"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Värillä on väliä.

Tänään piti paistaa aurinko. Ainakin minun ideaalisessa maailmassa. Auringon sijasta aamu aukeni harmaana ja sateisena, ilman pienintäkään pilkahdusta keltaisesta pallosta.
Mieli oli jotenkin apea ja alavireinen. Puolipannullista kahviakaan ei auttanut nostamaan olotilaa saatikka kiukutteleva lapsi, jolla oli nähtävästi yhtä huono aamu kuin äidillä.
Kaivoin kaapistani vaatteita ja mietin siinä kuinka huonot kesäsäät oli ollut. Lomaa oli jäljellä viikko ja kerran oli bikinit saanut vetää päälle koko kesänä.
Mustaa ja harmaata olisi tehnyt mieli laittaa päälle, mutta se olisi vetänyt olotilaa entistäkin alemmas, joten päätin käyttää hyödyksi "väriterapiaa". Sen sijaan että peilistä olisi katsonut naama nurinpäin oleva synkkiin väreihin sonnustautunut olento, peilistä katsoikin kirkkaissa väreissä oleva hymyilevä hahmo, jonka mieliala nousi kerta heitolla astetta korkeammalle kohti aurinkoa.
Ehkä siinä onkin positiivisuuteni salaisuus, väreissä, joita haalin niin tiedostaen kuin tiedostamatta ympärilleni. Mene ja tiedä.
Tyttäreni kysyi minulta, kun vaihdoin mustan topin pinkkiin "äiti, etkö sä halunutkaan olla synkkä?"
Ei, äiti ei todellakaan halunut olla synkkä.


"Everyone wants HAPPINESS, no one wants PAIN. But you can't make a RAINBOW without a little rain."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti