Henkilökohtaisesti on myönnettävä että itse olen niin korvia myöten täynnä näitä "joulunaluskiristyksiä että voi sitten jouluna mässäillä oikein kunnolla" - tai uuden vuoden jälkeistä "parempaa" elämää, joka ehkä kestää sen tammikuun ja loppuu helmikuun ensimmäinen. Sori ihmiset mutta olen menettänyt uskoni moiseen jo aikaa sitten.
Minulle hyvinvointi on tasapainoa. Se on tasapainoa joka päivä. Se on tasapainoa ruuan suhteen, kaikkea kohtuudella-periaatteella. Maailmani ei kaadu jouluherkkuihin, enkä lähde niitä paniikissa "sulattelemaan" joulun jälkeen, syön ehkä jouluherkkuja sen yhden päivän, ja se yksi päivä ei näy eikä tunnu missään. Tässäkin voisi taas tokaista sen kuuluisan lausahduksen että - "paino ei nouse joulun ja uudenvuoden välillä vaan uudenvuoden ja joulun välillä".
Hyvinvointi on minulle tasapainoa liikunnan suhteen. En enää edes mielellään käytä sanaa treeni joka tilanteessa, sillä se tuo mieleeni neuroottisen pakkomielteen "vähintään 6 x viikossa ja täysillä ja mielellään vielä jotain lepopäivänäkin" -tyyliin.
Olen liikkunut ja harrastanut liikuntaa koko elämäni enkä osaa olla harrastamatta sitä - se on elämäntapa - mutta se ei ole enää sidoksissa elämääni pakonomaisesti vaan se tulee automaattisesti päivittäin, päivän askareissa, lasten kanssa touhutessa tai kävelemään lähtiessä, aina tulee tehtyä jotain kun siltä tuntuu. Mutta vain jos ja kun siltä tuntuu. Kun on sinut oman kehon kanssa, niin elämä on huomattavasti helpompaa ja mielekkäämpää.
Hyvinvointi on minulle tasapainoa henkisesti, tyytyväisyyttä omaa itseä kohtaan kokonaisvaltaisesti ja kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä elämä on tielle tuonut. On hyviä asioita mutta on myös niitä ei niin hyviä. Kumpikin kuuluu tasapainoiseen elämään, ja kun sen oppii hyväksymään niin on huomattavastii helpompi olla ja elää.
Uskon että jokainen joutuu omalla kohdallaan kokemaan niitä ääripäitä elämässään löytääkseen sen kultaisen keskitien - itselle sopivan tasapainon.
Mutta se mitä ääripäihin tulee, ei koskaan ole ainakaan omalla kohdallani tuonut sitä onnea ja autuutta. Muistissa on yhä edelleen hyvin tuoreena ne hetket kun maailma jalkojen alla alkoi sortua jos ei päässyt lenkille, tai kuinka paljon itsesyytöksiä sitä sättikään itseä kohtaan siitä, että tuli syötyä korvapuusti, josta seurasi väkisinkin lenkille lähtö jotta puusti olisi poltettu. Ei mitään järkeä!!! Valitettavaa on että hyvin moni ihminen elää tätä elämää tänä päivänä.
Näin vuosia takaperin miettiessäni noita aikoja voin sanoa että "thank god it's over". Mutta ehkä juuri siksi osaan iloita asioista, joita elämässäni tällä hetkellä on. Kun on käynyt läpi henkisen helvetin, niin arvostus "vapautta" kohtaan, mitä tällä hetkellä tunnen, on sitäkin suurempaa.
Aidon onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne on tullut vasta, kun on havainnut että ei tarvitse todistella kenellekään mitään ja uskaltaa olla oma itsensä. Tasapaino elämässä on löytynyt kun on havainnut pysyvänsä yhä pystyssä vaikka kuinka myrskytuuli on keinuttanut laivaa. Ja kun on sisäistänyt omat elämänarvonsa, joiden mukaan elää, on helpompi olla onnellinen.
Tasapaino on minulle hyvinvointia
-Heidi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti