Hyvän asian puolesta mihin vaan!

Ideaalisessa maailmassa kaikilla maailman lapsilla olisi samat lähtökohdat elämälle. Jokainen lapsi saisi osakseen niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, että niiden voima kantaisi pitkälle elämässä. Kenenkään lapsen ei tarvitsisi nähdä nälkää, tuntea ikävää tai käydä läpi traumoja, joita monet sodan jalkoihin jääneet lapset joutuvat kokemaan.
Eikä kenenkään tarvitsisi tuntea kipua ja kärsimystä sairauksista tai taudeista, joita maailma on pullollaan.
Mutta me emme elä maailmassa, jossa täydellinen idealismi toteutuisi, vaan elämme maailmassa, jossa viattomat joutuvat kärsimään ja omahyväiset ruokkivat itsekkyyttään aina vain enemmän ja enemmän.
Mitä olisit valmis tekemään läheisesi hyväksi jos kyse olisi vakavasta sairaudesta? Olisitko valmis uhraamaan itsestäsi jotain, jotta läheisesi saisi parasta mahdollista hoitoa ja lääkitystä sairauden hoitoon ja siitä paranemiseen?
Kävelisitkö maailman ympäri tai kiipeäisitkö himalajalle kerätäksesi rahaa kalliisiin hoitoihin?
Juoksin ensimmäisen maratonini aikoihin, jolloin molemmat isoäitini makasivat sairaalassa. Tiesin molempien tilan olevan silloin täynnä kipua ja kärsimystä, joten aina aamutreeneihin lähtiessäni motivoin itseäni ajatuksella, että jos isoäitini selvisivät sodasta, oppivat elämään sen jälkeisten traumojen kanssa ja urheina sinnittelivät yli kahdeksankymppisiksi, niin kyllä minä yhdestä maratonista selviän.
Opin silloin itsestäni ja rakkaudestani juoksuun uusia asioita, joilla oli elämääkin suurempi merkitys. Opin myös suhteuttamaan suuria ja pieniä asioita toisiinsa, antamaan pienillekin asioille merkityksen.
Olen juossut koko elämäni enemmän tai vähemmän, mutta vasta viime vuosina juokseminen on saanut syvällisemmän merkityksen.

Ja kun alku viikosta tuskailin toistuvia poskiontelontulehduksiani ja mietin miten on puolimaratonin laita kolmen viikon päästä, sain yllättävän puhelun, joka muutti suhtautumiseni moneen asiaan taas täysin.
Minua pyydettiin mukaan Euro Peliin Elämälle -kampanjaan, vastaanottamaan sporttihaaste ja juoksemaan syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyväksi Helsinki City Maraton elokuussa joukkueessa, jossa on mukana useampia suomalaisia urheilumaailman vaikuttajia.
Voiko tästä muka kieltäytyä? No ei todellakaan!!
Olin jo muutenkin juoksemassa ko. maratonin, mutta nyt sain suurempaakin suuremman motivaation juosta kyseiset 42,195 kilometriä hyvään tarkoitukseen.
Aivan mahtavaa!!!

Ideaalisessa maailmassa minulla olisi myös enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä ja hyväntekeväisyysprojekteja mm. lasten ja nuorten parissa ja auttaa vanhuksia.
Suuria ihminen ei pysty yksin saavuttamaan, mutta jos jokainen kerää oman kortensa kekoon, lopputulos on toista. Yhdessä saamme aikaan enemmän!
Lastemme eteen juoksen vaikka useammankin maratonin. Terve ihminen pystyy käyttämään vahvaa fyysisyyttään tavalla, mihin heikompi ihminen ei pysty, miksi emme siis auttaisi heitä, joiden omat voimat eivät riitä. 

Mitä sinä olisit valmis tekemään?