-tunti, unohtamatta 45 min syvävenyttelyä. Kolme lepopäivää ovat antaneet palautumisaikaa koko elimistölle, ja niiden ansiosta jokainen treeni on sujunut suunnitelmien mukaisesti.

Tämä päivä, sunnuntai, on tärkein lepopäivä kaikista. Tänään vain olen, rentoudun, unohdan kellon ja elän hetkessä. Juon iltapäiväkahvini rauhassa, tuijotan televisiosta hömppäsarjoja ja lueskelen lehtiä, jotka ovat jääneet lukematta kiireisen arjen keskellä.
Koskaan ei pitäisi olla niin kiire, etteikö olisi aikaa pysähtyä ja ottaa hetki itselleen.

Tärkeää muistaa myös:

- hyvä monipuolinen ravinto ja säännöllinen ruokailurytmi

- riittävä nesteytys (vettä!!!)

- hyvä loppuverryttely jokaisen treenikerran jälkeen

Ei asiat ole vaikeita ollenkaan, jos uskaltaa ottaa itseään niskasta kiinni:)

Jaksaa, jaksaa - mutta välillä on hyvä hidastaa!

"Numeromme on yksi, ei mikään muu. Emme anna periksi, vaikka murtuisi luu. Meillä on voimaa uskoa itseemme, mitä tekee muut heille me nauramme...."
 -Teräsbetoni-


Voimaa. Uskoa. Sinnikkyyttä. Tahtoa. Periksiantamattomuutta. Näitä olen nähnyt työssäni viimeisen parin viikon aikana.
On valtavan upeaa todistaa ihmisten tahtotilaa varsinkin rankoilla ryhmäliikuntatunneilla. Kukaan ei halua luovuttaa helpolla, vaan hampaat irvessä korjataan asentoa staattisessa pidossa toinen jalka ylhäällä ja pidetään lihakset työssä sitkeästi loppuun saakka. Lisätään vastusta vielä himpun verran lisää kiihdytyksissä spinning-pyörän selässä pyyhkien samalla valuvia hikipisaroita otsalta.
Se energia lataus, se voima ja periksiantamattomuus, on käsinkosketeltavaa, ihailtavaa ja palkitsevaa. Jokainen on tehnyt parhaansa, ylittänyt itsensä ja antanut enemmän kuin alunperin olisi uskonutkaan.

Jokaisella meillä on vastuu omasta itsestämme. Jokainen tekee valinnat viime kädessä itse, lähteäkö kuntosalille tai lenkille, vai jääkö surffailemaan kotiin sohvan ja jääkaapin väliin.
Vuodenvaihde on aina äärimmäisen kriittistä aikaa työssäni. Liikuntakeskukset täyttyvät asiakkaista, joilla on halu ja tahtotila päällä tehdä muutos elämässä parempaan. He ovat kuin avoimia kirjoja, joiden lehdille meillä ammattilaisilla on mahdollisuus kirjoitttaa tärkeimmät avainsanat ja ohjeet, joiden kautta nämä uudet innokkaat liikkujat pääsevät terveellisemmän elämän ja paremman minäkuvan kanssa alkuun, ja ottavat omasta itsestään huolehtimisen elämäntavaksi.
Aloittaminen on monesti helppoa. Mutta kun tulee kyseeseen jatkumo, niin asiaa joutuukin puntaroimaan uudelleen. Moni miettii ja pohtii, että onkohan tämä sittenkään minua varten?

Kaikki uusi tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Kenestäkään ei tule mestaria päivässä, tai edes kuukaudessa. On annettava keholle aikaa tottua, siksi onkin äärimmäisen tärkeää lähteä maltilla liikkeelle.
Vaikka uuden liikuntakeskuksen tuntitarjonta ja mahdollisuudet toisivat heti alkuun fiiliksen, että "mä haluun tonne, tonne, tonne ja tonne", niin on syytä jarrutella hiukan.
Kaikkea ehtii kyllä kokeilla, ja tarkoitushan on tehdä liikkumisesta elämäntapa, joka jatkuu mahdollisimman pitkään läpi elämän. Eli kaikkea kyllä ehtii kokeilla. Kiireellä ja liiallisella "ahmimisella" ei saavuta muuta kuin lyhytkestoisen liikuntajakson ja pettymyksen omaan itseensä.
Sitähän meistä kukaan ei lähtenyt alunperinkään tavoittelemaan, vai kuinka?

"Kaikki suuri ja mahtava kasvaa hitaasti ja huomaamatta."

Juosten olet nopeammin perillä.

Viikko on hyvä aloittaa asioilla, jotka vetävät naaman hymyyn, saavat sydämen sykkimään ja energian virtaamaan kehon joka solussa.
Viikko on siis hyvä aloittaa JUOKSEMALLA. Päästää hiki irti, tyhjentää pää antaen tilaa uusille positiivisille asioille ja haastaa itsensä uusilla mittasuhteilla. Minunlainen maanantai!

Alkuvuosi on hyvin monille uusien motivointikeinojen aikaa ja katsastelua eteenpäin uusien mahdollisuuksien ja haasteiden osalta.
Vaikka eläisi kuinka päivän kerrallaan, niin silti on katsottava elämää myös tulevaisuuten, asetettava tavoitteita, joita kohti kulkea. Tavoitteet ovat valopilkkuja arjen kiireessä, voimanlähteitä vaikeuksien keskellä ja eteenpäin vieviä motivaattoreita tiukan paikan tullen.
Minulle vuosi 2012 tulee olemaan juoksun vuosi, olen päättänyt sen jo aikaa sitten. Harjoittelukauteni alkoi viikko sitten, kun korkkasin juoksumattotreenit ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella. Juoksumatto ei ole parhain mahdollinen kaverini, mutta siitäkin oppii tykkäämään, kun tiedostaa sen vievän aina piirun verran lähemmäksi päämääriä.

Mitä juoksukilpailuihin tulee, niin aion osallistua mahdollisimman moneen matkan varrella, en siksi että haluaisin voittaa, vaan siksi että haluan motivoida itseäni niiden kautta.

Miksi siis juosta?

Juoksu on äärimmäisen intensiivistä liikunta, joka kohottaa kestävyyskuntoa tehokkaalla tavalla. Juoksu kehittää myös tehokkaasti sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa ja kasvattaa erityisesti alaraajojen lihaskestävyyttä. Konttorirotille juoksu on vastapainoa kehon ryhti- ja liikelihaksiston kunnossa pitoon.

Aloittelevana juoksijana kannattaa huomioida, että juoksu rasittaa kehoa paljon, varsinkin alkuun ennen kuin lihakset, luut ja nivelet tottuvat tärähtävään askeleeseen ja hapenottokyky pääsee mukaan tasaiseen rullaavaan työskentelyyn.
Rasitusvammat ovat hyvin yleisiä aloittelijoilla, ja siksi kannattaakin lähteä maltilla liikkeelle ettei koko juoksuharrastus päättyisi ennen kuin on edes alkanutkaan. Yhdistäen kevyttä hölkkää ja kävelyä, sillä pääsee hyvin alkuun.

"Jos on päättänyt, ja usko omiin kykyihin on luja, niin mikään este edessä ei ole liian suuri ylitettäväksi."

JUST RUN.

Hangessa hapottaa.

Sitkeyttä. Päättäväisyyttä. Periksiantamattomuutta. Luonteenpiirteitä, jotka ovat elämässä tarpeellisia, ja jotka auttavat saavuttamaan päämäärän, oli se mikä tahansa.
Mutta kun äiti ja tytär kohtaavat näillä ominaisuuksilla varustettuna, niin siinä on kuin kaksi sarvipäätä löisi päitään yhteen. Jatkuvasti.
Kolmevuotiaassa on tahtoa enemmän kuin monessa meissä aikuisessa. Hänellä on päämäärä, tavoite, jonka hän haluaa saavuttaa. Keinot keksitään, osataan olla viekkaita, nykiä nauruista, joilla on mahdollisuus saavuttaa toivottu tulos.
Mutta äiti ei mene lankaan. Pahoittelut rakas tyttäreni, äiti tietää nämä jutut.

Tänään vedin taas juoksuvermeet jalkaan. Yöllä maa oli peittynyt valkoiseen lumikerrokseen, joten innolla odotin että pääsin tarpomaan edes jonkinlaiseen hankeen. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Tyttäreni oli saanut jostain päähänsä haluta mukaan, vaunuilla äidin työntämänä.
Muuten hyvä, mutta edellinen yö oli valvottu kuumeista neitiä ja kuunneltu keuhkoista asti tulevaa pahankuuloista yskää, joten tyttö pysyi sisällä. Ja toiseksi, jopa äiti, väsyneenä, ei olisi jaksanut lähteä puskemaan vaunuja just tänä päivänä puoliksi valvotun yön jälkeen. Ihan mikä muu päivä, mutta ei tänään.
Sitkeänä silti tyttäreni yritti mukaan, mitä taidokkaimmin verukkein, mutta tällä kertaa ei auttanut.

