Tuleva viikko tuo jälleen uusia avautumisia ja mietinkin jo että missä raja menee.
Nykyään on helppo tavoittaa ihmisiä. Nykyään on huomattavasti helpompi saada äänensä kuuluviin, jakaa mielipiteitä ja ottaa kantaa asioihin.
Sosiaalinen media pursuaa lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikilla meillä on mahdollisuus vaikuttaa, sanoa oma painava sana tai kirjoittaa kolahtava kommentti asiaan kuin asiaan. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Ammattini kautta saan vaikuttaa ihmisiin, eri tavoin. Jakaa kokemuksia, olla vertaistukena, opettaa, neuvoa, ohjata, antaa vinkkejä eli toisin sanoen, puhua paljon. Joskus tulen kotiin kieli niin solmussa ja turtana ettei suusta tule enää yhtään oikein äännettyä sanaa.
Sitten on tämä kuunteleminen. Taitolaji itsessään.
Jotta kasvaisimme ihmisenä, oppisimme jotain uutta, meidän on pysähdyttävä kuuntelemaan. Kuuntelemaan lapsia, vanhuksia, kaiken ikäisiä. Jokainen ihminen on opettaja, ikään, sukupuoleen tai syntyperään katsomatta. Jokaiselta voimme oppia jotain. Jos olemme aina suuna päänä joka osoitteeseen, niin oma kehityksemme ja mahdollinen karttuva viisaus taantuu. Miksi siis muuten meillä olisi kaksi korvaa ja yksi suu?
Olin eilen tyttäreni kanssa kaupassa, jossa eräs vanhempi rouva kertoi lähes jokaiselle ostoksiaan tekevälle kuinka hän oli ostanut menneellä viikolla ihan hyvännäköisen paprikan, mutta sitä leikatessa, paprika olikin ollut ihan homeessa.
Tyttäreni ihmetteli kovasti rouvan käytöstä.
"Miksi toi täti kertoo tota asiaa jokaiselle? Eikö se osaa olla hiljaa?"
Niin. Kaikki eivät osaa olla hiljaa.
Jotain samaa on lapsissa ja vanhuksissa. Kummallakin ovat tietyllä tavalla estot kadoksissa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Normiaikuinen sulautuu yleensä hyväksyttävästi yhteiskunnan raameihin, kuuluakseen joukkoon. Lasten ja vanhusten ei välttämättä tarvitse sitä tehdä. Lasta ymmärretään (yleensä), jos hän laukoo jotain epäsopivaa, vanhuksilla taas ei ole enää mitään menetettävää.
Kumpaisiakin on mielenkiintoista kuunnella, sillä molemmista äärilaidoista tulee opettavaisia ahaa-elämyksiä. Lapsen käsitys maailmasta, ja elämästä yleensä, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja mustavalkoisuudessaan on ajatuksia herättävää. Vanhusten vuosikymmenien tuoma kokemus, näkemys ja viisaus, ehkä jopa hivenen "ennen oli toisin ja paremmin"-ajatuksineen, on silmiä avaavaa.
Kuuntelemalla toisiamme, oppimalla toisiltamme ja hyväksymällä fakta, ettemme tiedä kaikkea, emmekä voi tietääkään, auttaa meitä ymmärtämään elämää paremmin ja enemmän.
Älkäämme siis kuunnelko pelkästään vastataksemme vaan kuunnelkaamme enemmän ymmärtääksemme. Opimme sitä kautta aina vain enemmän!
Ihanaa syksyistä lauantaita <3
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti