Miltä maistuu maraton??

Talo on tyhjentynyt. Saapunut rauha. Hiljaisuus.
Ajatukset ovat saaneet mahdollisuuden jäsentäytyä paikoilleen. Keräämään vahvuutta ja uskoa.
On maratonia edeltävä päivä. Mieli odottava mutta silti rauhallinen.
Jos palaan ajassa kuusi vuotta taakse päin, edelliseen 42,195 km:n matkaani, niin voin suoraan sanoa valmistautumisen olleen täysin erilaista.
Kumpi sitten pureekaan enemmän, se selviää huomenna mutta jo tilanteen sanelemat ehdot ovat pakottaneet minut tekemään monet asiat toisin tällä kerralla.

Hakiessani osallistujanumeroni ja zipin juoksutossuihini kisatoimistosta tänään iltapäivällä, välttääkseni huomispäivän ruuhkaa, seurailin paikalla olleita ihmisiä. Nuoria, vanhoja, naisia, miehiä. Kaikenikäisiä. Joillekin tämä on varmasti vain elämäntapa. Kuuluakseen johonkin. Ollakseen kalkkiviivoilla edes kerran vuodessa. Tai kerran elämässä. Tunteakseen saavuttaneensa jotain, ainakin sen yhteenkuuluvuuden tunteen joka on lähes käsinkosketeltavaa kaikissa urheilutapahtumissa ympäri maailman. Kaikilla on sama päämäärä, juosta huomenna 42,195 kilometriä ja ylittää maaliviiva, nähdä oman nimensä tulostaululla ja tuntea olevansa voittaja loppuajasta riippumatta.
Tätä tunnetta on vaikea selittää, tai kuvailla, mutta se on yksi niistä tunteista, jonka muistaa lopun elämänsä.
Vaikka maratonit ovat nykyään monille jo tuttuja juttuja, ja entistä useampi on niitä käynyt juoksemassa, niin silti on suuri joukko vielä ihmisiä, jotka pitävät koko ideaa aivan pähkähulluna.
Olen joutunut tekemään ehkä enemmän ajatustyötä ja mentaalivalmennusta tähän maratoniin valmistautuessani kuin edelliseen kertaan nähden. Olen miettinyt suhtautumistani juoksemiseen, itseni motivoimiseen, ajatusten koossapitoon, ja siihen, mitä jos polvi pettää alta tai reisi repeää kesken kaiken.
Näiden kaikkien ajatustenkin, epäröintien, jälkeen päädyn aina samaan lopputulokseen:  eihän tässä voi muuta kuin juosta maaliin! Sitä ajatusta ei vaan saa pois. Se on siellä ja se pysyy! Se on minussa, syvällä sydämessä.
Ja siksi olen tähän lähtenyt.

"Don't run with your feet - run with your heart."