Kesäolemista, mökkeilyä ja pieniä onnen hetkiä.

Yli viikon olen jo halunut kirjoittaa tämän tarinan. Joka ikinen päivä mielessäni olen työstänyt sanoja, lauseita ja koko ajatuksen ydintä, sitä sydämen syvintä, josta tämä kaikki juontaa juurensa.
Kesäloman kunniaksi päätin irtautua arjesta niinkin paljon, että jätin läppärini kotiin lomareissun ajaksi. Se oli hyvä veto, sillä aikaa jäi tärkeille asioille, joillle olin lomani omistanut alun alkaenkin.
Ehken olisi huomannut kauneinta näkemääni vaaleanpunaista auringonlaskua tai lumoavia kastehelmiä ruohikolla, jos olisin istunut illat tuijottamassa tietokoneen ruutua ja näpyttelemässä kirjainyhdistelmiä. Moni asia olisi varmasti jäänyt näkemättä ja kokematta, mutta myöskään minulla ei ehkä olisi nyt yhtä paljon kirjoitettavaa.

Ei ole metsämansikan voittanutta!!!!

En perusta lomiani juuri kotimaanmatkailulle, mutta tärkeitä, rakkaita ja ihania ystäviä ja sukulaisia on aina mahtava nähdä.
He antavat voimaa ja energiaa. Maailma tuntuu taas paremmalta paikalta olla ja elää heidän kanssa vietetyn ajan jälkeen.
Olen saanut olla silmänä ja korvana muiden elämälle, ja päinvastoin. On tullut opittua ja havaittua, ettei kukaan täällä maailmassa pääse liian helpolla. Jokaisen tielle osuu kompastuskiviä ja mutkia, jopa umpikujia. Mutta ne eivät ole esteitä onnelle ja onnellisuudelle, vaan päinvastoin, ne saattavat olla juuri niitä onnen avaimia, jotta osaisimme nähdä pienetkin auringonsäteet synkkien sadepilvien välistä.

Parempaa paikkaa vetää aamutreeni saa hakea:)

Nelivuotiaan vilkkaan neidin kanssa reissaaminen on oma haasteensa. Paikallaan kun ei kovin kauaa jakseta istua, niin siinä on äidille kasvun paikka kärsivällisyyden ja luovuuden suhteen. Mutta ne ilon ja onnen elämykset lapsen kasvoilla uusien asioiden kokemisesta, ovat korvaamattomia, joten kärsivällisyyttä on jokaisen vanhemman syytä harjoitella. Se on sen arvoista.
Elämän rikkaus kun ei piile rahassa, vaan asioissa, joita ei voi rahalla mitata. Tätä asiaa olen miettinyt paljonkin viime aikoina, ja varsinkin lomallani. Ja jos listaisin kaikki asiat, joiden merkitys minulle on korvaamaton, tähän tekstiin, niin se lista loppuisi tuskin koskaan.
Kaupunkilaisena en kaipaa laumaa ihmisiä ympärilleni, vain ne tärkeimmät ja rakkaimmat. Kaupunkilaisena en kaipaa liikenteen melua, vain luonnon rauhaa ja lähes täydellistä hiljaisuutta. Olemista ja siinä hetkessä elämistä satoi tai paistoi.

Mökkeilyä ja aurinkoa <3

CARPE DIEM!