Suuntasin siis yksin lumipyryyn, joka satoi vasten kasvoja pitkin matkaa. Tuntui hassulta juosta lumihangessa. Laitoin merkille valoisuuden verrattuna mustaan märkään maahan, joka täällä pääkaupunkiseudulla on ollut tähän saakka.
Pienellä pakkasella kun lähtee juoksemaan, kestää hetken ennen kuin keho lämpiää. Kannattaa siis kylmillä ilmoilla vaikka hieroa lihaksia, tai venytellä huolella, ennen kuin astuu ulos talvisäähän.
Huomasin paikkapaikoin liukkaat tiet, jotka monille on vaaran paikkoja, jos ei ole tottunut juoksemaan sellaisilla. Jäisellä tiellä helposti sattuu, varsinkin kylmille lihaksille, revähdyksiä yms. jos ei ole varautunut.
Itse olen vuosien varrella tottunut juoksemaan jäisilläkin teillä. Toki se välillä raivostuttaa, kun jokainen askel minkä eteenpäin ottaa lipeää aina alta sen puolikkaan jalan mitan verran, ja "väärät" lihakset jännittyvät kun joutuu juoksemaan varovasti. Yritän kuitenkin ajatella sen niin, että keho, ja sen lihakset aktivoituvat eri tavalla ja saavat uudenlaisia ärsykkeitä. Ei kaiken tarvitse olla aina liian helppoa. Jotain haastettakin pitää välillä olla.
Eräs nainen tuli kahden poikansa kanssa vastaan ja pysäytti minut kysyäkseen, että oliko minulla nastat kengissä kun juoksin niin tasaisesti. Hän oli ihan hämillään kun vastasin ettei ollut. Ei ole koskaan ollut.
Moni asia on kiinni harjoituksesta ja tottumisesta. Luottamus oman kehon hallintaan ja toimintaan tulee liukkaallakin alustalla vain harjoituksen kautta.

Moni muukin oli näköjään innokkaasti hilpaissut ulkoilemaan tänään - vastaantulijoita oli paljon. Vai olivatko nämä niitä uudenvuoden lupauksen lunastajia, joita näkyy vielä helmikuun puolelle saakka mutta sitten ne katoavat jonnekin??

Läpi tuulen ja jään.

Loppiaisena on lupa levätä. Nukkua pitkään. Unohtaa aikataulut. Jättää vastaamatta puheluihin. Olla suunnittelematta mitään. Paitsi juoksulenkkiä.
Lenkkarin nauhat tiukasti rusetille ja baanalle. Vastassa hyytävä merituuli ja lievä jäätävä tihku ajoittain, mutta annanko sen haitata menoani? No, en tietenkään!

Vuoden ensimmäinen viikko melkein takana ja täytyy myöntää, että vuosi 2012 on alkanut paremmin kuin osasin odottaa. Jos sama vauhti jatkuu loppuun saakka, niin voisinpa melkein sanoa että kaikki on mahdollista, jopa mahdottomuudetkin.

Minähän tein itselleni lupauksen vuodella 2012, että tulen vuoden jokaisena päivänä tekemään jotain uutta, jotain sellaista, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Tietoisesti.
Kuusi päivää takana ja 360 vielä edessä, mutta jos jo näissä kuudessa päivässä olen saanut aikaan valtavia muutoksia, niin vain maailman äärettömyys tietää mitä loppuvuosi pitää sisällään. Tällä menolla varmasti uskomattomia asioita!

Jokainen aamu tämän vuoden puolella olen herännyt ajatukseen siitä, että mitä uutta tänään voisin tehdä. Sen ei tarvitse olla mitään konkreettista ja näkyvää, vaan se voi olla ihan omassa itsessään tapahtuva muutos käyttäytymisessä, ajatusmaailmassa tai asenteessa. Ja uskokaa tai älkää, nämä muutokset ovat niitä kaikkein voimakkaimpia ja tuottoisimpia, joilla on kauaskantoinen vaikutus pitkälle tulevaisuuteen saakka, niin itsessämme kuin lähipiirissämmekin.
Toki mielessäni on konkreettisiakin asioita kuten esim. lomareissuja, treenielämyksiä, hankintoja, omien taitojen kehittämistä yms. mutta silti pidän tärkeimpänä niitä asioita, jotka tapahtuvat omien korvien välissä.

Mahtavaa!

Juoksun vuosi.

Juoksu-harrastus on nostattanut päätään viime vuosien varrella aina vaan enenevässä määrin. Siitä on jo tullut jopa trendi. Kaupat pursuavat toinen toistaan ihanampia ja värikkäämpiä juoksuvermeitä ollakseen "cool" lenkkipolulla.
Itse olen juossut jos jonkinmoisilla college-housuilla tai verkkareissa ym. vuosien varrella. Kaikki on kelvannut, kunhan ne ovat näyttäneet suht inhimillisiltä päällä. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota vaatteisiin, niiden mukavuuteen, käytännöllisyyteen ja kestävyyteen.  Oli sitten kyse juoksusta tai mistä tahansa liikuntamuodosta, ei ole väärin olla "tekstiiliurheilija" jos se auttaa pitämään mukavuuden kautta motivaatiota yllä ja saavuttamaan parempia tuloksia.

Minun vuosi 2012 on alkanut juoksun merkeissä. Eilen aamuna käytin vajaan tunnin luppoajan juoksumatolla hölkkäillen. Alla oli pilates-tunti, joten päivä pääsi käyntiin hyvällä startilla.
Tänään sain taas mahdollisuuden hypätä matolle, ja johan lähti. Aivan uskomattomalla tavalla lensin reippaan 30 min juoksumattotreeniin 9-11 kilometrin tuntivauhdilla eikä tuntunut missään. Mahtavan energisoiva musiikki korvilla siivitti tahtia vielä huippuunsa aina viime sekunneille saakka.
Ja kun juoksumatto ei ollut vielä riittävä, niin päätin käydä vielä heittelemässä painopalloja AbSolo-laitteessa kokonaisen 9 minuutin ajan. Näin saivat myös ylävartalo ja core-lihakset kyytiä hapotukseen saakka.
Ja kun nämäkään eivät vielä tuntuneet riittävän, niin kahvakuula tuli vielä viimeisenä apuun kyykkyhypyin, eritasopunnerruksin, heilautuksin ja rinnallevedoin.

Nyt voin sanoa että minulla on tyytyväinen olo, nautin jokaisesta väännöstä ja käännöstä, rutistuksesta ja hikipisarasta. Suorittaminen oli kaukana tästä kaikesta, tilalla oli ilo ja nautinto liikkua. Tästä on hyvä jatkaa!

Muutostuulia.

Vuoden ensimmäinen maanantai oli pelastettu vain ja ainoastaan oikealla asenteella. Kun joutuu kiskomaan itsensä sängystä ylös puoli kuusi parinkin lyhyeksi jääneen yöunen jälkeen, tahdonvoimalle ja kaikkivoipuuskuvitelmille on tarvetta. Ja jotta saa vielä mukaan positiivisen ja energisen asenteen hymyllä varustettuna, niin kaikki on laitettava peliin. Ihan kaikki.
Jostain sain kaivettua aamuvarhaisella niinkin loistavan fiiliksen, että ihan jo odotin töihin lähtöä. pilates-tuntiani, omia aamutreenejä ja asiakkaita. Hahaa, uudenvuodenlupaukseni oli toiminut jo toista päivää!

Ja lupauksenihan vuodelle 2012 oli:


Teen joka päivä ainakin yhden asian, jota en ole tehnyt aiemmin.

Vuosi valmiina valloitettavaksi, elämän käsikirja kirjoitettavaksi.

Sunnuntai-iltana istuessani rauhallista koti-iltaa mieheni kanssa, aloin miettiä oikein syvällisesti uutta asennettani jokaiseen uuteen päivään, ja niitä mahdollisuuksia, joita jokainen uusi asia toisi tullessaan. Mikä valtava muutos pienilläkin asioilla voi olla ympärillä olevaan maailmaan. Mitä enemmän asiaa ajattelin, pohdin ja pyörittelin mielessäni, sitä mahtavammalta minusta alkoi tuntua.

Nyt jäämme siis vain katsomaan mitä uutta keksin jokaiselle vuoden 366:lle päivälle. Yksi bonuspäivä mukana karkausvuoden kunniaksi... ;)