"Train as if you were the worst, perform as if you were the best."

torstai 8. marraskuuta 2012

Teipattuna.

No niin. Pääsinhän minäkin siitä sitten vihdoin ja viimein osalliseksi. Kinesioteippauksesta meinaan. Vasenta polveani koristaa kivan sininen teipattu alue tukemassa polveani, jossa tapahtui eilen jotain tuntematonta.
Olin lähdössä pois töistä ja kiireellä kipitin portaat alas hakemaan tavaroitani ja yhtäkkinen väistöliike sai aikaan sen että kuulin vasemmasta polvesta revähdyksen äänen ja tunsin lievän vihlaisun.
Lähdin kävelemään kotiin ja tunsin kuinka kipu yltyi kävellessä ja olotila polvessa vaikutti aina vaan enemmän epävakaammalta.
Ilta meni ihan ok, kivun ja polven jomotuksen ollessa läsnä lievänä mutta tänä aamuna herättyäni tajusin että eihän pitkään kävelystä tulisi tänään juuri mitään. Kivut alkoivat heti.
Kävelin töihin ja puolessa välissä vajaan kilometrin matkaa kyyneleet tulivat silmiin ajatuksesta ja tuntemuksesta että kohta polvi pettää alta.
Kuin tilauksesta työpaikkani yksi hieroja sattui juuri kävelemään ohi. Olin tätä toivonutkin koko matkan töihin että saisin jonkun avun alkuun heiltä kinesioteippauksen kautta. Toive toteutui täysin.
Mitään ei vielä selvinnyt polven ongelman todelliseksi syyksi, sillä oireilu on hiukan omaperäistä, mutta nyt tässä päivän mittaan olen yrittänyt selvittää oireiden perusteella mistä on kyse. Viittaisi ristisidevammaan, revähdykseen tms.
Teippauksesta on ollut jonkinlainen hyöty sen suhteen että uskallan varata jalkaan enemmän kuin aamulla mutta suoraksi en yhä edelleenkään pysty vasenta polveani suoristamaan joten jotain siellä on vialla.
Nyt nukutaan yön yli jalka parin tyynyn päällä koukussa ja mietitään aamulla mitä tehdään. Taitaa tulla lääkärireissu. Reissu joka olisi kyllä pitänyt tehdä jo tänään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti