Aika pysähtyy.

Oletko koskaan ajatellut, että mitä enemmän haalit itsellesi tekemistä niin sitä nopeammin aika kuluu? Ja taas päinvastoin, mitä enemmän sinulla on luppoaikaa niin sitä hitaammin taas aika matelee.
Aika on käsitteenä suhteellinen. Se on suhteellinen ajatuksiimme, elämäntapaamme ja kaikkeen tekemisiimme nähden. Vaikka meillä kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa, niin aivomme prosessoivat aikaa silti eri tavoin.
Minulle sunnuntait ovat yleensä niitä päiviä, joilloin aika melkein pysähtyy. Ainakin iltapäivään saakka. Pyrin nauttimaan jokaisesta sekunnista, jokaisesta joutenolosta ja kaikista asioista, jotka tuottavat hyvää oloa.
Tänä sunnuntaina oli harvinaista herkkua saada nukkua 10 tuntia yhtäsoittoa ja herätä mitä kauneimpaan aamuun, nauttia aamukahvista ja fiilispohjalta lähteä purkamaan päivän minuutteja parhaalla mahdollisella tavalla.
Eilen aamuna heitin sumuisessa ja kosteassa aamusäässä tunnin juoksulenkin parilla kierroksella ympäri Töölönlahden. Juoksu kulki hyvin, mutta viime aikoina olen kärsinyt pahoista lihaskivuista oikeassa reidessä (ja lonkankoukistajassa), mitkä pahenevat aina juoksun tai spinning-tunnin jälkeen aika kivuliaiksikin, ja saattavat jatkua vihlovana kiputilana päiviä jälkeen päinkin. Pelkään pahaa, että jotain tulehdusperäistä on tekeillä, koska vaiva ei ainakaan ole hellittämään päin.
Katsotaan kuinka käy kahden viikonpäästä olevan puolimaratonin, pystynkö juoksemaan lainkaan...
Kolmen poskiontelontulehduksen jälkeen tämä kaikki saattaa olla seurausta siitä, että "vanha minä" on taas näyttäytynyt ja unohtanut levon tärkeyden elimistön sitä tarvitessa.
Mutta unohdetaan nyt voivottelut ja valitukset, nautitaan tästä hetkestä. Kaikella on tapana järjestyä, yleensä parhain päin.

Alla vuoden takainen blogitekstini "Daily kick in the butt" -blogistani. Matka on ollut pitkä mutta kaikki on ollut ponnistelujen arvoista.


21. huhtikuuta 2011 
Mitä tänään ajateltaisiin???

Taas on päivä aloitettava päätöksellä että mieli ovat täynnä positiivisia ajatuksia. Yksi positiivinen asia heti alkuun on aamuaurinko, joka peittoaa synkät muistikuvat yöllisistä oudoista tuntemuksista. Selkäkivuista. Pahoinvoinnista. Vatsakrampeista.

My morning cuppa <3.

Toinen positiivinen asia on aamukahvi, ja nimenomaan rauhassa nautittu. Aaaaah! Ja mitä enemmän näitä positiivisia ajatuksia alkaa mieleen syöttämään niin ajatukset alkavat paisua kuin pullataikina, positiivisesti.


Tästä on siis hyvä lähteä.


Olen alkanut joogaamaan joka aamu saavuttaakseni jonkinlaisen rauhan ja rentoutuksen tunteen niin keholleni kuin mielellenikin. Tämä ei ole aivan uusi harrastus vaan "vanhan hyvän ajan" herättelyä.  Lontoon vuosina harrastin joogaa säännöllisesti muutaman vuoden ja siihen jää totisesti koukkuun. En voinut matkustaa mihinkään ilman rakasta joogamattoani. Olimme kuin paita ja peppu, aina yhdessä, joka paikassa.
Paras muisto on jäänyt Miamista, Floridasta. Olin siellä työmatkalla ja tapanani oli käydä joka aamu lenkillä (klo 6, kyllä!!!) heräten Atlantin ylle nousevaan aamuaurinkoon. Törmäsin siellä parina aamuna ryhmään, joka kokoontui valkoiselle hiekalle joogaamaan. Se näytti niin mahtavalta että minun oli pakko käydä heidän lopetettua kysymässä olisiko mahdollista liittyä seuraavana aamuna mukaan.
Mitään ei koskaan saa ellei uskalla kysyä, ja niin sain yhden elämäni parhaimmista jooogakokemuksista South Beachillä sinä seuraavana aamuna kun jaksoin herätä klo 5.30 pyyhkeineni kohti kilometrejä jatkuvaa hiekkarantaa. It was a heaven!!!

Magical rays.

Kolmas päivän kiitos kuuluu pesukoneelle, jonka aikaansaannoksia tässä odottelen jotta saataisiin pääsiäispyhäreissuun puhtaita vaatteita. Rakastan puhtaan pyykin tuoksua, puhumattakaan puhtaista vaatteista. Hah.


Neljäs päivän hyvä asia on kahvakuula. Olen ollut treenaamatta nyt melkein kuukauden ja pikku hiljaa kehoni alkaa palautua ylikunnosta. Leposyke ei ole enää korkealla ja lihaksiin alkaa palata myös voiman tunnetta. Olin todellakin niin huonossa kunnossa etten jaksanut kävellä rappusia kotiimme, neljänteen kerrokseen.
Sieppasin tänä aamun 8 kg:n kuulani ja verryyttelin selkääni ennen ja jälkeen puolen tunnin joogani. Tunsin kuinka lihakset melkein huusivat lisää kun hermotuksissa oli yhä muistissa viimeisen vuoden aikana tehdyt treenit. Jotenkin on nyt palattava pienin askelin taas "kentälle" ja löydettävä uudelleen se liikunnan ilo, joka elämässäni on aina ollut läsnä.


Viidenneksi osoitan isoa kiitosta sitä kohtaan ettei kihelmöinnin ja puutumisen tunnetta ole kasvoissa tänään ollenkaan vaikka uni jäi viime yönä yhä vähäiseksi. Sitä oppii arvostamaan terveyttä, hyvinvointia ja jaksamista aivan eri tavalla kun kohtaa vastoinkäymiset ja oma terveys heittäytyy vaakalaudalle.
Kipu on suhteellista ja sen kanssa oppii kyllä elämään mutta jos sitä ei ole pakko sietää, niin siitä kannattaa hankkiutua eroon. 


Kuudes hyvänolon tuoja on tänään ollut lounasmunakas!!!!! Olen laiska ja huono kokki, joten kaikki mitä ikinä jaksankaan tehdä pitää olla helppoa ja nopeaa. Eli meidän perheessä ei aina odota kotitekoiset ruuat  kotona. Shame on us!

How do you like your eggs????

Seitsemäs onnen asia tänään on piiiiiitkä pääsiäisviikonloppu. Ja matka maalle. Pikku neidin ilo ja innostus tulee varmasti olemaan unohtumatonta kun hän havaitsee lumien poislähdön ja sen ettei tarvitsekaan enää pukea koko armeijaa vaatteita niskaan, mitä hän on inhonnut koko pitkän talven. Kuten äitinsäkin. (Olenkohan asenteellani tartuttanut ajatuksen uhmaikäisen aivotuksiin???)


Kahdeksas kiitos kuuluu kameralleni, jonka takaa pystyn ikuistamaan hetkiä, jotka kiitävät ohi vauhdilla mutta joiden taianomaisuus ja ainutlaatuisuus on mahdollista säilöä muistiimme paremmin kuvien kautta. Oi, rakastan niin valokuvausta!!!!


Yhdeksäs on kevät ja kymmenes, ajatus siitä että tiedossa on ensimmäinen lämmin viikonloppu sitten viime kesän. 

“Don’t ask what the world needs. Ask what makes you come alive, and go do it. Because what the world needs is people who have come alive.” - Howard Thurman-