Talven pimeys on vienyt minusta aivan kaiken energian ja väsymys tuntuu raskaalta taakalta kantaa joka ikinen päivä.
Viimeksi eilen päivittelin olotilaani. Minä, vannoutuneena aamuvirkkuna, joudun avaamaan silmäni väkisin joka aamu. Ensin torkutan herätyskelloani viime minuuteille, kunnes on pakko nousta, ja sitten yritän herättää kehoni ja mieleni suihkussa lotraamalla jokusen tovin. En keksi tähän väsymykseen tänä vuonna mitään muuta syytä kuin auringon valon vaje -- kehoni vain vaatii sitä voidakseen hyvin ja ollakseen energinen!!
Olen kokenut vuosien varrella väsymyksen tunnetta eri tavoin. On fyysisen rasituksen jälkeistä väsymystä. On henkistä väsymystä. On turhautuneisuuden kautta tulevaa väsymystä. On unenpuutteesta johtuvaa väsymystä. Vääränlaisen ravinnon kautta ilmenevää väsymystä. Vain muutamia mainitakseni.
Mutta sitten on auringon valon puutteesta johtuvaa väsymystä, ja siitä tässä on nyt kyse.
Se helpottaa vasta kun aurinko pysyy taivaalla saman ajan kuin itse on valveilla.
Kesää siis odotellessa:)
Mutta siihen mennessä on hyvä ottaa pitkiä yöunia. Syödä monipuolisesti ravintorikasta ruokaa ja pitää yllä säännöllistä ruokailurytmiä. Lisätä tarvittavat vitamiinit ja ravintolisät aterioitten yhteyteen jos kokee niiden hyödyn olevan eduksi.
Olla päivittäin ulkona raittiissa ilmassa, jolloin aivot saavat runsaasti happirikasta ilmaa hengitettäväkseen. Pitää kiinni säännöllisestä liikunnasta, mikä parantaa yleiskuntoa ja auttaa jaksamaan. Ja jopa hankkia kirkasvalolamppu aamun pimeisiin tunteihin tai kirkasvalokuulokkeet piristämään päivää.
Keinoja on monia, kukin poimikoon omansa.
Itseäni lohduttaa se, että valoa kohti olemme jo menossa kovaa vauhtia. Tammikuu vaihtuu kohta helmikuulle. Helmikuu menee aina hujauksessa ja pian onkin jo kevät.
Etsitään auringonsäteitä ja rakennetaan siltoja kohti valoa, kuten olen itse tehnyt tänään perjantaina.
Viikonloppuja!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti