Äiti taistelee omien kyyneltensä kanssa, nieleskelee ja yrittää säilyttää tilanteen rauhallisena. Sydän itkee verta nähdessään pienen ihmisen tuskan ilman, että pystyy siihen mitenkään sillä hetkellä vaikuttamaan.
"Kultarakas, tekisin mitä vain, jotta olosi helpottuisi mutta valitettavasti äidillä ei ole supervoimia, jotka veisivät kivun heti pois."
Kyyneleet yhä valuen poskia pitkin oieni ihmisen alku kysyy, "Miksi sinulla ei ole supervoimia?"
Niin, miksi minulla ei ole supervoimia??
Jokaisen äidin pitäisi pystyä ottamaan lapsensa kipu pois. Jokaisen äidin pitäisi jaksaa olla lapsensa rinnalla yötä päivää mukisematta ja väsymättä, lohduttaen, silittäen ja pitäen sylissä hellästi keinuttaen. Jokaisen äidin kuuluisi osata vastata kysymyksiin oikealla tavalla pitäen lapsensa rauhallisena . Ja jokaisen äidin kuuluisi omata supervoimat unettomien öiden, menetettyjen hermojen ja jatkuvien "äiti, sä oot tyhmä"-kommettien vastineeksi.
Me yritämme parhaamme, rakastamme lapsiamme ja olemme varmasti valmiita tekemään kaikkemme heidän hyvinvointinsa eteen.
Jokainen meistä käy läpi omat kasvukipunsa elämässään, kuten tyttäreni, jonka kanssa on tullut valvottua niiden takia jo lukemattomia öitä.
Itkun ja epätoivon keskeltä nousemme silti vahvoina taistelemaan. Ponnistamme yhä korkeammalle ja loistamme yhä kirkkaampana. Pyyhimme kyyneleet ja puremme hammasta yhteen, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Ei ole väärin joskus kaatua, tuntea olonsa heikoksi ja väsyneeksi, ratkaisevaa on se miten matka jatkuu siitä eteenpäin.
Näin siis alkoi odotettu "rentouttava" pääsiäisloma. Parin tunnin yöunilla ei revitä kovin vahvaa energialatausta päivään tai juosta sitä suunniteltua 15 km juoksulenkkiä.
Suunnitelmat meni väkisinkin uusiksi.
Viime aikoina, tai voisiko sanoa, että viime vuosina, moni ulkopuolinen osatekijä on ottanut osaa tekemiini suunnitelmiin ja olen saanut huomata, että suunnitelma Ö ei olekaan kovin kaukaa haettua.
Rentouttavaa pääsiäisviikonloppua kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti