Kiihtyvyys nollasta sataan.

Moni paljon reissaava ja autossa istuva pitää työvälineenä kulkupeliään. Sitä huolletaan, pestään ja kiillotetaan, ruokitaan juuri oikealla polttoaineella, jotta kone kävisi parhaalla mahdollisella tavalla ilman nykimistä ja yskimistä.
Siinä samalla minun työvälineeni, ja monesti myös kulkuvälineeni, on oma keho. Vasta viime vuosina olen oppinut pitämään siitä parempaa huolta, antaen sen levätä rankkojen työrupeamien jälkeen -- ja välissäkin, ruokkinut säännöllisesti oikealla ruualla ja huoltaen runkoa erilaisin toimenpitein tarpeen vaatiessa. Niin auto kuin ihminenkin iän alkaessa painaa, ei enää kulje kuin tuliterä vuosimalli. Kierroksilla käydään kauankin rankkojen työputkien jälkeen ja palautumiseen menee aiempaa enemmän aikaa.
Tällä viikolla olen huoltanut kehoani monin eri tavoin. Keväthuolto on paikallaan niin autoille kuin meille ihmisillekin. Hiukan viilausta ja höyläystä, täydellistä puhdistautumista ja paljon hyvää polttoainetta. 
Jos olisin auto, niin olisin ehdottomasti jeeppi. Alla varma pohja, kulkee vaikeassakin maastossa eikä hevillä säikähdä haastavia esteitä. Ne ylitetään aina, tai sitten kierretään jos ei muu auta.

Ihanaa viikonloppua! <3