tag:blogger.com,1999:blog-37071787522834369762024-02-02T15:26:38.597-08:00Juoksun pitkä oppimääräAjatuksia Juoksemisesta. Kehon ja Mielen hallinnasta. Liikunnasta ja Ravinnosta. Kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Itsensä voittamisesta. Muutoksesta. Kasvamisesta. Etsimisestä ja Löytämisestä. Onnellisuudesta. Rakkaudesta. Ja Elämästä yleensä.Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.comBlogger339125tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-91721314270756830202018-01-16T03:06:00.001-08:002018-01-16T03:06:16.121-08:00Hästäg luopuminen.Kun vuosi vaihtui, jostain kumman syystä seuraava päivänä verkkokalvolleni piirtyi sana #luopuminen, ja nimenomaan hästägillä varustettuna.<p>Sana oli niin vahva ja aiheutti hyvin voimakkaan tunnereaktion joten en voinut vaan antaa sen mennä.</p><p>Aloin miettiä ja pohtia mitä mahdollisesti tämä ”näky” tarkoittaisi. Moni asia pulpahti siinä samalla mieleen ihan noin vain. Ja ihan ensimmäinen oli se että intohimoisena kirjoittajana minun olisi tehtävä jotain uutta.</p><p><br></p><p>Olen pitkään jo pohtinut blogini tulevaisuutta ja sitä mitä sana Juoksun pitkä oppimäärä minulle tällä hetkellä merkitsee. Aloitin blogin vuonna 2011 kun juoksu ja juokseminen oli minulle lähes henki ja elämä. Samoihin aikoihin myös sairastuin uupumukseen, mitä seurasi moni muutos elämässä.</p><p><br></p><p>Toki miellän blogini nimen myös vertauskuvallisesti lauseeseen elämän pitkä oppimäärä, kuten olen monessa otteessa maininnutkin mutta silti nyt on aika tehdä muutoksia.</p><p><br></p><p>Minulla on hyvin vahva intuitiivisen ajattelun taito. On aina ollut ja monissa tilanteissa siitä on ollut iso hyöty. Nyt koen että se osa ihmisiä joille haluan kirjoittaa, viestiä ajatuksia ja mahdollisia oivalluksiakin heidän omaan elämään, ei ole vain siellä lenkkipoluilla ja kuntosaleilla, vaan nämä ihmiset ovat siellä kotinurkissa, halkomassa hiuksiaan, vaihtamassa kakkavaippoja, kuuntelemassa ainaista pesukoneen linkousta, valvomassa öitä, selviämässä päivistä univelkaisina, pyyhkien kyyneleitä salaa ettei kukaan vaan näe että olisi väsynyt. Nämä ihmiset ovat pienten lasten ja vähän isompienkin lasten vanhempia, ruuhkavuosien tuiverruksessa eläviä arjen sankareita jotka ehkä kaipaisivat edes hitusen ahaa-elämyksiä helpottamaan arkea.</p><p>Minäkin olen yksi heistä ja tästä syystä aloitankin kirjoittamaan Vauva.fi-sivuille blogia nimeltä Arjen aarrekartta, jossa on aiheita hyvinvoinnista - ja erityisesti armollisuudesta itseä kohtaan - jaksamisesta perhearjesta, liikunnasta, ravinnosta, levon tärkeydestä, rakkaudesta ja elämästä yleensä.</p><p><br></p><p>Tervetuloa lukemaan!</p><p><br></p><p>-Heidi-</p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA7J5hFDj7KH6JPyg5PtQ9blkbaor2TyMtxp_zvLtDAlkk9Ocp7QIwZQMlQZ0gEYrmiQZ0cMZCe7hBtwt70biNp69GT0xZLXVMMBSHQ1ycCRj0UzloQdBsQSL9RwPw8QpD_zpcuja1Dvw/" alt=""><br></p>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-38598750118506524092018-01-09T03:52:00.010-08:002018-01-09T04:14:23.738-08:00Ei niin ankara arki jos osaa hiukan hellittää.<p>Vähän ennen joulua sain lapsuudenaikaiselta ystävältäni onnittelu- ja jouluntoivotusviestin, jossa hän kertoi pikaiset kuulumiset omasta vuodestaan, mm. toisen lapsen syntymästä, esikoisen ripille pääsystä ja siitä kuinka väsynyt ihminen voikaan olla nelikymppisenä ja pienen lapsen äitinä. Lopussa oli lause <i>”mä en ymmärrä miten sä jaksat kolmen lapsen ja vielä kahden pienen lapsen kanssa.”</i>
</p><p>Paljon nykyään puhutaan ja kirjoitetaan äitien jaksamisesta, ja varsinkin vauvavuosien haasteista, ja kysyinkin ystävältäni onko ok jos siteeraan häntä ohimennen esimerkkinä oman itseni ohella ruuhkavuosien taakoista ja nelikymppisistä pikkuvauvojen äideistä.
</p><p><i>”On ok jos kerrot miten univelkaa maksetaan takaisin ja energiaa lisätään arkeen”,</i> kuului vastaus.</p>
<p>Jäin itsekin miettimään että niin, <i>miten</i>.</p>
<p><br></p>
<p><i><p>VOIMAVAROJA<b>.</b></p></i></p>
<p>Viikko sitten kävimme neuvolassa. Sieltä sain käteeni taas nipun papereita kotiin täytettäväksi niin yhdessä mieheni kanssa kuin itseksenikin. Niitä voimavarakyselyjä ja äidin mielialakartoitusta.<br></p>
<p>Sanoin terveydenhoitajalle siinä samalla kuinka hienoa on että näitä seurataan, sillä tuntuu että monella todellakin on haasteita varsinkin vauvavuoden aikana oman jaksamisen kanssa parisuhteesta puhumattakaan.</p>
<p>Palatakseni takaisin ystäväni kommenttiin siitä että miten tämän arjen jaksaa ja vielä kolmen lapsen kanssa, niin vastaus on että asenne ratkaisee. Ja priorisointi. Onhan niitä lapsia monilla enemmänkin. Ja on aina ollut.<br></p>
<p><br></p>
<p><i><p>ELÄMÄNARVOT.</p></i></p>
<p>Esikoiseni kanssa, vajaa kymmenen vuotta sitten, olin se tyypillinen tuore äiti, joka neuroottisesti yritti olla täydellinen kaikella mahdollisella tavalla. Suoritin siis äitiyttä sanan varsinaisessa merkityksessä hyvinkin vahvasti.<br></p>
<p>Vaan en enää.</p>
<p>Jos ennen odotti, että menisipä tämä vauvavaihe pian ohi, niin tänä päivänä, 9-vuotiaan, 1,5-vuotiaan ja 6 viikkoisen vauvan äitinä toivon että aika pysähtyisi tähän hetkeen, jotta saisin nauttia tästä kaikesta vielä kauan aikaa.</p>
<p>Se mitä tässä vuosien varrella on muuttunut, on elämänarvot, jotka ovat kellahtaneet päälaelleen. Se mikä ennen oli tärkeää, on menettänyt merkitystään - esimerkiksi salille tai lenkille ei ole enää pakko päästä ja hyvinvointi ja jaksaminen on aivan muuta kuin kehon muokkaus kohti ihanteita. Toki liikkuakin pitää mutta eri asenteella. Hyvä kunto auttaa jaksamaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.</p>
<p>Ja millä oikeasti on merkitystä, on rakkaimmat ja terveys. Nämä arvot ovat olleet itselle myös avaimet jaksamiseen, asioiden tärkeysjärjestyksen ymmärtämiseen ja elämän ja vanhemmuuden suorittamisen lopettamiseen.</p>
<p>Toki arkea joutuu yhä vähän suorittamaan jo lasten rutiinien ja aikataulujen suhteen mutta ylimääräisten, turhanpäiväisten ja tarpeettomien asioiden tekeminen on loppunut.</p>
<p><br></p>
<p><i><p>MINUN NÄKÖINEN ELÄMÄ.</p></i></p>
<p>Mietin monesti että jos tämä olisi elämäni viimeinen päivä, niin miten sen viettäisin. Jaksaisinko stressata pyykkivuoresta tai ohi liihottavista villakoirista? Miettisinkö löysää ihoa vatsan seudulla tai selluliittejä reisissä? Tuskinpa.<br></p>
<p>Olenkin monelle sanonut että tasapainoisen jaksamisen ja hyvinvoinnin kulmakivi on oman epätäydellisyyden hyväksyminen ja asioiden priorisointi. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja kaikkeen ei tarvitse suostua. Ja missään nimessä täydellisyyttä ei kannata lähteä tavoittelemaan, sillä siihen menee <i>ikä ja terveys</i> - kirjaimellisesti.</p>
<p>Äitiys on kaikella tavalla ihanaa ja ainutlaatuista jos siihen osaa suhtautua oikein. Toki raskastakin mutta niin elämän välillä kuuluukin olla.</p>
<p>Kyllä meilläkin saatetaan itkeä monta tuntia vatsan väänteitä tai uhmaikäinen heittäytyy hankalaksi ihan äidin kiusaksi joko kiukuttelemalla tai tekemällä tahallaan asioita, jotka ovat kiellettyjä just pahimpaan mahdolliseen aikaan.</p>
<p>(Juuri ennen tätä kirjoitusta viimeistellessäni taistelin puolitoistavuotiaan uhmaikäisen kanssa päiväunista toista tuntia kunnes vihdoin ja viimein nukahti. Asiat kun eivät aina mene sen helpoimman kautta.)</p>
<p>Säännöllistä lastenhoitoapua ei ole, joten oman perheen voimin arjesta on yleensä selvittävä ja mielestäni se on ok. Osaapahan sitten arvostaa entistäkin enemmän hoitoapua silloin kun sitä on saatavilla.</p>
<p>Ne hetket kun talo on hiljainen niin uppoudun omiin ajatuksiini nojatuoliin tai sohvalle. Edes pieni hetki, jos sen saa aina päivittäin, niin taas jaksaa.</p>
<p><br></p>
<p>Kaikille teille, äideille ja isille - tsemppiä!</p>
<p><br></p><p>-Heidi-<br></p><p><br></p><p><br></p>
<p></p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg5EOjpFEhGC23cJKLGjKD6FYK-oIIN5SC-RWuCVf7wWfvsx0w5beSgM7MeZcg-uGZfTjCiOPc-Kk5qObpgnXExYy2_4KmZN6dRMAIXYEcRfHUnLIISYFcpQ5x8Dydnts2fMC-xBI9Cck/" alt=""><br></p>
<p><br></p>
<p></p>
Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-74388422055348456282017-12-28T11:24:00.004-08:002017-12-28T11:35:34.741-08:00Täydellisen epätäydellinen elämä.<i>”THERE ARE THREE</i><p><i>BASIC COMMANDS</i></p><p><i>FOR YOUR BIRTHDAY...”</i></p><p><br></p><p><i>BE HAPPY.</i></p><p>Täytin eilen 41 vuotta. Luku tuntuu ajatuksissa - myös sanottuna ja kirjoitettuna - aika hurjalta, sillä muistan kuin eilisen päivän kun vanhempani olivat saman ikäisiä ja tuntuivat silloin murrosikäisen silmissä ikälopuilta.<br></p><p>Mutta päivääkään en kyllä tunne itseäni yli nelikymppiseksi. Kai se niin on että ikä on vain numero ja todellinen ikä on se minkä kokee sydämessään.</p><p>En ole mikään juhlijaihminen ja synttärit ovat minulle vähän kuin mikä tahansa päivä vuodessa. On ihanaa kun rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset muistavat onnentoivotuksin mutta mitään suurta numeroa minulla ei ole tapana synttäreistä tehdä.</p><p>Minulle riittää perheen kanssa vietetty aika, yhdessäolo, hyvä ruoka ja ehkä jotain pientä erityistä päivään. Ei sen enempää.</p><p><br></p><p><i>HAVE FUN.</i></p><p>Näin joulun lapsena sitä kai on tottunut siihen että syntymäpäivät monesti yhdistyvät joulun juhlintaan ja kakkuja tai synttärilahjoja ym. on turha odottaa erikseen.<br></p><p>Parasta kuitenkin näin joulun jälkeen syntymäpäiviä viettävälle on joulun jälkeiset alennusmyynnit. Sieltä on aina kiva lähteä etsimään jotain - vaikka harvoin kuitenkaan tulee mitään ihmeitä löydettyä. Ainakaan itselle. Lapsille nykyään kylläkin.</p><p><br></p><p><i>EAT CAKE.</i></p><p>Sain alussa olevaan tekstiin viitaten synttärikortin rakkaalta sukulaiseltani Kanadasta, missä luki syntymäpäivien kolme vaatimusta, ja jos onnellisuusfaktori ja hauskanpito olivat helposti jo hallussa, niin olihan se kolmas, eli kakku - tai vastaava - jostain myös hankittava.<br></p><p>Jouluna ehkä riittävästi herkkuja syöneenä, kiintiö koko perheellä tuppasi olemaan jo täynnä, joten kakku unohdettiin ja ostettiin berliininmunkit. Siinä isojen ruokakassien kanssa kotiin raahautuessa munkit olivat ehtineet jo litistyä yhdessä hedelmien, maitojen ja muiden tavaroiden. Harmitus itsellä oli suuri mutta se kesti vain hetken.</p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOZfUgtZYEg-CWsdE9FkJeGr9TbxUvaUbg7U8VXAOp49w5-CIWpXc-oiFEJ7voSJP4WnQo1moNqIhcZPkN79KJSvhfSVEazxSDrfDYhjMceSFk7GkYk7ZbDyFd0WH6iLOOk-iyUgUr1aU/" alt=""><br></p><p><br></p><p><i>OPETUS.</i></p><p>Vaikka elämässä välillä tuppaa tulemaan kolhuja ja joskus sitä sattuu joutumaan hyvinkin haastaviin tilanteisiin, silti näiden vastoinkäymisten ei pidä antaa vaikuttaa elämän hienouteen. Kuten nämä berliininmunkit, litistyneenä, kuorrutukset sotkuisina kiinni rasian kannessa, olivat aivan yhtä hyvänmakuisia kuin ilman kolhujakin.<br></p><p>Samoin pitäisi olla elämänkin, maistua yhtä hyvältä kolhuineen päivineen ja kaikessa epätäydellisyydessään.</p><p><br></p><p><i>Oppia ikä kaikki.</i></p><p><br></p><p>-Heidi-</p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAVC29z6J5mbJkKnbQ1ArbXIxoL0F0agVzGnGEaHofxcT3yDV5hN0E6xEhST2QfqdNabod9xTPPCOJ5hp6ffu4SsnLKrijRnc7Oholh9n_LoSLhJkK53NCEkg18_nb4dgVxxnq93JpCTs/" alt=""><br></p><p><br></p>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-26376877424589484562017-12-21T02:05:00.003-08:002017-12-21T06:03:29.163-08:00Joulu on matka.<p><i>Oletko jouluihminen? Hullaannutko joulunodotuksesta? </i><i>Mitä joulu sinulle merkitsee?</i></p><p>Minulle joulu on matka, ei määränpää. Ei mikään jouluaatto notkuvine jouluruokapöytineen, ei joulupäivä edellisen päivän leftovereineen, vaan sydämessä kuljettu matka kohti rauhoittumista, perheen kanssa vietettyä aikaa, lasten aitoa iloa ja jouluntaikaa. Tämä matka alkaa aina hyvissä ajoin jo marraskuussa kun toivelistaa joulupukille aloitetaan väsäämään ja joulukalentereita kaupasta valitsemaan.<br></p>
<p>Lapsena joulu tuntui aina taianomaiselta, se odotus ja jännitys. Siinä oli sitä jotain. Muistan lapsuusajan partiolaisten joulukalenterimyynnit, pikkujoulut jännittävine pikku paketteineen, joulun avajaiset ilotulituksineen ja koulun joulujuhlat jouluevankeliumeineen.<br></p>
<p>Joulunaika oli täynnä odotusta, perinteitä ja näin jälkeenpäin ajateltuna, ihania muistoja. Joulu ja jouluaatto oli vuoden paras päivä. Silloin lähes kaikki toiveet tuntuivat aina toteutuvan ja ilo oli ylimmillään.</p>
<p>Jostain kumman syystä minusta tuli jossain aikuisuuden alkuvaiheessa jouluvihaaja, en voinut sietää sitä hössötystä, ja ulkomailla vuosia asuessani, jätin jopa monena jouluna tulematta Suomeen. Vaihdoin kauniin valkoisen joulun - sellainen meillä Keski-Suomessa ainakin silloin vielä vuosittain oli - Keski-Euroopan vesi- ja räntäsateisiin.<br></p>
<p>Löysin sydämestäni joulun ja joulumielen taas uudelleen lasteni myötä. Sen eteen olen kylläkin joutunut tehdä töitä mutta kyllä se joulumieli kuitenkin tuntuu kasvavan vuosi vuodelta.<br></p>
<p>Esikoistyttäreni syntymästä saakka olemme joka joulu saaneet Kanadasta pikkuserkultani paketin, jossa hän taitavana luovana ihmisenä on taikonut meille aina kuuseen uuden koristeen. Odotan nykyään joka joulu kuusen koristelua, jotta voin ihailla noita ihania taideteoksia kuusen oksilla kuunnellen joululauluja.</p>
<p>Odotan myös nykyään joka joulu että saan korkata mieheni kanssa ensimmäiset glögit sohvan nurkassa.</p>
<p>Odotan että ensimmäinen joulukalenterin luukku avataan, sillä siitä tulee se suurin ilo ja riemu, merkkinä siitä että joulunodotus on alkanut</p>
<p>Puhumattakaan ihanista koko perheen jouluelokuvista, joita pyörii TV:ssä joulun alla jatkuvasti - niistä vaan tulee aina niin hyvä mieli.</p><p>En kuitenkaan yhä edelleenkään ole se jouluhössöttäjä, joka juoksee lahjojen perässä pahimmassa jouluruuhkassa pipo kireällä vaan tässä asiassa menen sieltä mistä aita on matalin ja ostan tarvittavat lahjat joko hyvissä ajoin tai sitten viime tingassa kun suurin osa on jo ostoksensa tehnyt. Olen myös sitä mieltä että joululahjat kuuluvat lapsille. Aikuisille lahjojen ostaminen on vähän väkisin vääntämistä kun suurimmalla osalla on jo kaikkea mitä tarvitsee - miksi ostaa turhaa ja tarpeetonta, sillä ne jää vaan kaappiin lojumaan.</p>
<p>Aikuiset tarvitsevat lahjaksi vain joulurauhaa, läsnäoloa, rentoutumista eikä materian luomaa ja tuomaa kaaosta jo valmiiksi pursuaviin kaappeihin. </p>
<p>Siinä missä 9-vuotias tyttäreni toivoo joululahjaksi uutta puhelinta ja kysyy,</p>
<p><i>”Äiti, mitä sä toivot?”</i></p>
<p>ja hämmentyy kun vastaukseni on <i>riittävästi unta,</i> ja hetken mietittyään sanoo,</p>
<p><i>”Me annetaan sun nukkua pitkään jouluna”</i> - ja tietysti liikutun ja kyynelsilmin hymyilen ja mietin että ihana ajatus mutta toteutuukohan todellisuudessa.</p><p>Joulu on yhä vieläkin se matka, eikä määränpää...paitsi että jos saan nukkua määränpäässä hiukan pidempään niin määränpäästäkin tulee yhtä tärkeä kuin kaikki matkanvarrella tapahtunutkin. ♥️</p>
<p>Ihanaa joulunaikaa ja rauhaa mielelle!<br></p>
<p><br></p>
<p>-Heidi-</p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDpkM_XLdooY7ZAOYdHD1ZP0UUD1Du2cxjtmyDfQTADLQmAbL_EP3q6PCkBO5J1vr9l5e13IDz0M-CHMdDx2HUtbHhNUcdPmfca5FeLub2DRrPr5ZbLyPQWkrx265YLQAeeyqy5e7GbD4/" alt=""><br></p>
<p><br></p>
<p><br></p>
<p><br></p>
<p><br></p>
<p></p>
Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-57180397031560787112017-12-14T09:46:00.008-08:002017-12-14T10:24:34.614-08:00Uunituore.Tuoreena muistissa on lievät pelonsekaiset tuntemukset kun ajoimme aamuyöstä Naistenklinikalle supistusten alkaessa pikkuhiljaa voimistua. Viikkoja oli 40+2 ja olin kärsimättömänä odotellut jo ties kuinka kauan että jotain tapahtuisi.<p>Kun alla on kaksi haastavaa imukuppisynnytystä, niin odotukset kolmannesta ja sen erilaisuudesta, tai saatikka helppoudesta, eivät olleet kovin korkealla.</p><p>Olin ehtinyt piirtää mieleeni jo kauhuskenariot sektioon päätyneestä synnytyksestä, sillä jotenkin vaan tuntui mahdottomalta ajatukselta että saisin puskettua tätä neitiä ulos ilman ongelmia.</p><p><i>JOKU OIKEASTI KUUNTELEE.</i></p><p>Mutta jo ihan alkumetreillä sain vastaani Naistenklinikalla kätilön, joka kävi läpi huolellisesti taustani, luki jokaisen lauseen epikriisistäni vuosien varrelta ja sanoi että tehdään kaikki että tästä synnytyksestä jää positiivinen kokemus ilman tikkejä ja imukuppia. Tunsin pienen helpotuksen koko kehossani, ja tämä lause itsessään jo antoi toivoa, että ehkä tämä kerta olisi erilainen.</p><p>Siinä hän oli. Vähän reilu kuusi tuntia myöhemmin. Aivan uskomattoman kaunis tuuhea tummatukkainen pikkuneiti syntyi päivän yli kaksi viikkoa sitten. Synnytys ei todellakaan mennyt kivuitta - kuten ei se nyt varmaan koskaan menekään - mutta ilman tikkejä ja imukuppia selvittiin tällä kertaa, kiitos kätilöiden Naistenklinikalla, jotka eivät antaneet periksi ja pitivät kiinni suunnitelmasta, joka oli yhdessä laadittu alkumetreillä.</p><p>Jokainen äiti, joka on kokenut supistukset, tietää että kipu saattaa olla niin infernaalinen että siihen paikkaan luulee kuolevansa. Ainakin itselläni oli sellainen tunne kun jäin ilman epiduraalia synnytyksen edetessä vauhdilla. Supistusten väli oli se 10 sekuntia melkein parisen tuntia eikä siinä ehtinyt yhtään huilata joten kyllä siinä kuvittelee yhtä sun toista hönkiessä ilokaasua kaksin käsin toivoen edes jonkinlaista helpotusta kipuihin, ja usko, että selviääkö niistä kivuista hengissä oli niin ja näin.</p><p>Näköjään naisen keho kestää lähes mitä vaan. Meillä on myös uskomaton kyky unohtaa synnytyksessä koettu kipu, joka hukkuu äidin rakkauden ja hormonien sekaan ja pikkuhiljaa häipyy vain muistoista pois. Ja hyvä niin, sillä tuskin kukaan synnyttäisi yhtä lasta enempää.</p><p><i>UUSIA TUULIA.</i></p><p>Syy miksi kirjoitan tämän tarinan on se että haluan kerrankin antaa positiivista palautetta toiminnasta, jollaista sain tämän kolmannen lapsen kanssa. Ja havaittavissa on myös uudenlaista osaamista synnytyspuolella, sillä minulle tarjottiin yhtä sun toista vaihtoehtoista kivunlievitystä, kuunneltiin toiveita tarkkaan ja pyrittiin parhaan mukaan niitä myös toteuttamaan. Tarjottiin myös mahdollisuutta vesisynnytykseen, joka olisi ollut toki erilainen kokemus mutta siihen tahtiin tulevilla supistuksilla, kuten minulla tuli toista tuntia, allas oli itselle vain alkumetrien rentoutumispaikka. En pystynyt jäämään sinne pidemmäksi aikaa enää siinä vaiheessa kun kivut alkoivat olla jo lähellä sietämättömyyttä.<br></p><p>Sain mahdollisuuden kokeilla myös elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiota, jolla oli tarkoitus lievittää kipuja ja jouduttaa synnytystä, kipuja tuskin se lievitti omalla kohdallani mutta synnytys saattoi saada pontta alleen niiden vaikutuksesta.</p><p>Olen tähän mennessä tavalla tai toisella ollut pettynyt lääkäreiden ja kätilöiden toimintaan aiempaa kahta synnytystä ajatellen. Ensimmäinen synnytys käynnistettiin ja monella tavalla siinä meni moni asia pieleen. Oltiin yhden ponnistuksen päässä hätäsektiosta ja sain pelätä jo lapsen heikkenevien sydänäänien puolesta. Toinen synnytys alkoi luonnollisella tavalla supistuksilla ja etenikin hyvin kunnes omat voimat alkoivat hiipua ja supistukset heiketä ja päädyttiin taas antamaan oksitosiinia ihan kuten ensimmäisessäkin synnytyksessä, eli käytännössä tilanne oli sama. Kummassakaan tapauksessa vauva ei ollut päässyt laskeutumaan riittävän alas alun alkaenkaan liian kireiden syvien lihasten takia. Eli hyvästä lihaskunnosta ei ole synnytyksessä juuri apua, palautumisessa kuitenkin etumatka on aika huima. :) </p><p><i>MITÄ TEHTIIN TOISIN.</i></p><p>Mutta mitä tehtiin eri tavalla tässä kolmannessa oli se, että lapsivesiä ei puhkaistu lainkaan vaan annettiin sen tapahtua itsestään, jolloin tilanne eteni mahdollisimman luonnollisesti kun taas edellisellä kerralla vedet puhkaistiin ja poikamme jäi virheasentoon, mikä hankaloitti kahta kauheammin koko ponnistusprosessia aina loppumetreille saakka.<br></p><p>Mutta myös se, että minulta jäi epiduraalit tällä kertaa täysin välistä, oli varmasti onni, sillä edellisillä kerroilla luultavammin juuri se epiduraali on ollut osittain syypää supistusten heikkenemiseen ja synnytyksen pitkittymiseen.</p><p>Ja myös se, että kaikki kivut loppuivat kuin seinään pikkuneidin päästessä maailmaan ja mitään jälkisupistuksia tai muita kipuja ei ole ollut tähänkään päivään mennessä. Tuntuu jopa ihan käsittämättömältä että sitä synnytti vasta parisen viikkoa sitten.</p><p>Eikä siinä vielä kaikki. Se imetys, jonka kanssa olen taistellut kahden edellisen kanssa alusta alkaen, kun maitoa ei vain ole tullut, ja on saanut selitellä asiaa yhteen sun toiseen suuntaan ihan suuttumukseen saakka, on ollut yllättävän vaivatonta tällä kolmannella kerralla. Eli kyllä se vaan niin on että monella asialla on vaan niin paljon merkitystä onnistuneen imetyksen kanssa. Älkää siis tuomitko äitejä, jotka pulloruokkivat lastaan, sillä ette voi tietää taustoja tai saatikka tuputtako liikaa ”kyllä se äidinmaito on paras ravinto” ja heti leimata huonoksi äidiksi jos ei imetä syystä tai toisesta.</p><p>Onneksi tässä vuosien varrella ja kahden lapsen jälkeen on oppinut olemaan stressaamatta asiasta, ja vaikka varmasti äidinmaito on lapsen paras ravinto, niin silti kaksi vanhempaa lastani ovat olleet hyvinkin terveinä pienestä pitäen ilman allergioita ja antibioottikuureja vaikka eivät ole täysimetyksellä kumpikaan koskaan olleet viikkoa kauempaa.</p><p>Havaittavissa on myös iso muutos kätilöiden ja synnytyksiin erikoistuvan hoitohenkilökunnan keskuudessa, osa on ottanut tehtäväkseen lähteä kulkemaan uutta polkua, minkä itsekin sain kokea tämän kolmannen lapsen syntymän yhteydessä ja iso kiitos siitä meitä hoitaneille kätilöille ja lääkäreille, niin itse Naistenklinikalla kuin potilashotellissa Cumulus Hotelli Meilahdessa, jonne pääsimme majoittumaan pikkuprinsessan kanssa heti ensimmäiseksi yöksi. Ihan mahtava kokemus ja voin suositella, ehdottomasti!!!!! Pala luksusta arjen keskelle.<br></p><p>Tässä sitä opetellaan uutta arkea kolmen lapsen äitinä ja kiitollisena siitä että sain vielä kokea synnytyksen, josta ei jäänyt mitään kaivelemaan hampaankoloon kuten kahdella edellisellä kerralla.</p><p><i><br></i></p><p><i>”While we try to</i></p><p><i>teach our children</i></p><p><i>all about life,</i></p><p><i>our children</i></p><p><i>teach us what</i></p><p><i>life is all about.”</i></p><p><br></p><p>-Heidi-<br></p><p><br></p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizZpUbMf2OxgeMMbAjjWEj1K9MtCuM2CywBCXwU1KWYnQyP1G8Nc9TvaUj3CtYSg9vvHRVX-wOx3hYS-1KHmT-GVRE5BsslfuEgcA32naWDSvUJ9KLg-yL_L7mu4uXzH6fKlDQ7cqU1fw/" alt=""><br></p><p><br></p><p><br></p><p><br></p>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-69739215382106543522017-11-05T03:13:00.002-08:002017-11-28T09:32:56.565-08:00Kiitollinen armollisuudesta.<p>Istun äitiyspoliklinikan odotusaulassa. Ohi kiitävät kiireisen näköiset hoitajat ja lääkärit, aikataulusta jäljessä.</p>
<p>Monelle ollaan jo käyty huikkaamassa että vielä vartti.</p>
<p>Tämä paikka pitää sisällään paljon muistoja, niin hyviä kuin huonoja. Omalla kohdallani tulee tavalla tai toisella haikea olo, sillä istun täällä hyvin todennäköisesti viimeistä kertaa.</p>
<p>Raskausviikkoja on alla jo 36, ikää on 40 ja unelmien lapsiluku 3 alkaa olla lähes täynnä.</p>
<p>Olen menossa synnytystapa-arviointiin, toisin sanoen pelkopolikäynnille.</p>
<p>Mitään pelkoa minulla synnytyksestä ei varsinaisesti ole, vain kaksi suht samanlaista haastavaa synnytystä ja edessä tilannekatsaus tähän viimeisimpään.</p>
<p>Olen kuulemma poikkeus, harvinaisuus, ennennäkemätön tapaus - miten kukin lääkäri tai hoitaja on asian nyt ilmaissutkaan - pienine vatsoineen, vähäisine painonnousuineen ja ylitiukkoine vatsalihaksineen.</p>
<p>Jos joku joutuu syynin alle sen suhteen että paino on noussut liikaa raskauden aikana ja kyseenalaistetaan ruokavalio, epäillään heti diabetesta ja vauva on automaattisesti nk. sokerivauva, niin itse olen joutunut vastailemaan kysymyksiin että olenko syönyt riittävästi, olenko treenannut liikaa ja pelkäänkö painonnousua jne.</p>
<p>Jotenkin tämä koko neuvolasysteemi perustuu aivan liikaa ”normeihin” ja kaikki muu on huonosta eikä yksilöä oteta juuri huomioon lainkaan.</p>
<p><br></p>
<p>Kävin pari viikkoa takaperin samaisessa paikassa vauvan kasvukontrollissa syystä että neuvolassa terveydenhoitaja oli saanut mitat vatsasta hyvin alakanttiin etteivät edes yltäneet käyrälle, ei edes alimmalle tasolle.</p>
<p>Painoakaan ei ollut kertynyt edelliseen käyntiin nähden yhtään joten toki ymmärrän huolen että asiaan tartutaan. MUTTA jos yhtään hoitohenkilökunta osaisi lukea peliä, katsoa taustoja ja lukea potilaan historiaa niin sama kaava oli toistunut kahdessa edellisessäkin raskaudessa, pieni maha, vähän kertynyttä painoa ja samat kontrollikäynnit raskauden aikana. Mutta kun ei. Ei viitsitä.</p>
<p>Kasvukontrollissa selvisi että kaikki on niin kuin pitää, ja normikäyrällä ollaan.</p>
<p>Tämä kokenut lääkäri osasi lukea jopa peliä sen verran että lihashan painaa enemmän kuin rasva ja kun raskauden aikana vauva vie äidiltä paljon energiaa, enemmän kuin äiti ehtii ottaa vastaan, ja liikunta jää vähemmälle niin onhan se ihan totta että lihaksisto surkastuu ja sitä kautta äiti menettää painoaan. KIITOS! Joku muukin sanoi sen kerrankin ääneen ettei minun taas tarvinnut.</p>
<p><br></p>
<p>Että samanlainen raskaus tässä päällä kuin kaksi edellistä. Ei edes ikä eikä aiemmat raskaudet ole antaneet keholleni yhtään armoa vaan vatsalihakset yhä edelleen kirraavat vastaan. Mutta onneksi mieli on antanut armoa.</p>
<p><br></p>
<p>Tämä taitaa olla ainoa raskaus, jonka aikana en ole systemaattisesti nk. harrastanut liikuntaa kuin vain hyötyliikuntana pidettävän määrän, sillä arki todellakin lähes puolitoistavuotiaan vilkkaan pikkuvesselin ja murrosiän kynnyksellä olevan neitokaisen kanssa on ollut ihan riittämiin. Eli toisin sanoen, arkiaktiivisuus on tullut maksimoitua aika kiitettävästi.</p>
<p><br></p>
<p>Näin sen elämän kuuluukin mennä. Armollisuuteen itseä kohtaan. Tietoisuuteen siitä että ei tarvitse jos ei jaksa. Ja rauhaan oman itsensä.</p>
<p>Vaikka fyysisesti jokainen raskauteni on toistanut samaa kaavaa niin psyykkisesti olen kouliintunut jokaisen raskauden myötä inhimillisemmäksi itseäni kohtaan.</p>
<p>Ja varsinkin tämän kolmannen kanssa olen todella kokenut sen kuinka vuodet ja kokemukset voivat muuttaa entistä suorittajaa ja kontrollifriikkiä hyvinkin paljon.</p>
<p>Näin on hyvä. Riitän itselleni juuri tällaisena. Ei tarvitse tehdä mitään todistaakseen jotain ollakseen parempi.</p>
<p>Sisäinen rauha ja tasapaino ovat hyvinvoinnin edellytyksiä.</p>
<p><br></p>
<p>Elämälle ja kokemuksille kiitollinen. ❤️</p>
<p><br></p>
<p>-Heidi-</p><p><br></p><p><img src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4IYmYaF2ldAY5ZBjD9_gPMk8FVND5z_s4F_QTwOJWT15s-ErgSCBoQe7QGnNC9t6W8zIdHa2j2ZLt2oaTYostrCFA-3cYggcD5i5FsiZPUZNHSFtUdOzPDfRHf-8Tsd_vmtKY3Zy9mK0/" alt=""><br></p>
<p><br></p>
<p><br></p>
<p><br></p>
Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-35499526670055699262017-10-16T03:54:00.001-07:002017-10-16T07:22:08.215-07:00Perhe on paras.<i>Kerron teille tarinan toiveista, haaveista, unelmista ja tavoitteista. Kaikesta yhdessä, joistakin hiukan erikseen.</i><div><br style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Kun n. 5 vuotta sitten muutin tyttäreni kanssa kotiimme, mielessäni oli vain yksi ja ainoa asia: halusin tehdä kodista tyttärelleni paikan, jossa asuisi lämpö, turva, välittäminen ja rakkaus.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Aloin myös sisustaa uutta kotiamme sen mukaisesti. Asioilla, jotka muistuttaisivat joka päivä rakkaudesta, elämästä, kiitollisuudesta ja siitä kuinka perhe on tärkein.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><i>Family - a group of people, each a unique masterpiece, sharing unconditional love, hugs and support.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><i>One of life's greatest blessings.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><i>Cherish always. ❤️</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Näiden vuosien aikana kaikkien yllämainittujen asioiden merkitys on korostunut ja kasvanut entisestään. Mutta en olisi koskaan ehkä aivan täysin uskonut että nyt muuttaessamme seuraavaan kotiin, perheenjäsentemme lukumäärä on tuplaantunut ja pian lähes triplaantunut.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Edellisessä blogikirjoituksessani paljastin "<i>sivulauseessa</i>" että olen raskaana ja hyvin pitkälläkin vielä. Moni ei ehkä lukenut kirjoitusta niin ajatuksella tai loppuun saakka että olisi hoksannut asian mutta niin oli tarkoituskin. Se ei ollut pääasia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Kirjoitus käsitteli lapsettomuutta ja sitä kuinka raskautuminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys kaikille.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">En ole raskaudestani halunnut juuri mainita, sillä olen halunnut pitää asian tällä kertaa hyvinkin pienen piirin tietona. Vain läheisimmät ystävämme ja sukulaisemme ovat olleet asiasta tietoisia, ja viimeistään häissämme reilu kaksi kuukautta sitten, loputkin lähipiiristä saivat tietää asiasta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Alkuraskaus ei ollut helpoimmasta päästä mutta tässä arjen pyörityksen keskellä olen onnistunut sivuuttamaan kivut ja pahan olon ja keskittymään hetkessä elämiseen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Ja hyvin olen myös mahani pystynyt peittelemään, sillä viikolla 34 jo ollaan ja yhä tuntuu että tarvittaessa pystyisin jemmaamaan tämän pienen masuasukin löysän paidan uumeniin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Paljon on tapahtunut viime aikoina.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Menimme kesällä naimisiin. Löysimme vihdoin, lähes melkein heti häiden jälkeen uuden isomman ihanan kodin, jota aloimme remontoimaan parisen viikkoa sitten.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Nyt sitten on tämä muuttorumba päällä ja hyvällä tuurilla pikkuneidin syntymäkin piakkoin käsillä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Joku saattaisi miettiä ja sanoa, että mihin näin kiire... ja siihen minä vastaisin, <i>elämään</i>!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Elämä todellakin on hyvin lyhyt jos asioita jättää tekemättä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Olemme puhuneet uudesta isommasta asunnosta jo parisen vuotta "<i>sitten joskus</i>"- tyyliin mutta elämässämme on viime vuosina tapahtunut paljon asioita, jotka ovat opettaneet ymmärtämään että sitä "<i>sitten joskus</i>" aikaa ei ehkä koskaan tulekaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Elämää on elettävä nyt, tehtävä asioita, joista on aina haaveillut ja antaa mahdollisuus niille asioille, joiden on määrä ja tarkoitus tapahtua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Koti, jonka jätämme taaksemme, on tuonut elämäämme paljon hyvää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Olen saanut ympärilleni sen mistä olen aina haaveillut; ihanat lapset ja rakastavan aviomiehen. En voisi olla kiitollisempi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Se että mietin tässä raskauden, joka on mennyt hujauksessa, loppumetreillä itse elämää ja sitä faktaa että kenellekään meille ei ole varmaksi luvattu huomista, antaa aihetta olla vieläkin kiitollisempi ja onnellisempi kuin koskaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Vaikka ideaalisin ikä - tilastojen mukaan ja terveyssyistä - saada lapsia olisi ollut joskus silloin pari kymppisenä, niin silti sanon että näin nelikymppisenä olen valmiimpi tämän uuden perheenjäsenen tuloon kuin koskaan aiemmin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Ikä tuo kokemusta. Ikä tuo varmuutta. Ikä antaa rauhaa ja rentoutta. Ja mikä parasta, äitiyttä ei enää viitsi suorittaa. Tämä on just parasta aikaa uudelle elämälle. ❤️</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0jbz__j9jxdKzA4BXrEKJrKZVzEt7sqcQKDAsAdLLwTk1mzKeKlrzlqQwUmA1mW_4nJwNgHtFcnbY1IX3ti_S3CabUceag6pwisw1subyB1dhhVXONxegkdScHx91DHs1EzDb-CvUAzI/s640/blogger-image--1700772156.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0jbz__j9jxdKzA4BXrEKJrKZVzEt7sqcQKDAsAdLLwTk1mzKeKlrzlqQwUmA1mW_4nJwNgHtFcnbY1IX3ti_S3CabUceag6pwisw1subyB1dhhVXONxegkdScHx91DHs1EzDb-CvUAzI/s640/blogger-image--1700772156.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-43065410918281323072017-10-10T02:26:00.001-07:002017-10-11T14:22:10.347-07:00Pieniä suuria asioita.<i style="font-weight: bold;">"What you focus on will grow."</i><div><div><br></div><div>Niinhän se on että kun johonkin asiaan keskittyy, se alkaa kasvamaan, niin hyvässä kuin pahassakin.</div><div><br></div><div>Viime aikoina olen nähnyt paljon uutisia ja lukenut valtavasti artikkeleja nelikymppisistä pienten lasten äideistä, raskaaksi tulemisen vaikeudesta, ruuhkavuosista, perhearjesta ja muista vastaaviin aihepiireihin liittyvistä asioista.</div><div>Ja nyt kun Sauli ja Jennikin ilmaisivat odottavansa lasta, panttasivat enemmän kuin varman päälle - paitsi että lapsen saaminen ei ole koskaan varmaa edes viime metreillä - sen kertomista julkisesti, niin näiden asioiden pohdiskelu kasvaa omassa pienessä mielessä entisestään.</div><div><br></div><div>En voisi olla onnellisempi tasavaltamme päämiehen ja hänen vaimonsa puolesta!!!!! Se tuska ja kipu mikä liittyy kaipuuseen tulla raskaaksi ja saada lapsi, on niin raastavaa että sen voi vain ymmärtää jos on itse sen käynyt läpi.</div><div><br></div><div>Toki emme tiedä kukaan täysin taustoja - eikä meidän tarvitsekaan - joten siksi asiaa ei kannata lähteä sen suuremmin spekuloimaan, mitä ollaan julkisesti tehty jo aivan riittämiin.</div><div><br></div><div><b><i>Elämä ottaa ja antaa.</i></b></div><div><br></div><div><span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Menetys sattuu aina. Se on suru, joka jää ikuisesti osaksi elämää ja siitä tulee osa meitä.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Näin kävi myös meille reilu kaksi vuotta sitten kun menetimme kaksosemme raskauden alkumetreillä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Se kolahti meihin kaikkiin, koko perheeseen, hyvinkin raskaasti ja herätti ymmärtämään että elämässä mikään ei ole itsestäänselvyys. Viimeistään silloin opin että on asioita, joihin emme pysty mitenkään vaikuttamaan ja kaikki eivät ole meidän käsissämme, vaikka niin monesti naiivisti ajattelin ja uskoinkin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Olimme toivoneet yhteistä lasta niin hartaasti että menetys vei maton alta yllättävänkin rankasti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Olen kirjoittanut aiheesta jo useaan otteeseen, enkä nyt tällä kirjoituksella halua liikaa velloa menneessä vaan enemmänkin kääntää katsetta tulevaan. Toivoa ei kannata menettää!! Kuten myös Saulin ja Jennin tapauksessa, mutta myös monien muiden ihanien vauvauutisten myötä, mitä olen viime aikoina kuullut ympäri maailman ystäviltäni ja tutuiltani, olen entistäkin vakuuttuneempi siitä että <i>TOIVOA ON!!!</i> ❤️</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><b><i>Toivoa on.</i></b></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Meidänkin kohdalla oli onni matkassa, sillä tulin vajaan vuoden sisällä uudelleen raskaaksi keskenmenon jälkeen. Tämä raskaus kantoi onneksi loppuun saakka kaikesta pelosta ja epävarmuudesta huolimatta, ja saimme ihanan tuuheatukkaisen poikavauvan - joka on jo kohta 1,5 vuotias - perheemme jatkeeksi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Jokin jäi kuitenkin sisälle kytemään. Jopa esikoiseni, yhdeksän vuotias tyttärenikin sanoi, että hänellä kuuluisi olla vielä yksi sisko tai veli.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Tapasin mieheni vajaa neljä vuotta sitten. Menimme kesällä 2017 vihdoin ja viimein naimisiin. Näitä häitä olimme joutuneet lykkäämään jo vuodella, sillä poikamme laskettuaika oli ollut sopivasti juuri sattumassa samoille päiville kuin jo sovittu hääpäivämme kesällä 2016.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Muistan ensi treffeillä maininneeni miehelleni että haaveissa olisi ehkä vielä joskus yksi tai kaksi lasta lisää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Harvoin sitä täräyttää moisia asioita suoraan päin naamaa ensitapaamisella mutta ajattelin että mitään en siinä menettäisi, tulisipahan asiat kerta heitolla selväksi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Vaikka minulla oli jo ennestään tytär, niin silti kaipuu useammasta lapsesta oli ollut jo pitkän aikaa suuri.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Elämä on opettanut tässä viime vuosina että raskaaksi tuleminen, varsinkin näin nelikymppisenä, ei aina ja enää välttämättä ole mahdollista, ja niitä vauvoja ei noin vain tehdä. Jos miettii Saulin ja Jennin tilannetta ja heidän kiireistä elämää, raskaaksi tuleminen ei varmasti ole ollut helpoimmasta päästä. Stressi ja kiire ovat hyvin usein esteenä keholle lähteä luomaan mitään uutta, ja tämä on asia, jonka ääreen on pakko vain joskus nöyrtyä hyvin todenmukaisesti, sillä elämä osaa kyllä ottaa siinä missä antaakin sen mikä on tarkoitettu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Jouduin itsekin tekemään tietynlaiset muutokset omassa elämässäni, jotta raskaus oli mahdollinen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Nelikymppisten raskaudet ovat kuulemma olleet huimassa nousussa viime aikoina siitäkin huolimatta että ikään alkaa jo liittyä monenlaisia riskejä niin äideille kuin lapsillekin. Mutta minkäs teet jos lasta ei ole kuulunut aiemmin. Oli sitten syy ura, kumppanin puute tai jokin muu, se on jokaisen henkilökohtainen asia eikä siihen tulisi olla kenelläkään sanottavaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Ymmärrän täysin Saulin ja Jennin ilouutisen panttauksen, sillä alkumetreillä voi vielä moni asia mennä herkemmin pieleen, nimimerkillä <i>vkolla 33 raskaana tunnustellen pikkuisen neidin vahvoja potkuja vatsan päältä ja kyynelsilmin miettien mitä kaikkea tämä elämä onkaan pitänyt sisällään jo tähän asti.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><i><br></i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Kohta meillä on perhe kasassa. En voisi olla kiitollisempi. Kaikesta. ❤️</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">-Heidi-</div></div><div><br></div></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaEzvjHVY1A3QZt94UwYFFhg-LUwNm9-cyNw2aFhx2J-5wTNrgM5FIJYbQmp73EGEk1REb7VDam_aRb1MAx66Crci3oygXapUbYUyaZU4w7FfTcdZhuIJWqXWAUh27b6Bmu7mHGf_2Pnc/s640/blogger-image-1308340382.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaEzvjHVY1A3QZt94UwYFFhg-LUwNm9-cyNw2aFhx2J-5wTNrgM5FIJYbQmp73EGEk1REb7VDam_aRb1MAx66Crci3oygXapUbYUyaZU4w7FfTcdZhuIJWqXWAUh27b6Bmu7mHGf_2Pnc/s640/blogger-image-1308340382.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-11659816058126785882017-09-27T04:00:00.001-07:002017-09-27T09:46:22.024-07:00Koti on siellä missä sydänkin.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><b><i>Mä niin haaveilin vanhasta omakotitalosta. Olin aina haaveillut. Mutta kuten jotkut haaveet ja unelmat, ne muuttavat muotoaan matkanvarrella, niillä ei olekaan tarkoitus toteutua sellaisenaan, sillä jotain parempaa tulee tilalle.</i></b></span><div><font color="#454545" face="UICTFontTextStyleBody"><span style="text-decoration: -webkit-letterpress;"><b><br></b></span></font><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tässä puolisen vuotta ajastustasolla ja lähes koko kesä toiminnan tasolla olemme etsiskelleet perheellemme uutta isompaa kotia, sellaista, jossa lasten olisi hyvä ja turvallista kasvaa, josta meille olisi iloa moniksi vuosiksi, ja jossa meidän kaikkien olisi hyvä olla ja elää niin logistisesti kuin muutenkin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Puolitoista vuotta taloyhtiön remontin jaloissa elellessä pienen lapsen ja vähän isommankin kanssa, on raastanut hermoja, venyttänyt pinnaa äärimmilleen ja tehnyt arkipäivistä välillä ihan helvettiä kun on joutunut jännittämään että mitä milloinkin tapahtuu - tai ei tapahdu - ja kuinka suurella todennäköisyydellä kuopus ei taaskaan pääse nukkumaan kunnon päiväunia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Eli vanhan omakotitalon kunnostamisprojekti meidän osalta saa jäädä. Ja piste!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Muuttovalmis koti ilman sen suurempia remontillisia uhrauksia tuntui tässä vaiheessa enemmän kuin hyvältä vaihtoehdolta ja sellainen onneksi löytyi, sopivan kokoinen rivitaloasunto riittävällä pihalla ja lapsiystävälliseltä alueelta. Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä oli jo usko loppua sen suhteen, että kelpuutetaanko me mitään kodiksemme kun mistään niistä kymmenistä asunnoista, joita kävimme katsomassa, ei tullut sellaista "<i>tämä on meidän koti</i>" fiilistä - paitsi yhdestä. Ja se sitten päädyttiin ostamaan pienen tarjousväännön jälkeen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><b><i>Tässä muuttolaatikoiden keskellä on tullut mietittyä paljon tunnetta "koti" ja mitä se merkitsee.</i></b></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><b><i><br></i></b></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Itselle se on aivan erityinen asia, sillä olen asunut niin monessa paikassa että määrän laskeminen on jo ihan mahdotonta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mikä tästä uudesta kodista tekee tunnetasolla erilaisen on se, että siihen sisältyy vahva ajatus ja tarkoitus että siinä tulemme olemaan ja asumaan sitten pidempään eikä vain väliaikaisesti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulle koti on rauhan ja turvallisuuden tyyssija. Kodissa pitää viihtyä ja sen pitää näyttää ja tuntua omanlaiselta. Olen viimeisen päälle <i>kotihiiri </i>ja tästä syystä se on sydämen asia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vuosikausia ulkomailla asuneena, koti oli minulle aina siellä missä oli hyvä olla. Niin se on yhä edelleen mutta lasten ja perheen myötä kotiin liittyy myös paljon muuta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Enää en voi elää matkalaukusta, mitä joskus jopa tein työni takia ja yllättävän vaivatontahan se oli, ihminen kun tulee aika vähällä toimeen jos todella haluaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">En kaipaa mitään älytöntä lukaalia kodiksi - sitä on oppinut antamaan arvoa yksinkertaisille asioille - vaan sellaisen, jossa on riittävästi tilaa kaikille, myös käytännöllisyys ja toimivuus ovat nostaneet päätään viime aikoina entistäkin enemmän näin perheen arjen pyörityksen keskellä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ihmetys on ollut suuri kun näkee asuntoja mitä ihmeellisimmillä sisustuksilla ja pohjaratkaisuilla. Siinä tulee miettineeksi että "what the hell were they thinking"...????</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Asuntomarkkinat todellakin ovat täynnä yhtä sun toista ja täytyy kyllä sanoa, että on aika tuurin kauppaa jos löytyy sellainen koti, johon ei tarvitse tehdä yhtään mitään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Meilläkin ensi viikolla alkavat maalipensselit heilua mutta loppujen lopuksi, aika pienellä hienosäädöllä selvitään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Uusi koti on aina uuden alku. Se on jonkin vanhan aikakauden loppu ja uusien muistojen alku. Kun yksi ovi takana sulkeutuu, uusi edessä avautuu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Näin se elämä menee, ja kuuluukin mennä. <3</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"<b><i>Home is where your heart is.</i>"</b></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div><br></div></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq3sGqnjyxaLnxVAP0WHjd6P6v-XLBDQr1jF1JdQbFyyd0mFaDSq666wJPXevF0NC621V4pSurj_TZ-FdNlcxan6ocWqtKX1UQSu2vhMUDi77koHd89Lnf3gkRhO6k4hpq4wRQK83B4os/s640/blogger-image-769232530.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq3sGqnjyxaLnxVAP0WHjd6P6v-XLBDQr1jF1JdQbFyyd0mFaDSq666wJPXevF0NC621V4pSurj_TZ-FdNlcxan6ocWqtKX1UQSu2vhMUDi77koHd89Lnf3gkRhO6k4hpq4wRQK83B4os/s640/blogger-image-769232530.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-9672760064840843912017-07-23T10:43:00.001-07:002017-07-23T11:03:00.432-07:00Nyt ja aina.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sormuksellani on tarina. Hyvin ainutlaatuinen. Ja hyvin merkittävä.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olin jo kauan aikaa vilkuillut kultasepänliikkeiden sormusvalikoimia ohikulkiessani "<i>sillä silmällä"</i> mutta mikään sormus ei ollut hypännyt silmille niin että olisi tullut fiilis "<i>tuon mä haluun</i>".</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ennen kuin ehdimme lähteä oikeasti katsastamaan ja metsästämään vihkisormusta, sain päähäni ajatuksen kysyä äidiltäni vihkisormusta, jonka hän oli saanut 40 vuotta sitten isältäni ja jota hän ei ollut pystynyt pitämään enää vuosiin sormessa nivelrikon takia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Muistan lapsena ihailleeni tuota sormusta, sillä mielestäni se oli niin kaunis ja juuri sellainen, jonka joku päivä itsekin haluaisin sormeeni jos naimisiin menisin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Muutamien päivien etsinnän jälkeen äitini soitti että sormus oli löytynyt - niin hyvässä tallessa oli ollut että etsinnät olivat kestäneet hetken - hiukan "haavoittunut" sormus oli mutta kuitenkin lähes samanlainen kuin muistan sen lapsena äitini sormessa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vein sormuksen korjattavaksi ja puunattavaksi ja saimme sen eilen entistäkin kauniimpana ja hienompana takaisin odottamaan vihkipäiväämme.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta mikä sormuksesta tekee merkittävän ja ainutlaatuisen on se, että vanhempieni hääpäivä on sama kuin se päivä, jolloin tapasimme puolisoni kanssa ensimmäisen kerran. Toki "muutamia" vuosia myöhemmin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja mikä tekee sormuksesta vieläkin merkittävämmän on se, että vanhempani ovat yhä edelleen onnellisesti naimisissa yli neljänkymmenen vuoden jälkeen, yhä toisiaan tukien, kunnioittaen ja rakastaen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Uskon rakkauteen ja sen suureen voimaan. Uskon siihen että on ihmisiä, jotka ovat vain tarkoitettu toisilleen, ja vaikka elämä heittelisi ties millaisia kiviä ja kantoja eteen, ne ylitetään, yhdessä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni saattaa tässä kohtaa miettiä että kuinka kliseistä ja naivia ajattelua tämä onkaan, mutta monesti nämä ihmiset ovat juuri niitä, jotka ovat joutuneet pettymään, kärsineet suurta katkeruutta pettymysten myötä ja menettäneet uskonsa itseen ja siihen että todella ansaitsee kaiken sen rakkauden mitä kohdalle voisi sattua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen joskus ollut yksi heistä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Näin neljänkymmenen vuoden jälkeen uskallan vihdoin ja viimein sanoa <i>tahdon</i>, sillä usko siihen että rinnallani seisoo "se oikea" ihminen, on niin vahva - ihminen, jonka kanssa minun on tarkoitettu kisaavan keinutuolissa vauhdeista ja siitä kummalla menee ensin nurin. :D</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Rakastan sinua Timo. Nyt. Ja aina.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvGzD7EGgZP39Euh1XHoeLVMLOWQGgPNWWdORfzKiRDFlIVgWA_X_rCLRRudskICOjAWRB4WtawyNPwVswrFxy6jeqTjR1x9m-Bw_TmhSyOG7hmf-iNg32b0njFz7k2V0Vr-U-YQYIfg/s640/blogger-image--305137352.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvGzD7EGgZP39Euh1XHoeLVMLOWQGgPNWWdORfzKiRDFlIVgWA_X_rCLRRudskICOjAWRB4WtawyNPwVswrFxy6jeqTjR1x9m-Bw_TmhSyOG7hmf-iNg32b0njFz7k2V0Vr-U-YQYIfg/s640/blogger-image--305137352.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-4898795120055307322017-07-09T02:28:00.001-07:002017-07-09T03:12:05.469-07:00Täydellisen onnellinen hetki.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Heräsin eilen täydelliseen aamuaurinkoon. Kirkkaaseen ja kesäisen lämpimään. Avasin takapihan oven tuoksutellakseni aamuista raikasta ilmaa. Täydellistä. Ei yhden yhtäkään kaivinkoneen ääntä tai hiomakonetta pilaamassa hiljaisuutta.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Siinä mietin poikani kanssa katsellessa aamun lastenohjelmia kuinka täydellisiä hetket voivatkaan olla. Sellaisia joita ei haluaisi muuttaa mitenkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Laitoin kahvinkeittimen päälle ja siinä siemaillessa aamukahvia uppouduin kahta kauheammin miettimään käsillä olevaa momentumia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuinka usein voimmekaan sanoa ääneen että tämä hetki on täydellinen? Ja kuinka usein voimmekaan myöntää että tässä hetkessä olen täydellisen onnellinen?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulle tämä eilisaamu oli se täydellisen onnellinen hetki. Ja kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin näitä saman kaltaisia hetkiä on elämässäni hyvinkin usein ja on ollut viime vuosina paljonkin mutta en ole tullut vain ajatelleeksi asiaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Emme aina huomaa. Jokin häiritsevä tekijä jättää meidät tuskailemaan negaatioon ja hyppäämme helposti just siitä hetkestä pois. Murehdimme turhanpäiväisiä asioita ja voivottelemme kuinka se ja se asia on huonosti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Totta on kuitenkin se että moni asia elämässä sekoittaa meidän täydellisen onnellisia hetkiä. Esimerkiksi meillä yhä jatkuvat rakennustyöt, jotka piti olla jo syksyllä valmiita. Moni asia häiriintyy pikkulapsen huonosti nukuttujen päiväunien kun takapihalla hiotaan parveketta tai tasoitetaan maata. Tai jatkuva rakennuspöly, joka aiheuttaa aivan turhaa ylimääräistä siivousta, mikä on pois jostain muusta ja tärkeämmästä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tänään sunnuntaiaamuna yritin palata taas tuohon eilisaamun tunteeseen, mutta se ei tullut enää samanlaisena takaisin. Mielessä pyörivät jo tulevan viikon rakennusmelu ja siihen liittyvät haitat - pitääkö sitä taas miettiä evakkoon lähtöä - ja aikataulut, jotka on lyöty kalenteriin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta palatakseni vielä tuohon täydellisen onnelliseen aamuun ja siihen tunteeseen, jonka se herätti - se havahdutti taas tajuamaan kuinka pienestä asiat ovat todellakin kiinni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Millainen on sinun täydellisen onnellinen hetki? Mietippäs sitä tänään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdDrsoHvRgWBakfEzWv3ph_UbiGmmPW-gQKDSdAFxxHmQnCroTH90t7TWRO82HfVcebEMyRyDgas0V7aSgfchZHEKsZlYzAj2dfYC7PsGJOUYblWm4ZOSK-Ftf04UEAtdZsPVnKbj9Ju4/s640/blogger-image--1847125114.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdDrsoHvRgWBakfEzWv3ph_UbiGmmPW-gQKDSdAFxxHmQnCroTH90t7TWRO82HfVcebEMyRyDgas0V7aSgfchZHEKsZlYzAj2dfYC7PsGJOUYblWm4ZOSK-Ftf04UEAtdZsPVnKbj9Ju4/s640/blogger-image--1847125114.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-35139638966670313072017-06-11T01:27:00.001-07:002017-06-11T05:39:22.280-07:00Kiire on kirosanojen aatelia.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olet varmaan joskus törmännyt sanontaan että kiire ei tule, se tehdään. Näinhän se on. Kiire todellakin tehdään. </span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Meillä kaikilla on sama määrä tunteja ja minuutteja vuorokaudessa käytettävänä, osa osaa käyttää ne valikoidun viisaasti, osa ei niinkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tämän päivän vitsaus on yhteiskunnan asettama uskomus länsimaiselle ihmiselle, että kiire on tehokkuuden ja ahkeruuden merkki. Meidät on aivopesty tähän ajastusmaailmaan ja teemme tiedostamatta itsellemme ja läheisillemme hallaa kiireen kautta. Eli jos ja kun se kalenteri ei ole täynnä tapaamisia ja päivittäinen to-do-lista vedä vertoja metrin mitalle, niin et ole mitään, näinhän me ajatellaan, eikö? Ainakin suurin osa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mietin monesti että kun joku kertoo olevansa hyvin kiireinen, että <i>hyvänen aika, miksi ihmeessä olet itsesi siihen miinaan juossut.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja taas päinvastoin, jos jään itse kiinni sanomasta jollekin että <i>on ollut kiirettä, </i>niin kysyn että miksi?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mitäs jos seuraavalla kerralla kun joku pyytää sinua tekemään jotain tai pyytää mukaan johonkin, etkä välttämättä haluaisi tehdä ja lähteä, sanoisitkin <i>en ehdi on kiire </i>-sanonnan sijaan, että <i>olen varannut aikaa nyt vain olemiseen enkä halua tehdä mitään</i>. Tai <i>minulla on jo riittävästi asioita työn alla ja haluan hoitaa ne hyvin ilman hosumista ja ylikuormitustilaa.</i> Kuinka usein näitä lauseita kuulee?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i><b>"Learn how to say no. Don't let your mouth overload your back." </b></i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i><b>- Jim Rohn -</b></i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kiire on itselleni kirosana. Olen sanonut tämän jo aiemminkin mutta on tarvetta sanoa se taas jälleen kerran uudestaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuuntelin parisen viikkoa sitten metrossa kahden takana istuvan naishenkilön keskustelua toisilleen kesälomasta ja siitä kuinka kiireinen kesä tulisi olemaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Lapset tulisivat olemaan ainakin kolmella eri leirillä. Toisen miehellä ei olisi kesälomaa lainkaan, eikä hän ehtisi mökillekään kun pitäisi mennä golffaamaan että ehtisi edes jollain tavalla pitää taitoa yllä ja kiertää riittävän monta kierrosta kesän aikana. Toisen naisen perheellä oli vene, jolla pitäisi loppukesästä tehdä jokin reissu ettei ihan turhaa seiso laiturissa. Sitten olisi kahdet rippijuhlat ja yhdet ristiäiset, onneksi ei samaan aikaan, ja sitten se loma onkin siinä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Apua, ihan alkoi itseäkin hengästyttää (ja ahdistaa) pelkästä kuuntelemisesta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta todellisuudessa, monen kesäloma on just tätä, täyteen ahdettu suunnitelmia ja tekemisiä, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. On sukulaisia joiden luona vierailla, ja on myös niitä vastavierailuja. Velvollisuuksia joita pitäisi täyttää ja suorittaa, ja siihenhän se loma sitten meneekin. Kiireen ja stressin aallonharjalla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja mikä pahinta, opetamme tämän elämäntyylin jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsillemmekin, ei pelkästään kesälomalla vaan jo ihan normaalissa arjessa, pitää tehdä koko ajan jotain, harrastaa ainakin 5 kertaa viikossa jotain ja mielellään ehkä vielä joinakin päivinä kahta eri harrastusta. Mietin monesti että onko nämä harrastukset lapsia vai aikuisia varten? Tervetuloa siis tuleva suorittaja-burnout-sukupolvi!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">En toki väitä etteikö suunnitelmia pitäisi olla tai että lasten harrastukset olisivat huonoja, päinvastoin, mutta kohtuus kaikessa. On muistettava myös elää. Opeteltava rauhoittumaan ja olemaan hetkessä eikä elää jo huomista tai ylihuomista. Ja suorittaa kaikkea.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämä lipuu ohitsemme nopeammin kuin arvaammekaan, lapset ovat pian aikuisia ja mietimme että mihin se aika menikään. Vastaus: Lasten jokapäiväisiin harrastuksiin ja työ<i>kiireisiin </i>eikä perheen yhteiseen aikaan, mikä olisi se kaikkein tärkein. Siinä keinutuolissa yritämme dementoituneena sitten muistella että millaista se elämä olikaan ja mitä ehkä olisi tehnyt toisin. Olisiko ehkä pitänyt hidastaa tahtia ja elää enemmän läsnäollen niin itselle kuin muillekin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nyt kun vielä on mahdollisuus, asiat jotka haluaa tehdä toisin, niin ne kannattaa todellakin tehdä toisin. Meillä on vain tämä yksi elämä. Ja yksi mahdollisuus.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>PRIORISOI!</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mikä sinulle on oikeasti tärkeää ja mikä ei? Kaikkea ei tarvitse tehdä, eikä kaikkialla tarvitse olla ja vaikuttaa koko ajan. On opeteltava karsimaan asioita ja vaikka sanoisit <i>EI</i>, se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Päinvastoin. Uskon että tulevaisuudessa näitä ihmisiä, jotka osaavat sanoa <i>EI</i> sopivassa määrin, tullaan arvostamaan vielä entistä enemmän. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat tehneet itselleen oikeita valintoja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>LÄHEISET</i>.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni ihmissuhde kariutuu nykypäivänä siihen ettei osata olla läsnä. Ollaan kotona fyysisesti mutta ajatukset ovat töissä tai muissa asioissa. Lasten kanssa vietetty aika laiminlyödään ja puolison olemassa oloa tuskin edes noteerataan. Tämä on hyvin yleinen vitsaus ja hyvin surullista, ja siitä kärsii koko perhe. Millaisen mallin sinä haluat antaa jälkipolvillesi? Osaatko olla läsnä, jättää työt oven ulkopuolelle, viettää aikaa perheesi kanssa ja opettaa lapsillesi että elämässä on muutakin kuin suorittaminen ja kiire? Nämä ovat kaikki valintoja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>ELÄMÄNARVOT.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tiedätkö omat <i>elämänarvosi</i>? Oletko koskaan todella ajatellut mitkä asiat ovat elämässäsi todella, todella tärkeitä?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni ei ole edes tietoinen omasta arvomaailmastaan kun ei ole ollut aikaa oikeastaan ajatella sitä lainkaan, kiireen keskellä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ota hetki aikaa itsellesi ja mieti mielessäsi kolme tärkeintä elämänarvoasi, tuskin top kolmen kohdalta keneltäkään löytyy kiire, stressi ja väsymys.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kiire on opittua. Se on tehtyä. Kiire ei vain tule vaan me teemme sen itsellemme valintojemme kautta. Kiireestä voi myös oppia pois, tekemällä toisenlaisia valintoja.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kiireetöntä sunnuntaita!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtawkPynrA0aBJxS4VZovQQRL8XXujHa3llJ70WmYQ01jKcVSZQ_xZ69GkuKRg6WXNp88r5mRmwa7YMpcLFI2tOh-yUwukVUupEElc0bJs_ndLjSS1Oj6mdTflIet6MCZRmHUWCNrlpLw/s640/blogger-image--1771874243.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtawkPynrA0aBJxS4VZovQQRL8XXujHa3llJ70WmYQ01jKcVSZQ_xZ69GkuKRg6WXNp88r5mRmwa7YMpcLFI2tOh-yUwukVUupEElc0bJs_ndLjSS1Oj6mdTflIet6MCZRmHUWCNrlpLw/s640/blogger-image--1771874243.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-41006787408348294472017-06-03T01:28:00.001-07:002017-06-03T01:31:03.445-07:00Uskallatko päästää irti kontrollista?<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Oletko koskaan kokeillut miltä tuntuu olla järvellä, veneessä ilman airoja? Tai ainakin niin että airot ovat nostettu veneen sisäpuolelle ja annat tuulen kuljettaa venettä hiljalleen?</span><div><font color="#454545" face="UICTFontTextStyleBody"><span style="text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></span></font><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Uskallammeko antaa elämän joskus vain tapahtua? Ilman kontrollia, ilman suurempaa päämäärää, vai onko elämässä pakko jatkuvasti olla airoissa kiinni ja ohjata sitä suunnitellusti?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen miettinyt tätä asiaa paljonkin viime aikoina.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen katsonut itseäni peiliin ja kysynyt, uskallanko antaa elämän tapahtua. Olen kurkannut itseäni syvälle sisimpään ja kysynyt, uskallanko oikeasti antaa elämän tapahtua. Ja kun elämässä joskus mikään ei tuntunut olevan järjestyksessä, uskalsin silti kysyä, uskallanko ihan oikeasti elämän antaa tapahtua. Ja vastaus on ja oli silti <i>KYLLÄ</i>!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja vastaus on <i>KYLLÄ</i> siksi, että olen näiden neljänkymmenen ikävuoden aikana pystynyt rakentamaan sisälleni riittävän vahvan ja vakaan pohjan enkä ole riippuvainen enää liiallisesta kontrollista, ja siitä että aina olisi tiedettävä mitä huominen tuo tullessaan ja missä olen vuoden päästä. Vaikka elämässäni on päämääriä, unelmia ja tavoitteita, en suorita niiden tavoittelua tietoisella tasolla jatkuvalla toiminnalla. Alitajunnassa ne jylläävät varmasti jatkuvasti ja tiedostamatta tapahtuukin moni valinta pysyäkseni oikeassa virtauksessa kohti haluamiani asioita, mutta airotta on joskus ihana vaan antaa mennä ja nauttia matkasta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olisi niin harmillista antaa elämän lipua ohitseni niin etten olisi läsnä hetkissä joita välillä jopa voisin kutsua unohtumattomiksi ja ainutlaatuisiksi. Liiallinen kontrolli ja suorittamiseen johtava suunnitelmallisuus pilaa elämästä nauttimisen sillä mitä meillä muuta todellisuudessa onkaan kuin tämä hetki.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">En yritä joka päivä tehdä itsestäni parempaa ihmistä tai elämästäni jotain "<i>master piecea</i>". Tiedostaen omat elämänarvoni, uskallan luottaa ja uskoa siihen että niiden mukaan eläminen johtaa siihen että voin olla onnellinen ja tyytyväinen tekemiin valintoihini vaikka en joka päivä pidäkään airoista kiinni rystyset valkoisena.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nykypäivän sloganeihin kuuluu hyvin usein kehoitus kontrollin ottamisesta omassa elämässä. Moni kuitenkin ymmärtää tämän väärin ja alkaa suorittamaan kaikkea tekemistään; liikuntaa, ruokailua, unta, onnellisuutta, hyvinvointia, opiskelua, jopa tunnetilojaan jne.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"<i>If you don't like</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>the situation you are in,</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>change it.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>You are in control</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>of your own life."</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämänhallintaa. Tietyssä määrin paikallaan meille kaikille. Mutta jos hallinta menee ylikontrolloimiseksi ilman että pystyy päästämään edes pieneksi hetkeksikään irti, on ajautunut mentaalipuolen vankilaan, jossa moni on koko elämänsä huomaamattaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>"When you try to</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>control everything,</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>you enjoy nothing.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>Relax. Breathe. Let go.</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><i>And just live."</i></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kysymys kuuluu, uskallatko sinä antaa elämän tapahtua? Kuinka hyvin tunnet omat elämänarvosi, niin että voisit antaa arvojesi ohjata elämääsi ainakin osan ajasta ilman jatkuvaa kontrollia elämän kulusta?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni elää liikaa ulkopuolisten vaikutteiden alaisena (elokuvat, mainokset, sosiaalinen media jne) eikä välttämättä ymmärrä että niiden luomat mielikuvat vääristävät omaa todellista minäämme. Tästä syystä olemme myös jatkuvassa ristitulessa oman minämme kanssa jos emme edes tiedä keitä me todellisuudessa olemme.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kääntämällä katseen omaan sisimpään, ja kysyen itseltä esimerkiksi: <i>kuka minä oikeasti olen? Mitä minulle kuuluu? Olenko onnellinen? Teenkö asioita jotka tekevät minut onnelliseksi? </i>- ovat avaimia, joiden kautta pääset lähemmäksi todellista minääsi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pohdintaa näin lomakauden alkuun jokaiselle!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPz11DsQkm2qw7dEK_kaQS_vC_Pj4DDTT8oeND0QHKnINK6dsNlBM56S2Xl6nugIEdwbBgPhaxPrgUIjTSNyizQflIT0swerYx1cHkE2cDdU30prq38VjVdKNRRV-Prr3NOAGAB7Lqmeg/s640/blogger-image-266343587.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPz11DsQkm2qw7dEK_kaQS_vC_Pj4DDTT8oeND0QHKnINK6dsNlBM56S2Xl6nugIEdwbBgPhaxPrgUIjTSNyizQflIT0swerYx1cHkE2cDdU30prq38VjVdKNRRV-Prr3NOAGAB7Lqmeg/s640/blogger-image-266343587.jpg"></a></div></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-76224374302429588732017-05-07T05:54:00.001-07:002017-05-07T05:57:19.259-07:00Own your power.<div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Istuin tänään takapihan terassilla joogamatollani ja tarkoitukseni oli, no tietysti joogata. Jostain kumman syystä, ensimmäisen aurinkotervehdyksen jälkeen lopetin ja mietin että enpäs muuten joogaakaan. Ei sitten huvita yhtään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Käänsin katseen aamupäivän aurinkoon ja suljin silmäni ja jäin vain siihen. Istumaan. Lootusasentoon. Eli periaatteessa, joogaamaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Niin paljon kuin pidänkin joogasta ja siitä tunteesta, jonka se kehossani ja mielessäni saa aikaan, niin paljon myös kaikki tekeminen, josta tulee liian rutiininomaista tai suorittamista, alkaa nykyään ärsyttämään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pikkulapsiarki on täynnä rutiineja, joten oma tekeminen ja oman hyvinvoinnin ylläpitäminen on nykyään itselle mielellään kaikkea muuta kuin rutiininomaista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Joogaan silloin kun siltä tuntuu. Lähden lenkille silloin kun siltä tuntuu. Treenaan kahvakuulalla silloin kun siltä tuntuu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen ollut suurimman osan ajan elämästäni rutiinien orja niin työssäni kuin vapaa-ajallakin. Ja varsinkin mitä tulee hyvinvointiin ja sen ylläpitoon, se jos mikä on ollut rutiineja rutiinien perään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Siinä missä itse yritän pois pakonomaisesta suorittamisesta ja rutiineista, tiedän että moni halajaa niitä elämään helpottamaan asioiden toteutumista ja jo ihan perusarkea, esim. stressittömämmän elämän ja hyvinvoinnin toivossa. Mikä on ihan ymmärrettävää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kaikelle on aikansa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Siinä matolla istuessani jonkin hetkin, tyttäreni tuli keinumasta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Mietiskeletkö sä taas äiti?" hän kysyi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kyllä, äiti mietiskeli ja saikin taas loistavia oivalluksia suunnitelmien muuttuessa toiseen. Ja niin lähdettiin yhdessä ulos kalliolle hyppimään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Uskalla siis tehdä joskus toisin, kuunnellen mieltäsi ja kehoasi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sunnuntaimietteitä näin viikonloppuun.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwLmrsA4Nmo7B6-Pec6velPSczqb6D8v2cQWgmsaExl6y-KgIy8IELvIUVtKjXA5oFbJb3hSjxP0qf10ycMFxnXT9B5aTma5NObqNMmKwMp-eILbTiLNlWQewKo81e87en3Bjgmm4p-cc/s640/blogger-image--800870108.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwLmrsA4Nmo7B6-Pec6velPSczqb6D8v2cQWgmsaExl6y-KgIy8IELvIUVtKjXA5oFbJb3hSjxP0qf10ycMFxnXT9B5aTma5NObqNMmKwMp-eILbTiLNlWQewKo81e87en3Bjgmm4p-cc/s640/blogger-image--800870108.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-23557051735801362942017-04-29T00:42:00.001-07:002017-04-29T06:46:44.733-07:00Sanojen mahti ja voima.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Huomasin ja oivalsin tänä aamuna jotain hyvinkin merkittävää.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sosiaalinen media on täynnä erilaisia aforismeja, mietelauseita, julistuksia, sloganeita, mottoja, quoteja tai millä nimellä nyt niitä haluaakaan kutsua. Ohjeita miten elää, tulee nykypäivänä joka tuutista, mihin päätäsi käännätkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Facebook antaa joka päivä menneiden vuosien muistoja "news feediin" ja näiden muistojen mukaan olen näköjään jakanut hirvittävän paljon näitä "voimalauseita" menneinä vuosina. Enää en niinkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ai miksikö?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">No siksi koska en enää koe tarvitsevani niitä samalla tavalla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tärkeimmät niistä ovat jo opettaneet minulle ne "läksyt", jotka minun on pitänyt oppia ja niistä opeista on tullut minulle arkipäivää, automaattista, osa elämää, osa minua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olet vahvempi ja viisaampi kuin eilen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ajattele positiivisesti, ainakin lopussa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Älä jää murehtimaan menneitä koska se on pois tulevasta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sateen jälkeen tulee aina pouta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämä on tasapainoilua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Rakkaus on kantava voima.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Rakasta itseäsi ja ole armollinen itseäsi kohtaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Jos haluat pelastaa maailman, vietä aikaa perheesi kanssa ja ole läsnä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämä on mahdollista vain tässä ja nyt, ei huomenna, ei ensi viikolla, ei ensi vuonna.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elä hetkessä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hulluilla ihmisillä on hulluja ideoita ja nämä myös toteuttavat ne.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka antavat sinulle positiivista energiaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vältä energiasyöppäjä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Etsi kumppaniksesi ihminen, joka rakastaa samalla tavalla kuin sinä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nauti pienistä iloista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elä arvojesi mukaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuuntele sydäntäsi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mikään ei ole mahdotonta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vain muutamia mainitakseni.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta sitten on paljon myös quoteja, jotka ovat jollain tavalla johtaneet harhaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuten esimerkiksi,</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Ainoa treeni jota kadut on treeni jota et tehnyt" - en ole muuten katunut, sillä treeni jota en ole tehnyt, on hyvistä syistä jäänyt tekemättä enkä ole katunut pätkääkään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Kyllä haudassa ehtii sitten nukkua." Ja pöh, lepo on tärkeää, elintärkeää. Kukaan ei jaksa ilman unta ja lepoa. Levon merkitys on korostunut entisestään viime vuosina.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Mitä paremmaksi ihmiseksi tulet, sitä parempia ihmisiä vedät puoleesi." Hmm, kuka määrittelee kuka on toista parempi? </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Kehosi ei ole se joka luovuttaa, vaan mielesi." Itselle kävi päinvastoin. Mieli olisi jaksanut mutta keho ei enää kestänyt, joten sekin todistettu vääräksi. Ainakin omalla kohdallani.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Eli kaikki ylisuorittamiseen, ylitreenaamiseen ja ulkonäkökeskeiseen ajatteluun liittyvät quotet ovat jäänyt elämästäni pois. Niillä ei ole minulle enää mitään merkitystä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Erilaisista voimalauseista on tullut monille ihmisille jopa raamatun psalmeihin rinnastettavia elämän ohjeita. Niiden nimeen vannotaan ja eletään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Onko tämä tätä nykypäivän "new age" ajattelua? Ja onko "selfhelp" jo rinnastettavissa jonkinlaiseen uskontoon?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Oli niin tai näin, sananlaskuja ja elämän viisauksia on ollut jo iät ja ajat. Osan viestit vanhenevat eivätkä palvele enää ihmisiä nykypäivänä mutta monista tulee ikuisia ja ne säilyvät sukupolvilta toisille.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"What you think</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">you become.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">What you feel,</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">you attract.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">What you imagine,</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">you create."</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-BUDDHA-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Onko sinulla joitain tiettyjä voimalauseita, joiden nimeen vannot ja joiden mukaan elät? Ja kuinka huomaat niiden muokanneen ajatuksiasi, tekemisiäsi tai elämääsi matkanvarrella?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqw2vJr24e_meUapdTSfs4j2AWIZQgs1ZkIt5kO29jma_24Eu8cMEHGrP0x_QnTYv4heUurZXwUbgfZhcRgNbgqKL8b3qYeCnQ-QCHrZsG7W5xGirpyfdrEkVzYpFAF2FgZuSBMi4N3c/s640/blogger-image--917698009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDqw2vJr24e_meUapdTSfs4j2AWIZQgs1ZkIt5kO29jma_24Eu8cMEHGrP0x_QnTYv4heUurZXwUbgfZhcRgNbgqKL8b3qYeCnQ-QCHrZsG7W5xGirpyfdrEkVzYpFAF2FgZuSBMi4N3c/s640/blogger-image--917698009.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-83728449247580198052017-04-01T11:26:00.001-07:002017-04-01T21:55:01.180-07:00Herkkyys on vahvuutta!Laitoin hetki sitten poikani nukkumaan. Kun hän tapitti minua niillä suurilla syvänsinisillä silmillä, tunsin kuinka silmäkulmastani alkoi hiljalleen valua kyyneliä. Mietin kuinka hän voikaan olla niin ihmeellinen, niin täydellinen.<div><br style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Voin paljastaa että itken lähes joka päivä, en nyt ehkä ihan vuolaana valuta kyyneliä mutta muutaman saatan tirauttaa siellä täällä, joskus enemmänkin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Kun mietin vuosia taakse päin, niin olen kyllä ollut herkkä - aina - mutta elämässäni oli pitkä ajanjakso, jolloin en tainnut juuri itkeä lainkaan - nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana olen sitten vuodattanut ne kyyneleet niiden kyynelittömienkin vuosien edestä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">En tiedä johtuuko se äitiydestä, vai johtuuko se elämän tuomista vuosista, vanhenemisesta, vai siitä että on uskaltanut laittaa itseään enemmän alttiiksi tunteille, niin ilolle kuin surulle.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Wikipedia määrittelee erityisherkän ihmisen seuraavasti:</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">"<span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><b style="margin: 0px; padding: 0px; border: 0px; font-style: inherit; font-variant-caps: inherit; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Erityisherkkyydellä</b> tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin.</span></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.</span></div><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Käsitteen "erityisherkkä" (highly sensitive person, HSP) on kehittänyt psykologian tohtori, psykoterapeutti <a href="https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Elaine_Aron" title="Elaine Aron" style="margin: 0px; padding: 0px; border: 0px; font-style: inherit; font-variant-caps: inherit; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none; text-decoration: none;">Elaine Aron</a>, joka on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen. Aronin mukaan noin viidesosa ihmisistä on hermostoltaan erityisen herkkiä. Ilmiötä voidaan kuvata myös termillä tunne- ja aistiherkkyys.</span></p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;"><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Suomessa erityisherkkyys on vielä melko tuntematon käsite, laajemmin siitä on alettu puhua vasta vuosien 2013–2014 aikana."</span></p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Olen yksi heistä. Ja koen tämän herkkyyden itselläni vain ja ainoastaan vahvuutena ja rikkautena.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Ihmiset, jotka tuntevat minut tietävät että herkistyn hyvinkin usein, lähes kaikesta. Minulla on myös paljon ystäviä, joilla on tämä sama hieno ominaisuus.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Saatan alkaa kyynelehtimään, kun katson lapsiani miettien kuinka etuoikeutettu ja onnekas olenkaan että saan olla heidän äiti.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Saatan alkaa kyynelehtimään, kun katson miestäni ja mietin kuinka tärkeä hän minulle on ja kuinka paljon häntä rakastankaan. (Hän onneksi on jo tähän tottunut. :D)</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Saatan herkistyä kauniista maisemasta. Meren tuoksusta. Auringosta pilvettömällä taivaalla. Saatan herkistyä kiitoksista ja onnitteluista. Kauniista sanoista. Hyvästä kirjasta. Elokuvista puhumattakaan. Elämästä yleensä, ja siitä kiitollisuuden ja onnellisuuden tunteesta, jota koen päivittäin.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Parisen viikkoa sitten tapasin kävelylenkillä iäkkään naishenkilön, joka oli ihailemassa yhtä lailla kauniita maisemia kuten minäkin. Aloimme juttelemaan niitä näitä. Olin käynyt samassa paikassa istuskelemassa ja tuijottamassa merelle vaikka kuinka monta kertaa näiden vuosien aikana mutta en ollut koskaan huomannut kahta puuta, jotka olivat kietoutuneet toistensa ympärille toisiaan tukien.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">"Katsoppas, he ovat löytäneet toisensa", nainen sanoi.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Nainen kertoi myös lähes samaan hengenvetoon että hän ei paljon ehdi kävelylle kun hoitaa miestään kotona.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">"Nyt pystyin lähtemään hetkeksi kun sairaanhoitaja tuli käymään", hän jatkoi.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Nieleskelin kyyneleitä. Katsoin naista ja arvioin ikää, ehkä 80-90 vuoden välissä. Hän oli myös löytänyt "puun", jonka ympärille oli kietoutunut. Ikuisesti. Kunnes kuolema heidät erottaa.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Kotimatkalla valutin ne kyyneleet, joita en tämän naisen edessä pystynyt päästämään ulos.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Elämä on täynnä uskomattoman hienoja tarinoita. Tarinoita, jotka liikuttavat ja saavat myös monesti itkemään. Joskus ilosta, joskus surusta. Jos osaa olla oikein tarkka ja herkkä, ne tarinat saattavat saada aikaan suuria oivalluksia, ja hyvinkin vahvaa, voimakasta henkistä kasvua.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">Omalla kohdallani kyyneleet ja tunteiden näyttäminen ovat voimavara. Vaikka elämä on heitellyt yhteen sun toiseen suuntaan, niin kylmäksi se ei ole minua jättänyt, kirjaimellisesti. Päinvastoin. Olen oppinut kohtaamaan tunteeni, niin ilon kuin surun, sillä koen että elämästä saa paljon enemmän irti aidolla herkkyydellä ja empatialla. Ja kyyneleet puhdistavat sielun ja sydämen. Joka kerta.</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">(Ja arvata saattaa että tätä kirjoittaessanikin kyyneleet valuivat poskia pitkin. Monta kertaa!)</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;"><br></p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;">-Heidi-</p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;"><br></p><p style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; margin: 0.5em 0px 1em; padding: 0px; border: 0px; line-height: inherit; vertical-align: baseline; background-image: none;"><br></p></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHubfZ9UnKEidmExSxJAGFHbXMu15_rzhpqMJRdrdElLBArnk4jaY58-NrMvUDtYjv27YzqU-qANeocT8sv1UMkVaQTUJrXffTmyI1u7v0JgYg9SD89Pv2nWr88p00_KqyCVEeZ8VetjA/s640/blogger-image-1270250915.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHubfZ9UnKEidmExSxJAGFHbXMu15_rzhpqMJRdrdElLBArnk4jaY58-NrMvUDtYjv27YzqU-qANeocT8sv1UMkVaQTUJrXffTmyI1u7v0JgYg9SD89Pv2nWr88p00_KqyCVEeZ8VetjA/s640/blogger-image-1270250915.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-43500649243561875822017-03-29T03:48:00.001-07:002017-03-29T04:26:09.977-07:00Kun olin joskus juoksija.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni on kysynyt minulta mistä blogini nimi tulee. Muistaakseni olen joskus aiemminkin tähän vastannut ja jopa kirjoittanut tarinankin mutta kerrotaanpa uudelleen.</span><div><font color="#454545" face="UICTFontTextStyleBody"><span style="text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></span></font><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Juoksin ennen. Ja paljon. Juoksu, juokseminen, lenkkeily, tai millä tavalla sitä nyt haluaakaan kutsua, oli elämäntapani hyvinkin kauan. Asuin ulkomailla vuosia, monissa eri paikoissa, matkustelin myös paljon ja juokseminen oli aina luonnollinen tapa liikkua, olin sitten Barbadoksella tai Ranskan Alpeilla, tai missä milloinkin. Mihinkään en koskaan lähtenyt ilman lenkkitossujani.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Asuin kuusi vuotta Englannissa, Lontoossa, ja tuo miljoonakaupunki tuli minulle yhtä tutuksi kuin omat taskuni nimenomaan juoksemalla. Tai mikä tahansa paikka matkojeni varrella, juoksemalla pääsin aina jyvälle millainen ympäristö oli kyseessä, mitä oli missäkin ja miten löytää takaisin "kotiin".</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta mikä parasta, se fiilis joka juostessa aina tuli, se fiilis maksimoitui aina jonkun uuden löytämisen kautta, paikan jossa ei koskaan aiemmin ollut käynyt ja tunteen jota ei ollut koskaan aiemmin tuntenut.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten pidin joskus juoksukoulua, jonka teoriaosuuden nimi oli "Juoksun lyhyt oppimäärä" - niihin aikoihin elämässäni tapahtui myös paljon, ja jollain tavalla yhdistin juoksun ja juoksemisen elämää ylläpitävään voimaan, joka minulla silloin oli hyvin vahvasti läsnä, ja juokseminen oli silloin minulle lähes samaa tarkoittava kuin elämä itsessään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja kun elämä itsessään on tietty prosessi, joka jatkuu ja jatkuu, jos luoja suo, niin jossain pienessä mielessä päätin että mennään pitkän kaavan mukaan, eli blogistani tuli "Juoksun pitkä oppimäärä".</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Nykyään juokseminen ei merkitse itselleni enää samaa kuin itse elämä mutta koen sen silti yhä hyvin vahvana vertauskuvana elämälle.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">En enää juokse kuin satunnaisesti, sillä tunnen ettei minulla ole siihen enää tarvetta. Reissuun kuitenkin pakkaan yhä edelleenkin lenkkitossuni!!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Liikunta ja omasta kunnosta huolehtiminen on minulle jotain aivan muuta nykyään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Jollain tavalla ajattelen aikaa kun juoksin paljon, että juoksin jotain pakoon tai taas toisaalta ajattelen että etsin jotain, mitä en ollut vielä löytänyt.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tasapainon löytäminen elämässä lopetti myös liialliset kirmailut sinne tänne ja samalla se auttoi hidastamaan vauhtia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aiemmin ajattelin aina että juosten olisin jo perillä, mutta nykyään mietin että kävelyvauhdilla näkee ja kokee enemmän. Ja kun mihinkään ei ole enää kiire.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Silloin tällöin tapahtuvat juoksulenkit ovat ihania fiilistelylenkkejä ilman mitään tavoitteita ja niistä yhä nautin. Pieni hiki, joskus isompikin, on aina välillä ihan paikallaan. Ja mäkitreenit on aina tietyn väliajoin pakko vetää!!!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kaikelle on aikansa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj68zCIfKlzhaNdcYTqtogd07t82BOSP5xNbn5WNUepMADW-yt0HNpGOVydm1eYxY2CF6xi4f_KctZvgZnhwScEuBdtOVfA1fGmp4JcsZTLsK0mI0RO9jfYQRTTJQrMpgB25sU2GdMQBIY/s640/blogger-image--247924197.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj68zCIfKlzhaNdcYTqtogd07t82BOSP5xNbn5WNUepMADW-yt0HNpGOVydm1eYxY2CF6xi4f_KctZvgZnhwScEuBdtOVfA1fGmp4JcsZTLsK0mI0RO9jfYQRTTJQrMpgB25sU2GdMQBIY/s640/blogger-image--247924197.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-24031103763118788352017-03-27T03:34:00.001-07:002017-03-27T04:01:39.358-07:00Suru opettaa ja kasvattaa.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tasan kaksi vuotta sitten makasin hiljaa Kätilöopiston toimenpidehuoneessa tuijottaen harmahtavaa kattoa yläpuolellani. Sydän hakkasi hullun lailla ja olotila oli kuin pahimmasta painajaisesta.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Huoneessa nuorehko lääkäri tuijotti epävarmana monitoria, joka oli käännetty pois päin minusta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Minun täytyy konsultoida vanhempaa kollegaani" lääkäri sanoi hoitajan vieressä nyökäten vaisusti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pahin pelkoni oli vieläkin lähempänä toteutumista. Ei sydänääniä. Se merkitsisi vain yhtä asiaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Keskenmeno on asia, jonka ymmärtää vasta kun sen itse joutuu kokemaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Se on asia, josta ei puhuta julkisesti vaan siitä vaietaan hyvinkin usein ja surraan hiljaisuudessa, jos ollenkaan. Se pyritään unohtamaan mahdollisimman pian jotta elämä jatkuisi normaalisti. Ja mahdollisimman pian.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Meille kävi toisin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vielä näin kaksi vuotta jälkeenkin päin kuulen yhä lääkärin sanat "valitettavasti mitään elonmerkkejä ei ole havaittavissa" mikä saa kyyneleet yhä valumaan vuolaina pitkin poskiani ja surun muistuttamaan siitä mitä kaksi vuotta takaperin tapahtui.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Tsemppiä" oli lääkärin hyvin kylmät loppusanat kun lähdin huoneesta pidätellen hysteeristä itkua.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tiedän että monille keskenmeno ei ole mikään iso juttu. "Eihän se ollut edes ihminen vielä" tai "luonto korjaa pois heikot yksilöt" ovat hyvin usein kuultuja lauseita ihmisiltä, jotka eivät tiedä miltä tuntuu menettää jotain niin arvokasta kuin oma lapsi jota olet toivonut ja odottanut enemmän kuin mitään muuta maailmassa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Keskenmeno on monesti asia, jonka kanssa jää hyvin yksin, sillä kriisiapua siihen ei aina ole saatavilla, tai ainakaan oikeanlaista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Meille paras apu oli toistemme tuki ja se, että asiasta puhuttiin, aina kun jommalla kummalla oli siihen tarve. Suru oli yhteistä ja on yhä edelleen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämä on matkan varrella pakottanut uskomaan siihen että kaikella on jokin tarkoitus. Ja niin myös tällä kahden vuoden takaisella keskenmenollakin. Ilman sitä meillä ei olisi ihanaa ja niin rakasta poikaamme, joka syntyi viime kesänä ja josta olemme kaikki niin onnellisia ja iloisia. Näin oli tarkoitettu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tyttäreni joskus kyselee että mihin ne vauvat menivät (saimme jälkeen päin tietää että niitä oli kaksi) ja minkä ikäisiä ne olisivat. Lapsen on hankala käsittää tällaisia tapahtumia - jos on aikuisenkin joskus - joten nämä "enkelikaksoset" ovat puheenaiheena aina silloin tällöin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Keskenmeno jätti suuret arvet monella tapaa. Se myös varjosti raskauttani loppuun saakka sillä minun oli vaikea luottaa siihen että kaikki menisi hyvin. Mikään kun elämässä ei ole varmaa ja mitään ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Sen opin ja olen oppinut kantapään kautta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><div>Muista siis olla kiitollinen elämästäsi. Lapsistasi. Jokainen lapsi on lahja.</div><div>Muista olla kiitollinen siitä että sait herätä tänä aamuna.</div><div>Muista olla kiitollinen siitä että opit taas tänään jotain uutta kun pidit silmät ja korvat hereillä ja sydämesi avoinna.</div><div>Muista olla kiitollinen siitä että kasvoit ihmisenä vahvemmaksi.</div><div>Muista olla kiitollinen siitä että sait halata rakkaitasi ja kertoa heille kuinka tärkeitä he ovat.</div><div>Elämää jos pitää liian itsestäänselvyytenä, katoaa elämästä se syvin olemus, se olemus joka tekee elämästä ainutlaatuista, ja jonka arvoa ei mitata millään muulla kuin rakkaudella ja kiitollisuudella itse elämää kohtaan.</div><div>Suru kuuluu elämään, sillä se kasvattaa ja opettaa.</div><div><br></div></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja mitä lapsiin tulee, lapset ovat kalleinta ja arvokkainta kaikista. </div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE4an4yxUdojqwUr_AWpUGhGPlecI3nQOlQLq50LM0wjlzldTnLO5C5qtcGU9Sg6HKgp7j9xDtKHOrQG4wTZZCilEhXpoloVzHc-Pk3bJADZno31QKOeiogoAQGW-z0iIRM6CCYGiw88Q/s640/blogger-image--1639009520.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE4an4yxUdojqwUr_AWpUGhGPlecI3nQOlQLq50LM0wjlzldTnLO5C5qtcGU9Sg6HKgp7j9xDtKHOrQG4wTZZCilEhXpoloVzHc-Pk3bJADZno31QKOeiogoAQGW-z0iIRM6CCYGiw88Q/s640/blogger-image--1639009520.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-82242075816025660662017-03-19T08:03:00.001-07:002017-03-19T10:47:18.863-07:00Leggareita ja univelkaa korkojen kera.<div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pieni nyytti on tuotu just sairaalasta kotiin. Vanhemmat tuijottavat hämmennyksen vallassa uutta elämänihmettä miettien että siinä se nyt on, että mitäs nyt?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Äiti on synnytyksestä yhä toipumisvaiheessa, vetää viruneita ja venyneitä leggareita jalkaan - mielessä käy pikaisesti mielikuva niistä lempifarkuista, jotka ehkä menisivät just pohkeeseen asti päälle. Masentavaa ja ahdistavaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Vauva-arki pääsee vauhtiin, se on yhtä syöttämistä, syöttämistä ja syöttämistä. Siinä välissä vaihdetaan niitä vaippoja yhtä tiuhaan tahtiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Jos raskauden loppuvaiheessa jo sai kiitettävästi kasvatettua univelkaa, niin valitettavaa on että sen takaisinmaksusta ei ole tietoakaan vielä piiiiiitkään aikaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Velka kasvaa ja kasvaa, korkojen kera.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Äiti vetää päivästä toiseen niitä venyneitä ja vanuneita leggareita yhä jalkaan - ja se on ok - välillä miettien yhä niitä lempifarkkujaan, joihin mahtuminen siintää yhtä kaukana kuin mount everestin huippu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen seurannut tässä vuosien varrella keskusteluja ja lukenut eri tahoilta aiheesta "synnytyksen jälkeinen palautuminen". Itsekin olen aiheesta keskustellut - paljonkin - niin ystävieni kuin asiakkaidenkin kanssa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuten monesta muustakin, myös tästä on tullut asia, jota suoritetaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Esikoiseni kanssa 31-vuotiaana palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä tapahtui kirjaimellisesti hetkessä, fyysisesti. Tai mikä nyt palautumista on, lempifarkut mahtuivat jalkaan heti seuraavana päivänä kun lähes kaikki lihakset olivat kadonneet. Eli paino jäi miinukselle. Oliko se nyt hyvä vai ei, mene ja tiedä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Henkinen palautuminen olikin sitten hiukan toinen juttu, olin meinaan lähes traumatisoitunut siitä kun en enää saanut nukkua riittäviä yöunia. Siitä sitten pikkuhiljaa seurasikin kierre, joka johti moniin asioihin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta burnouttiin ja eroon lapsen isästä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulla oli heti kauhea kiire ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen päästä takaisin hyvään juoksukuntoon, tai yleensäkin kuntoon, joka vastasi raskautta edeltävää aikaa. Eli kauhea tarve pitää elämä niin kuin se oli ennen äidiksi tuloakin - kuinka tyhmä ja lähes mahdoton tämä ajatus olikaan!!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Palasin spinning-pyörän selkään ohjaamaan tunteja kun esikoiseni oli kolmen kuukauden. Ja silloin luulin että se oli jopa jonkinlainen meriitti, mutta näin jälkeen päin ajateltuna, se ei todellakaan ollut meriitti!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mitä enemmän sain hämmästelyjä ja ihmettelyä siitä että "justhan sä synnytit, miten voit olla tossa kunnossa" sitä enemmän se pönkitti itsetuntoani. Ei kestänyt kauaa kun olin taas täydessä vauhdissa juoksulenkeillä ja ohjaamassa (aivan liian monta) jumppaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Se oli silloin, ja onneksi nyt on nyt. Yhdeksän vuotta vanhempana, viisaampana ja kokeneempana. Elämä on nyt huomattavasti tasapainoisempaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Toinen lapseni, samalla miehelleni ensimmäinen, syntyi viime kesänä, pieni pörröpäinen poika, jota olimme kaikki, niin mieheni, isosisko kuin minä, odottaneet kuin kuuta nousevaa. Iän tuomat muutokset kehossani olivat olleet jo tiedossa, ei siis tullut yllätyksenä että fyysinen palautuminen ei tapahtunutkaan samalla tavalla yhdessä päivässä kuten esikoisen kanssa. Mutta henkinen palautuminen oli tällä kertaa se nopeampi ja helpompi. Kaikkeen sitä oli jo varautunut, jotenka mikään ei shokeerannut, paitsi se että pienet pojat tuppaavat pissailemaan päälle, mitä pienet tytöt eivät tee. :D</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mitä sitten jos lempifarkut eivät heti mahdukaan jalkaan, tai ei edes puolen vuoden päästä, tai ei koskaan. Mitä sitten jos on jäänyt vähän roikkuvaa ihoa ja lantion muoto on muuttunut leveämmäksi ja silmäpussit ovat jäädäkseen ja muutama lisäryppy on ilmestynyt otsalle ja silmäkulmiin. Mitä sitten jos ei näytä joka päivä hehkeältä ja hiukset täydellisesti laitetulta. Mitä sitten?</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olet just synnyttänyt vauvan. For god shake!!!! Olet luonut uuden elämän. Sinulla on vastuu olla hänelle läsnä. Tukea häntä. Olla esimerkillinen vanhempi. Antaa hänelle aikaa. Rakkautta. Hellyyttä. Halauksia. Suukkoja. Olla äiti. Isolla ÄÄLLÄ.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sinulla on myös vastuu pitää itsestäsi niin hyvää huolta että lapsellasi on hyvä olla. Ja tämä tarkoittaa sitä että teet asioita, jotka eivät kuormita omaa jaksamistasi äitinä ja vanhempana liikaa. Eli ihan heti ei - eikä ehkä ollenkaan - elämäntapaa ennen lasta kannata lähteä tavoittelemaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Itsellä perheen tärkeys on kasvanut iän myötä. Jos aiemmin ajattelin että tarvitsin hetken omaa aikaa vaikka lenkkipoluilla tai salikäynnillä, niin nykyään nostan perheajan prioriteeteissä numero ykköseksi. Oma hyvinvointini tulee sen kautta että perheeni voi hyvin ja päinvastoin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Entisenä liikuntafanaatikkona/neurootikkona ei liikunta ole täysin jäänyt, vaan liikun kun siltä tuntuu ja siihen tulee hetki. Se on sitä arkiaktiivisuuden maksimointia enimmäkseen. Ihminen on luotu liikkumaan, siitä ei pääse mihinkään. Vaunulenkeillä lisään nilkkapainot jalkaan tai jään joogaamaan pururadalle pikkumiehen tutkaillessa vaunuissa. Liikumme myös koko perhe yhdessä aina kun siihen tulee mahdollisuus.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Lepo on noussut niin tärkeäksi osaksi elämää että jos ennen lähdin vaunulenkeille nukuttamaan lasta vaunuihin, nykyään lepään tai jopa otan päikkärit silloin kun pikkumies nukkuu omassa sängyssä ja lähden ulos vasta kun hän on hereillä. Tämä lepohetki on mun ihan oma aika, jolloin lataan akkuni - se on monesti vain sohvalla tai lattialla makaamista, ihan vain olemista hetkessä, rauhoittuen - joskus tämä kestää sen vartin, joskus jopa kaksi tuntia mutta pienikin lepohetki on univelkojen koron maksua takaisin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Jokainen äiti palautuu synnytyksestä eri tavalla. On tärkeää löytää oma tapansa toipua oikein ja välillä jopa sulkea silmänsä ja korvansa siltä mitä kuulee ja näkee muiden tekevän. Ei kaikilla linea albat palaudu ennalleen samassa ajassa (joillakin ei enää ollenkaan jos on lähtenyt liian varhain altistaa vatsalihaksia turhalle rasitukselle) eikä raskauskilot karise yhtä nopeasti.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olemme kaikki yksilöitä, niin kehojemme kuin omanlaisen perhearjenkin kanssa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen huomannut itse että kun olen antanut keholleni aikaa, ilman että olisin pakottanut sitä mihinkään - ja viettänyt hyvin paljon aikaa leggareissa (joissa voi aina tarvittaessa kyykätä tai tehdä burpeita tai vaan levätä mukavasti :D ) - niin pikkuhiljaa se alkaa olla siellä missä se oli ennen jälkimmäistä raskautta. Mihinkään ei ole ollut kiire ja näin on ollut hyvä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Opettelethan olemaan armollinen itsellesi ja nauttimaan äitiydestä, täysillä!!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnN56uxQ1D4-i948Xt2spBif25jdiSqSiEkN1By5w2ksUDneGV0vFZj_Wnwc4ous-5007lckW9HT56dF3oDObk0zdcAD3TX06Ph0cA0hiNdr3cC1izScapyjTqu1dDoi_vU33dxMj853I/s640/blogger-image-1514001880.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnN56uxQ1D4-i948Xt2spBif25jdiSqSiEkN1By5w2ksUDneGV0vFZj_Wnwc4ous-5007lckW9HT56dF3oDObk0zdcAD3TX06Ph0cA0hiNdr3cC1izScapyjTqu1dDoi_vU33dxMj853I/s640/blogger-image-1514001880.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-88431902092116192332017-03-17T02:37:00.001-07:002017-03-17T02:53:34.438-07:00Anna elämän tapahtua.Meillä on ollut mieheni kanssa tapana käydä treenaamassa yhdessä aina perjantaiaamuisin kun kakkosluokkalainen on heitetty kouluun ja pikkumies valjastettu mukaan turvakaukaloon treenien ajaksi. Parin viime viikon aikana kuitenkin nämä treenit ovat jääneet välistä. Kumpainenkin on ollut niin väsynyt ettei treeneistä olisi näillä energioilla mitään hyötyä.<div><br style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Tänään juteltiin aiheesta ja sanonnasta "ainoa treeni jota kadut on treeni jota et tehnyt." Ja paskat!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Ennen jopa ajattelin näin kunnes aloin arvostamaan itseäni ja levon tärkeyttä niin paljon että huonoilla yöunilla treeneihin ei lähdetä. Väsynyt keho ei ota mitään toivottua ärsykettä vastaan vaan ajautuu stressitilaan.<br><div><br></div><div>Joskus elämän pitää vain antaa tapahtua. Mennä tilanteen mukaan, työntää sovitut ja suunnitellut asiat sivuun. Potematta minkäänlaista huonoa omatuntoa. Ja varsinkin perhearjessa tätä tapahtuu hyvinkin usein. On opittava priorisoimaan asioita jotta hyvä energia ja jaksaminen säilyy.</div></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Viimeiset pari viikkoa jokainen yö on ollut meillä hyvinkin katkonaista pikkumiehen levottomista unista johtuen. Pitkään oli jo ajanjakso, jolloin hän nukkui 12 tuntia putkeen ja ehdin jo iloita energioistani, jotka pikkuhiljaa alkoivat normalisoitua riittävän unen saannin seurauksena. Mutta kuten jokainen vanhempi tietää, lapsen kehytyskaari on yhtä aaltoilevaa liikettä ja moni asia vaikuttaa uneen, niin tässä sitä taas ollaan, takaisin yöheräilyissä - tällä kertaa siksi että liikkeellelähtö on aiheuttanut levottomuuden myös uniin ja sängyssä pyöritään, kääntyillään ja löydetään jalka sängyn pinnojen välistä keskellä yötä jne.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Se että olen päässyt yli huonosta omatunnosta ja hyväksynyt tosiasian että asiat eivät aina mene niin kuin on suunniteltu, on vapauttanut minut liiasta stressistä. Ja kun olen vapautunut liiasta stressistä, olen alkanut myös nähdä asioita kirkkaammin ja ymmärtänyt elämän suuremman tarkoituksen. Elämän ei ole tarkoituskaan mennä niin kuin on suunniteltu. Se että meitä ohjataan välillä "off the track" -tilaan eli pois raiteilta, on elämämme ja itsemme kehittämisen kannalta oleellista ja jopa suotavaa. Joudumme pois tutusta ja turvallisesta, ja se jos jokin on kasvamista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Tiedän monia jotka menevät aivan pois tolaltaan jos päivittäinen tai viikottainen rutiini ottaa muutoksia alleen, ja olin itse ennen muinoin yksi heistä. Minulla oli tarve kontrolloida elämääni kun en muuten ehkä luottanut itseeni riittävästi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Tätä nykyä ajatusmaailmaani ja elämääni palvelee enemmän sanonta "vahvalla on varaa joustaa" - eli muuttuvat tekijät eivät ravisuta elämää enää niin paljon, ja kun osaa elää päivän kerrallaan, ottaa elämän ja sen tuomat "off the track" -tilat vastaan oikein, niin luottamus omaan itseen ja omiin valintoihin sekä toimintaan ja voimavaroihin on vahvoilla. Myös huonosti nukuttujen öiden jälkeen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">Armollisuutta ja priorisointia hyvät ihmiset.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody;">-Heidi-</div></div><div><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUd9wZpyf3ZhIlhx0UfKM6C9WSn5J1hwT1-4AacbRnwnb_cn-jnv6yAJuWPBj-lYR84FrCTwUphJqJeTzFQc4H04i77VFCBW87XWdI84IqLqG-H2XsK-k_t6f5FDp6xv1YAn-eMC8Y65I/s640/blogger-image-1453622858.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUd9wZpyf3ZhIlhx0UfKM6C9WSn5J1hwT1-4AacbRnwnb_cn-jnv6yAJuWPBj-lYR84FrCTwUphJqJeTzFQc4H04i77VFCBW87XWdI84IqLqG-H2XsK-k_t6f5FDp6xv1YAn-eMC8Y65I/s640/blogger-image-1453622858.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-17988841849584459892017-03-10T09:26:00.001-08:002017-03-10T09:28:30.306-08:00Kiire on jo kirosana!<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen elänyt, mutta olenko oikeasti elänyt sittenkään?</span><br style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Taannoin löysin kasan kouluaikaisia tavaroitani. Muistiinpanot olivat kuin mallikappaleita "näin teet muistiinpanot täydellisesti ja hyvällä, selkeällä käsialalla" tyyliin ja vihkot olivat jokainen päällystetty täydellisesti kontaktimuovilla. Ja huom! Vihkotkin!! Ei mitään kuplia tai muuta epäkohtaa ollut näkyvissäkään. Ei sitten ainuttakaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Sitten löysin vanhoja kalentereitani. Siellä oli merkintää sun toista. Jokainen päivä oli aikataulutettua tekemistä, milloin olin ollut treeneissä, milloin syönyt, milloin ollut tenttiä, palaveria, tapaamisia, jne.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Näiden yliorganisoitujen sivujen katseleminenkin alkoi ahdistaa. Apua! Minulla on mennyt enemmän varmasti aikaa kaiken suunnitteluun kuin itse niiden toteuttamiseen ja tekemiseen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kyynelsilmin suljin kalenterit, laitoin ne takaisin laatikkoon niiden kymmenien muiden kirjojen, vihkojen, kansioiden, päiväkirjojen yms. sekaan huokaisten syvään pyyhkien kyyneliä silmäkulmasta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tunsin syvää huojennusta etten ollut enää tämä ihminen jonka elämä oli yhtä exceliä ja vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden suunnitelmien tekoa, vaan olin ihminen joka oli oppinut matkanvarrella päästämään irti, ja opetellut elämään hetkessä, näkemään, kuulemaan, tuntemaan ja olemaan läsnä, niin läheisille mutta varsinkin itselleen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämme yhteiskunnallisesti ja myös maailmanlaajuisesti ehkä pahinta mahdollista aikaa olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään, olematta mitään, kun jatkuvasti ympärillä oleva maailma laittaa päähämme ajatuksia täydellisestä ihmisestä, elämästä ja siitä miten löytää autuas onnellisuuden tila tavoittelemalla täydellistäkin täydellisempää elämää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Esiin tuodaan jatkuvasti tehokkuutta, rankkaa treeniä, hyviä johtamistaitoja, organisointikykyä, korkeaa työmoraalia mutta myös toista ääripäätä, mielen hallintaa, meditaation hurmosta, joogan autuutta ja täydellistä tasapainotilaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Niin lehdet kuin sosiaalinen mediakin ruokkivat näitä ilmiöitä vielä kulovalkean tavoin ja ihmiset menevät lankaan.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Taas on tulossa kesä ja taas jälleen kerran yritetään päästä kesäkuntoon. Hah! Mä en kestä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen vissiin jo liian kauan tätä aikakautta elänyt että näen jo punaista jokaisesta otsikosta joka käsittelee kesäkuntoon pääsyä. Voiko kliseisempää enää olla!!</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ihminen on tällä hetkellä ehkä enemmän eksyksissä kuin koskaan aiemmin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ei osata enää olla omia itsejään, vaan tavoitellaan jotain muuta tai mitä muilla on.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ajatellaan että se mitä lehdet ja muu ympärillä oleva media sanoo ja neuvoo tekemään, on ainoa oikea tapa elää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja kun sitten jotain saadaan ja saavutetaan, petytään kun se autuas elämä ei auennutkaan paremman perseen alta tai leveämpien hartioiden takaa, tai päivittäisten joogasessioiden tai uuden tuliterän auton kautta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Moni on alkanut huutaa jo apua mutta yhä suurin osa juoksee oravanpyörässä kuin mitkäkin vesikauhun saaneet pieneläimet. Suorittaen elämää <a dir="ltr" href="x-apple-data-detectors://0" x-apple-data-detectors="true" x-apple-data-detectors-type="calendar-event" x-apple-data-detectors-result="0">24/7</a>.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta mitä ihmistä ja ihmisen toimintaa on yhtään tässä matkanvarrella oppinut tuntemaan, niin moni näistä kellokaulassa juoksijoista ja täydellisyydentevoittelijoistakin joku päivä havahtuu, osa pakon edessä, ja osa ihan ymmärtämällä, ettei tässä ole mitään järkeä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Eli te jotka vielä siellä juoksette, juoskaa vaan mutta välillä on hyvä muistaa hidastaa tahtia ennen kuin on liian myöhäistä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja te jotka tavoittelette sitä autuainta onnellisuuden tilaa niin katsokaa itseänne peiliin. Elämä on tässä ja nyt, sen onni piilee juuri siinä hetkessä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">"Busy is the new stupid."</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipXfDHpbDncb7wrGSvuPCl91FdDT9WGp6MZsSSY2yfW857a2gYIE-To13pMYeCauwkd0Dg7kh2hSsj4doiBP9BB_3u28tMY2Kv5VvDpEmWPAxb4hgj_alZVdR_pji8u29Qlmu_7dpGhrU/s640/blogger-image--992565800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipXfDHpbDncb7wrGSvuPCl91FdDT9WGp6MZsSSY2yfW857a2gYIE-To13pMYeCauwkd0Dg7kh2hSsj4doiBP9BB_3u28tMY2Kv5VvDpEmWPAxb4hgj_alZVdR_pji8u29Qlmu_7dpGhrU/s640/blogger-image--992565800.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-44753638231100565902017-03-02T03:27:00.001-08:002017-03-02T04:30:50.210-08:00Unelmien paradoksi.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elätkö unelmaasi? Vai oletko vasta matkalla sinne? Mitä unelmat ja unelmointi sinulle merkitsevät?</span><div><font color="#454545" face="UICTFontTextStyleBody"><span style="text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></span></font><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Itse olen huomannut että vuosien saatossa suhtautumiseni unelmiin ja niiden toteuttamiseen on muuttunut hyvinkin paljon.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Joskus omasin hyvin hyvin hyvin pitkän listan asioita, joita halusin elämässäni saavuttaa tai toteuttaa (bucket list). Lista on tässä matkan varrella kadonnut mutta muistan kuinka olin vetänyt yli kohtia, jotka olin päässyt toteuttamaan mutta myös vetänyt yli asioita, joista en niin enää unelmoinutkaan...</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">(Tässä kohtaa voisin laittaa pisteen tälle tekstille ja lopettaa kirjoittamisen aiheesta UNELMAT, sillä siinä on sana, jonka merkitys minulle on lähes haihtunut kuin tuhka tuuleen ja joka on lakannut olemasta enää tärkeää.)</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">...ja muistan kuinka piirtelin innokkaasti unelmakarttoja kymmenen kakskyt vuotta sitten. Elin unelmieni kautta mutta en elänyt sitä päivää enkä sitä hetkeä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Elämä on muuttanut minua. Ja hyvä niin. Unelmien ja unelmoinnin tilalle on elämässäni tullut kiitollisuuden tunne. Se on tunne, joka peittoaa kaikki muut tunteet ja tekee elämästä eheää. Se on tunne, joka nostaa hymyn aamulla kasvoille ja antaa sydämelle aihetta muutamaan ylimääräiseen lyöntiin. Se on myös tunne, joka tekee tyytyväiseksi, onnelliseksi, lisää hyvinvointia, tuottaa hyvänolon hormoneja, piristää päivää ja auttaa jaksamaan niiden huonojenkin päivien läpi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Se tunne kun heräät aamulla kiitollisuuteen, on parasta maailmassa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ennen ajattelin aamulla herätessäni että "nyt lähdetään jahtaamaan unelmia ja tehdään niistä totta" - nykyään kiitän siitä kuinka just tässä, tässä ja nyt, tällä hetkellä on hyvä olla, eikä missään muualla. Se ei aina tarkoita täydellistä hetkeä, sillä elämä heittää omat karikot jokaisen meidän tiellemme aina silloin tällöin, mutta kiitollisuutta ja tietoisuutta siitä että palikat loksahtelevat kyllä ennen pitkää kohdilleen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Muistan listaltani kohdan jossa luki "haluan olla kiitollinen siitä mitä minulla on" - niin sen perusteella voin vastata ensimmäisen lauseen kysymykseen että KYLLÄ, ELÄN UNELMAANI.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">- Heidi -</div><div><br></div></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB3EArN_nnhY8To44fGVWD3ksMxbfHFJnIMDzsWB-KEZ-gEh5WManQU3pCRywy8h5LNzYpYaM_wSBWuEiAsh__gu9PWUkg68c6msCYakIUCw6qzaCRVbyu4XMbbrSEl5Qn-TGnEdFxh-Q/s640/blogger-image--1483545829.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB3EArN_nnhY8To44fGVWD3ksMxbfHFJnIMDzsWB-KEZ-gEh5WManQU3pCRywy8h5LNzYpYaM_wSBWuEiAsh__gu9PWUkg68c6msCYakIUCw6qzaCRVbyu4XMbbrSEl5Qn-TGnEdFxh-Q/s640/blogger-image--1483545829.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-21291852939877701252017-01-22T01:14:00.001-08:002017-01-22T01:25:36.554-08:00Älä syyllistä äitejä jotka eivät imetä!!<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen ollut pitkän aikaa hiljaa ilman avautumista äitiydestä ja siihen liittyvistä odotuksista ja paineista, joita itselläkin joskus oli ja joita hyvin monella on, varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa.</span><div><font color="#454545" face="UICTFontTextStyleBody"><span style="text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></span></font><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kuulin menneellä viikolla keskustelun siitä kuinka äidit, jotka eivät imetä lastaan ovat hyvinkin vastuuttomia. He eivät halua tarjota lapsilleen sitä parasta mahdollista ravintoa, ja korvikeruokinta pitäisi lähes lailla kieltää ja opettaa/velvoittaa/pakottaa jokainen äiti imettämään lastaan ainakin sen 6 kuukautta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tästä tulistuneena päätin antaa tukeni kaikille teille äideille, jotka eivät syystä tai toisesta ole pystynyt tai pysty imettämään, että ette ole yhtään sen huonompia äitejä. Ja se joka näin mustavalkoisesti ajattelee, hänellä se ongelma on, ei teillä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Oma tarinani palaa kahdeksan vuotta takaperin kun sain esikoiseni. Hänen synnytys jouduttiin tietyistä syistä käynnistämään vkolla 39 ja monesti ei-normaalisti alkaneen synnytyksen seurauksena on että maito ei ehdi nousta rintoihin ja imetys ei välttämättä onnistu.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tyttäreni oli muutenkin hyvin pieni ja hento syntyessään eikä ravinnon kanssa ehditty kauheasti odottelemaan vaan ruokinta oli saatava mahdollisimman nopeasti käyntiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Muistan kun hoitaja tuli lähes väkisin repimään sairaalakaapuni auki "nyt muuten imetät" asenteella ja olin ihan kauhuissani tilanteesta että miten tämä voi ollakaan tällaista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Maitoa alkoi pikkuhiljaa nousta rintoihin ja sain imetyksen käyntiin jollain tavalla, ja se oli jo voitto sinänsä, sillä alku näytti hyvinkin ei-niin-lupaavalta.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Yritystä oli ja paljon, sillä olin erittäin tietoinen siitä kuinka äidinmaito oli parasta mahdollista ravintoa lapselle. Mutta vaikka yritystä oli, niin siihen liittyi myös stressi ja kauhea paine, myös neuvolan puolelta, että "kyllä pitää yrittää imettää" ja lähes joka kerta lähdin vastaanotolta lapseni kanssa itkusilmässä pois maailman huonoimpana äitinä, joka ei ole kykenevä ravitsemaan lastaan oikein.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kaksi ja puoli kuukautta yritin imettää tytärtäni, maitoa tuli jonkin verran mutta ei riittävästi, joten ruokintaa oli aina jatkettava korvikkeilla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Kukaan ei pysty minulle todistaan sitä, kun paljon puhutaan siitä, että rintaruokitut lapset ovat terveempiä ja heillä on parempi vastustuskyky kuin korvikkeita saaneilla lapsilla, sillä tyttäreni on ollut ja on yhä edelleen hyvin terve lapsi. Hänellä on hyvin harvoin flunssaa, hänellä ei ole mitään muutakaan allergioista ihottumiin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Palatakseni sitten tähän päivään, ja viime kesään kun poikamme syntyi ja olin jälleen kerran saman asian edessä. Raskaus ei ollut helpoimmasta päästä mutta jos tyttäreni synnytys oli haastava, niin tämän toisen tulokkaan synnytys oli ainakin tuplasti haastavampi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Alku näytti lupaavalta ja mietinkin että hyvin näyttää menevän - sillä olin todellakin jännittänyt että miten käy tällä toisella kerralla kun ensimmäinen synnytys oli kahdeksan vuotta aikaisemmin diagnosoitu äidin ja lapsen ahdinkotilaksi.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Menemättä sen suurempiin yksityiskohtiin synnytyksestä, tämä jälkimmäinenkin synnytys päätyi synnytystä edistäviin aineisiin, imukuppiin ja keskivaikea-arvosanaan sekä sain pari pussia lisäverta kun nipsastiin vähän suonia auki.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tällä kerralla - onneksi - ei kukaan tullut repimään sairaalakaapua auki "ja sähän imetät asenteella" vaan oltiin hyvinkin ymmärtäväisiä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Maitoa alkoi pikkuhiljaa nousta rintoihin mutta kuten ensimmäisellä kerrallakin, niin ei niin paljon että poikamme olisi saanut siitä riittävästi ravintoa. Kaksi viikkoa hän oli täysimetyksellä - ja kuten esikoisenkin kanssa, yritin kyllä pumpata rintapumpulla - kunnes oli pakko alkaa antamaan lisämaitoa korvikkeista.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tällä kerralla en ottanut stressiä imettämisestä ja enkä potenut yhtään huonoäiti-fiilistä. Yhden kerran neuvolassa raivostuin nuorelle hoitajalle kun hän alkoi saarnaamaan kuinka tärkeää rintaruokinta on, toista kertaa ei ole tarvinnut selitellä mitään.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Imetyksestä on tullut niin oudolla tavalla median kautta jonkinlainen buumi. Mutta se myös haluaa liikaa asettaa paineita äideille, sillä on äitejä, paljonkin, jotka eivät vain yksinkertaisesti pysty imettämään. Siinä vaiheessa on erittäin väärin heitä syyllistää, sillä äitiys, ja siihen liittyvät tunnetilat, ovat muutenkin hyvin herkkiä ja haavoittuvaisia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Ja on myös äitejä, jotka eivät halua imettää, se on heidän oma päätöksensä, heitäkään ei pidä syyllistää. Uskon ja tiedän, että he ovat ihan yhtä hyviä äitejä vaikka eivät rintaruokikaan lapsia.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Törmään lastenhoitohuoneissa yhä edelleen tuomitseviin katseisiin kun otan tuttipullon esille ja alan syöttämään poikaani.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Pieneksi vinkiksi kaikille että älä tuomitse, sillä et tiedä tarinaa taustalla.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4C0bvjSeJ7JMIzYbA0XyG7dZjBo6Q5__KP4k5IgDzLhad74PhSZFnsj_yES-cy_lrXkju0GYeWGcMxvZT0CSCkVvfnfRtzMdfLjTKyvr-uMjw33afR62aXx7jPsNwOmnrwChFwr-imK4/s640/blogger-image--2137185942.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4C0bvjSeJ7JMIzYbA0XyG7dZjBo6Q5__KP4k5IgDzLhad74PhSZFnsj_yES-cy_lrXkju0GYeWGcMxvZT0CSCkVvfnfRtzMdfLjTKyvr-uMjw33afR62aXx7jPsNwOmnrwChFwr-imK4/s640/blogger-image--2137185942.jpg"></a></div></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-77860030247894227182016-12-08T04:11:00.001-08:002016-12-08T04:38:36.091-08:00Tasapaino on hyvinvointia.<span style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mitä sinulle on hyvinvointi? Mietitkö sitä koskaan? No kohta ainakin mietit, sillä vuosi lähenee loppuaan ja on aika karistaa kaikki onnettomat asiat harteilta, tai ainakin ne 5 viimeistä kiloa, joita lehdet kohta lähtevät hehkuttamaan uuden "paremman" vuoden kolkuttaessa ovella.</span><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Henkilökohtaisesti on myönnettävä että itse olen niin korvia myöten täynnä näitä "joulunaluskiristyksiä että voi sitten jouluna mässäillä oikein kunnolla" - tai uuden vuoden jälkeistä "parempaa" elämää, joka ehkä kestää sen tammikuun ja loppuu helmikuun ensimmäinen. Sori ihmiset mutta olen menettänyt uskoni moiseen jo aikaa sitten.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Minulle hyvinvointi on tasapainoa. Se on tasapainoa joka päivä. Se on tasapainoa ruuan suhteen, kaikkea kohtuudella-periaatteella. Maailmani ei kaadu jouluherkkuihin, enkä lähde niitä paniikissa "sulattelemaan" joulun jälkeen, syön ehkä jouluherkkuja sen yhden päivän, ja se yksi päivä ei näy eikä tunnu missään. Tässäkin voisi taas tokaista sen kuuluisan lausahduksen että - "paino ei nouse joulun ja uudenvuoden välillä vaan uudenvuoden ja joulun välillä".</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hyvinvointi on minulle tasapainoa liikunnan suhteen. En enää edes mielellään käytä sanaa treeni joka tilanteessa, sillä se tuo mieleeni neuroottisen pakkomielteen "vähintään 6 x viikossa ja täysillä ja mielellään vielä jotain lepopäivänäkin" -tyyliin.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Olen liikkunut ja harrastanut liikuntaa koko elämäni enkä osaa olla harrastamatta sitä - se on elämäntapa - mutta se ei ole enää sidoksissa elämääni pakonomaisesti vaan se tulee automaattisesti päivittäin, päivän askareissa, lasten kanssa touhutessa tai kävelemään lähtiessä, aina tulee tehtyä jotain kun siltä tuntuu. Mutta vain jos ja kun siltä tuntuu. Kun on sinut oman kehon kanssa, niin elämä on huomattavasti helpompaa ja mielekkäämpää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Hyvinvointi on minulle tasapainoa henkisesti, tyytyväisyyttä omaa itseä kohtaan kokonaisvaltaisesti ja kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä elämä on tielle tuonut. On hyviä asioita mutta on myös niitä ei niin hyviä. Kumpikin kuuluu tasapainoiseen elämään, ja kun sen oppii hyväksymään niin on huomattavastii helpompi olla ja elää.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Uskon että jokainen joutuu omalla kohdallaan kokemaan niitä ääripäitä elämässään löytääkseen sen kultaisen keskitien - itselle sopivan tasapainon.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Mutta se mitä ääripäihin tulee, ei koskaan ole ainakaan omalla kohdallani tuonut sitä onnea ja autuutta. Muistissa on yhä edelleen hyvin tuoreena ne hetket kun maailma jalkojen alla alkoi sortua jos ei päässyt lenkille, tai kuinka paljon itsesyytöksiä sitä sättikään itseä kohtaan siitä, että tuli syötyä korvapuusti, josta seurasi väkisinkin lenkille lähtö jotta puusti olisi poltettu. Ei mitään järkeä!!! Valitettavaa on että hyvin moni ihminen elää tätä elämää tänä päivänä.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Näin vuosia takaperin miettiessäni noita aikoja voin sanoa että "thank god it's over". Mutta ehkä juuri siksi osaan iloita asioista, joita elämässäni tällä hetkellä on. Kun on käynyt läpi henkisen helvetin, niin arvostus "vapautta" kohtaan, mitä tällä hetkellä tunnen, on sitäkin suurempaa.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Aidon onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne on tullut vasta, kun on havainnut että ei tarvitse todistella kenellekään mitään ja uskaltaa olla oma itsensä. Tasapaino elämässä on löytynyt kun on havainnut pysyvänsä yhä pystyssä vaikka kuinka myrskytuuli on keinuttanut laivaa. Ja kun on sisäistänyt omat elämänarvonsa, joiden mukaan elää, on helpompi olla onnellinen.</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">Tasapaino on minulle hyvinvointia</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;">-Heidi-</div><div style="color: rgb(69, 69, 69); font-family: UICTFontTextStyleBody; text-decoration: -webkit-letterpress;"><br></div><br><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL3wfSHIQafEzCZ_sKLP094sFbTidBP0CRN_FAKMeKZaTIpuN1v4zbpSS7vov7YRt-lOOrwXjSEhKfwi7qsKDgkNZ6gJgrNxL7y4iWUwEPUkc_hrBFDIqsuojAhGXw8QfldaXsAgUx9pk/s640/blogger-image-672184665.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgL3wfSHIQafEzCZ_sKLP094sFbTidBP0CRN_FAKMeKZaTIpuN1v4zbpSS7vov7YRt-lOOrwXjSEhKfwi7qsKDgkNZ6gJgrNxL7y4iWUwEPUkc_hrBFDIqsuojAhGXw8QfldaXsAgUx9pk/s640/blogger-image-672184665.jpg"></a></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3707178752283436976.post-41259479837753957502016-12-05T21:01:00.001-08:002016-12-05T21:17:14.491-08:00Suomi on hyvä maa!<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Suomi juhlii tänään lähes satavuotiasta itsenäisyyttään. Presidentin linna täyttyy fiinistä väestä ja juhlia tapitetaan taas telkusta miljoonin silmäparein, nähdäkseen ja todistaakseen kuka mokaa ja kuka onnistuu asuvalinnassaan.<br>Meillä pienessä Suomessa kun ei juuri ole muita seurapiiriglamouria pursuvia juhlia kuin linnanjuhlat, </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">niin annettakoon uteliaille edes kerran vuodessa aihetta "oskarien" arvoiseen juhlaan.</span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Me olemme pieni kansa mutta sitäkin sinnikkäämpi sellainen. Taistelemme sisulla, luovuttamatta. Periksi ei anneta vaikka kuinka pahalta tuntuisi, kyyneleet niellään ja pettymykset lakaistaan maton alle. Tunteita ei juuri näytetä, ei hyvässä eikä pahassakaan.<br>Suomalaisuus. Mitä se on? Mitä se merkitsee?<br>Nykypäivän nuorille sota-aika ja sen ajan ihmiset alkavat olla vain historian havinaa. Sota-ajan ihmiset alkavat käydä harmillisesti vähiin. Olemme astuneet aikaan, jossa historian kirjoissa on käännetty lehti uudelle aikakaudelle. Meille rauha on liiankin itsestäänselvyys emmekä ajattele sitä välttämättä sen enempää päivittäin.</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Viime aikaiset tapahtumat maailman politiikassa ovat kuitenkin laittaneet varmasti jokaisen mieleen ajatuksen että onko rauha sittenkään itsestäänselvyys...<br>Olen itse vielä sitä sukupolvea, jonka isovanhemmat olivat rintamalla. Isoäidit lottina, isoisät kiväärin varressa. Olen saanut omin korvin kuulla kokemuksia ja nähnyt omin silmin kranaatin sirpaleiden aiheuttamia vammoja.<br>Kaikki kunnioitus ja kiitos kaikille heille, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta, jotta tämä maa olisi parempi paikka olla ja elää meille tuleville sukupolville. Älkäämme nyt vain pilatko sitä.<br>Suomi on hyvä maa, ihan oikeasti. Valitamme asioista, jotka ovat meillä Suomessa olleet liiankin hyvin nousukausien aikana. Valitamme asioista, jotka ovat monessa muussa maassa vielä huonommin.<br>Joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. Nähdäkseen asiat kauempaa horisontista, suurena kuvana. Laajempi perspektiivi antaa enemmän ajatuksia, muuttaa arvoasteikkoa ja tekee meistä suvaitsevaisempia. Jokaisen suomalaisen pitäisi lähteä jonnekin hetkeksi, elää jokunen vuosi jossain muussa maassa ymmärtääkseen kotimaan hienouden ja arvostaakseen asioita, jotka meillä on enemmän kuin hyvin. Vielä toistaiseksi.<br>Seitsemän vuotta opetti itselleni paljon, niin omasta itsestäni kuin kotimaastani ja suomalaisuudesta. Mutta nyt jo kymmenen vuotta täällä takaisin ollessani, harmikseni olen alkanut sortua samoihin kliseemäisiin valituksiin, joita meillä suomalaisilla on tapana harrastaa.<br>Olisikohan taas aika muuttaa jonnekin muualle, jotta saisin taas pudotettua itseni todellisuuteen??<br><br><a href="http://www.youtube.com/watch?v=7liaWJQETiU" style="text-decoration: none;">Kuudes joulukuuta</a> -kappale soi aina päässäni itsenäisyyspäivänä ja mieleeni tulevat isovanhempani joita kyynel silmissä kaipaan suuresti....<br><br>Hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotias Suomi!<br><br>-Heidi- </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span><div class="separator" style="text-align: start; clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP-ECQmdOi8jxnvk7exCygDJmbxG8HKteKY9G9fxr0fyEkZ7nhyslDxNIV4Vmv4KdajlmEeOY-BgpwyEtpL9SkhQpKkl_9fMttD2rn_6VUlM_9Wc7Sgo3tLFoT8QfmOiu-PF4w4Adfahg/s640/blogger-image-622169344.jpg" imageanchor="1" style="text-decoration: none; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><font color="#000000"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP-ECQmdOi8jxnvk7exCygDJmbxG8HKteKY9G9fxr0fyEkZ7nhyslDxNIV4Vmv4KdajlmEeOY-BgpwyEtpL9SkhQpKkl_9fMttD2rn_6VUlM_9Wc7Sgo3tLFoT8QfmOiu-PF4w4Adfahg/s640/blogger-image-622169344.jpg" style="border: 1px solid rgb(230, 230, 230); position: relative; padding: 5px; -webkit-box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.0980392) 1px 1px 5px; box-sizing: border-box; max-width: 100%;"></font></a></div></div>Heidihttp://www.blogger.com/profile/10232860053118925132noreply@blogger.com0